Chunky beanie

Muut näitä teki jo vuosikausia sitten, mutta hämäläinen tulee aina myöhässä mukana. Otin vinkkiä Nauravanappi-blogista ja aloitin kolme kertaa ennen kuin tuli sopivan kokoinen. Kavennukset tein tuon ohjeen mukaan ja tuli vallan hyvä. 

Langat:
- Novita Hehku: mohair, villa. Ääretön eli musta väri.
- Novita Soft Merino: merinovilla. Tummanharmaa. 
- Merinoa meni yksi kerä, mohairia vähän toista.

3,5 mm puikot, 82 silmukkaa, 1oikein1nurin koko pipon matkalta. 

40 sentin korkeus osui nappiin. Yhdellä isolla taitoksella saa aika istuvan pipon, vähän matalammalla töröttää sopivasti, ja kahdella taitoksella on sitten vielä muhkumpi ja lämpimämpi.

Mohair oli takkuista ja möykkyistä, ei jatkoon. Kutittaakin. Tuntuu kuin olisi hiuksia naamalla, liian pitkää nöyhtää. Tahdoin tumman pipon, mutta en mustaa, joten tästä tuli ihan ok. Mustan mohairin sijasta harmaa olisi ollut pehmeämpi. Ehkä olisi myös nähnyt, mitä neuloo. Tulipa ostettua kaulassa roikkuva kässävalo tämän pipon takia. Ja uudet rillit.

Viikkojen käytön jälkeen pipo meinaa alkaa lörpöttää, etenkin jos käyttää kostealla kelillä. Tosi vaikea on tehdä istuva, tiivis, lämmin, pehmeä, ei-länttäävä, joustava ja kaunis pipo. Luulisi, ettei tuossa nyt juuri liikkuvia osia ole, mutta kun on. Tai sitten minä olen kriittinen. Ehkä eri langalla toimisi paremmin. Nyt piti neuloa aika löllöä, että typerä mohair jaksoi kulkea mukana. Merinokin on ehkä liian liukasta pysyäkseen napakkana. No, otetaan uusiksi ensi talvena.

 

Viimamakkara

Aika tyhjä. Täyttyköön saajallaan. Jotain painavaa sinne pitänee tunkea, että pysyy aloillaan tehtävässään. 

Tänä talvena on makkaralle ollut tarvetta. Hirmu kylmä.

Tämä on kyllä kevytmakkara. Aika laiheli.

 

Caramel sweater, harmaata upottavaa lämpöä

Mmmmm kuinka lämmin ja kevyt tästä tulikaan. Kiva oli neuloa, yllättävän kiva oli purkaa, kiva on käyttää. Tein L-koon, koska mallitilkku näytti sellaista, mutta M olisi varmaan riittänyt. Onpahan kerrankin vaate, joka ei kinnaa keski-ikäisen keskikeholla. 

Tuplalanka:
- Drops Nord: alpakka, polyamidi, villa. Väri 05
- Novita Tuuli: mohair, viskoosi. Väri 408
- 450 grammaa, en tiedä montako kerää kutakin lankaa. Solmuja löytyi Nordille kaksi ja Tuulille kolme, mutta eihän se tee vielä kuin puolet tuosta määrästä. Koitin laskea alusta asti, mutta en viitsinyt.

Puikot: 4 mm

Ohje: Petite Knit, Caramel Sweater, Suuri Käsityö 1/2023

Lisää: https://www.petiteknit.com/en/products/caramel-sweater-5

Aika mukavasti antaa eloa tuo vaaleampi mohairlanka. Kysynpä vaan, että miksi lopetetaan harmaan värin valmistus ja jatketaan jonkun persikan tuotantoa? Mikä järki? 

Pelkäsin, että menee nenä tukkoon mohairin nöyhdästä, mutta ei mene. Ei kutita eikä ärsytä. Ihan muut asiat elämässä ärsyttää. 

Erheenkin tein. Shiiiiiiiit. Kavenna samalla kun neulot hihaa 30 cm. Ei ensin 30 cm ja sitten kavenna. Piti hakea jo tukea kokeneemmalta. Komensi kävelylle ja sitten työntämään suun täyteen suklaata ettei kiroilu kuulu. 

Purkautuikin ihan helposti, vaikka oli takkuinen mohair mukana. Karvakaveri tsemppasi. Ei haitannut yhtään neuloa kolme hihaa, kun oli niin mukavat langat ja malli. Kilkuti kilkuti vaan. 

Ninjaäidille vauvalahja

Onpas hassua neuloa ihan pieniä vaatteita. Silti ovat varmana tosi isoja. Jokaista silmukkaa ajattelin lämmöllä, ja silloin vielä jännityksellä. 

Kantoliinasukkien ohje löytyi Elonroihua-blogista. Hyvän malliset sukat ja sinänsä kiva ohje, mutta jotenkin liian montaa erilaista kuviota tähän hetkeen. Ohuemmasta langasta olisi ollut helpompi neuloa, mutta halusin jämäkät liinailusukat talvikäyttöön. Seiskaveikka, 3 mm, vähennetty silmukkamääriä ehkä neljäsosalla.

Oho, tein toiseen sukkaan yhden toiston liikaa säären kuviota.

Novitan kypärämyssy taitaa olla 70 cm ohjeella. Lankana joku 100 % villa kaapista.

On se elämä kummallista. Ihanaa kun syntyy vauvoja. 

Kirjalista 2024

Ihania kirjoja olen saanut lukea muina vuosina ja sama putki jatkukoon. En aseta määrätavoitteita vaan aion edelleenkin nautiskella rauhassa ja jättää huonoja kirjoja kesken. 

1. Leo Stranius: Tehokkuuden taika. Luulin tämän hepun olevan ihan kaheli megasuoritushypermultitaskaaja, mutta hän lieneekin elämää arvostava itsensä tunteva tavallinen ihminen, joka tekee eikä voivottele. Muutosta ei tapahdu jos sitä ei tee. Mitä jäi käteen? Yhden post-itin verran muistiinpanoja luentotehtäväksi opiskelijaryhmälle sekä se, että kannattaa ennemmin kokeilla ja tehdä kuin suunnitella ja analysoida liikaa etukäteen. Erinomaista matskua uudenvuoden lupauksia ajatellen.
2. Minna Miao: Prokrastinaatio. Lainasin uudestaan maksimikerrat, palautin eräpäivänä. Elämän ironiaa? Pyrin auttamaan vetkuttelijoita ja tämä kirja antoi kyllä ajattelemisen aihetta. Ei kukaan halua vitkuttaa, mutta pintapuolinen tarkastelu harvoin riittää asianhaaran ratkaisemiseen ja käytöksen muuttamiseen. Hyvä kirja, ihan jokaiselle. Mitä jäi mieleen? Pilko, sanoita, pilko lisää, tee mössöstä selkeitä paloja.  
3. Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa, podcast Areenassa. Ei oo kirja ei, mutta pakkohan tämä on mainita, koska miehen puhe on parempaa kuin mikään painettu kirja. Paljon jäi mieleen ja paljon unohtuu, mutta tämän muistan ikuisesti. Rakkauden vastakohta? Välinpitämättömyys. Vai pelko? Välinpitämättömyyshän on rakkauden puutetta, sitä ettei välitä. Pelko taas kuvaa monitasoisesti sitä, mitä rakkaus ei ole. Tai miltä tuntuu rakkauden menettäminen. Hieno, hieno sarja. 
4. Marie Kondo: Kurashi, iloa säkenöivä elämä. Kaunista ja hengittävää, kaikki järjestyksessä ja suloisesti sopusoinnussa. Kyllähän tästä saa ihanaa inspiraatiota kauneuden lisäämiseen omaan arkiseen ympyrään. Mutta haloo nyt oikeasti: kuka taittelee origameja lattialla lapsensa kanssa, tukka ojennuksessa, hymy huulilla, origamin väri mätsäten mattoon ja omaan kimonoon?  
5. Ilana Aalto: Vartin voima. 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Marien ja Ilanan yhdistelmä on mainio. Ilana tuuttaa menemään kaappi ja ajatusvinouma kerrallaan, aiheuttaen vastustamattomia järjestämiskohtauksia lukijalle. Luulin olevani aika pitkällä tämän aiheen parissa, mutta vielä löytyi kaikkea näppärää arjen sujuvoittajaa. Virtaavuus on lempiperiaatteeni pilateksessa, ja nyt hoksasin sen toimivan myös elämän tavoitteena. 
6. Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Ihan osuvia ja hassuja, joskin kuluneita tuntemuksia teinien kanssa elämisestä. 
7. Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa. Kiva kepeä kirja ihan erilaisesta aiheesta kuin mitä itsekseni olisin löytänyt. Keittiökemiaa, kaiken voittavaa rakkautta, koirankoulutusta, lapsenkin siinä sivussa sekä naisen asemaa työelämässä. Onni on kirjavinkkaajakaverit, joilla on joko prikulleen täsmämaku tai siivun sivuun. 
8. Mooses Mentula: Isän kanssa kahden. Kuinka mainio erilainen kirja Lapissa asumisesta ja elämisestä. Lapsen näkökulma on koskettava ja tarkkanäköinen. Löytyköön jokaiselle poropojan suojapuku, jonka turvin saa aidot ajatuksensa kerrottua ääneen. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta olo on silti parempi puhumisen jälkeen. Kirjaston vaihtopisteestä tämä taisi tarttua mukaan ja sinne sen palautinkin. Lukuiloa seuraavalle sattuman uhrille! 
9. Katarina Wilk: Perimenopower. Puolet maapallon väestöstä kokee aiheen omakseen ja silti siitä puhutaan vain kuiskaillen. Muuttukoon tämä ja mielellään pian. Onkohan tämä samaa osastoa, että jos miehet synnyttäisivät niin siihen olisi keksitty näppärämpi tapa jo ajat sitten? 
10. Satu Rämö: Jakob. Olipa mukava palata Islantiin kolmososan mukana. Liekö mieliala vai kerronta parempaa, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä. Vähemmän faktojen pudottelua, enemmän ihmisen monimutkaisuutta. Harva meistä on yksioikoinen hyvyydessään tai pahuudessaan. 
11. Valérie Perrin: Vettä kukille. Oi kuinka ihana kirja! Vuokko Hovatan ääni vei Ranskaan rauhalliselle hautausmaalle, mutkikkaisiin ihmissuhteisiin ja suureen tragediaan. Monesti hyrähdin hyvänmielisesti. Mieleen jäi kaksi vaatekaappia, kesä ja talvi: kesän värikkäät keveät asut niihin hetkiin kuin on yksin, päälle talvi eli synkän väriset paksummat materiaalit kun muut näkevät. Tunsin kankaiden liikkeen sormissani. Kunpa osaisin ranskaa niin, että voisin lukea alkuperäiskielellä.
12. Saku Tuominen: Ettekö te tiedä kuka minä olen. Hänestä minä pidän. Kaikissa kirjoissa kuuluu hänen äänensä, vaikka mistä minä tietäisin miten hän oikeasti puhuu. Armoa, innostusta, ymmärrystä, halua ymmärtää. Suuria viisauksia pienistä kokemuksista. Hän kertoi lopettaneensa muistiinpanojen kirjoittamisen. Olin siihen mennessä liimaillut kymmenen post-ittiä kirjan sivuille. Luin ne kerran, revin ja laitoin roskikseen. Päätin jo lakata kirjalistaamisenkin. Helpotuin. Sitten suruunnuin, koska tämähän on vain kivaa.
13. Hanna Kivisalo: Jonain päivänä ymmärrät. Luin tämän joskus monta vuotta sitten ja muistan saaneeni siitä suurta lohtua. Yhtään en muista mihin, enkä nyt saanut irti muuta kuin jonkun parisuhdetekstin. Jotain viisasta se oli rakkaudesta. Tämänkin takia lukeminen on niin ihmeellistä. Huomenna hieno voi olla tänään huono. 
14. Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Jos Ritva Valkama lukee kirjaa niin minähän kuuntelen. Koskaan ennen en muista Hotakaista lukeneeni, mutta onhan hän taidokas. Lakonista ja arkista, mutta samalla jotain paljon kiinnostavampaa kuin arki, joka vain rullaa huomaamatta eteenpäin ellei pysähdy kuulolle. 
15. Richard Powers: Muistin kaiku. Ikipuut oli huikea, ja nyt lomalla ehdin tarttua hänen toiseen aika paksuun kirjaansa. Nautin, kun tekstille annetaan aikaa ja sivuja. Ei ole kiire siirtyä asiassa eteenpäin siinä pelossa, ettei vain lukija vaihtaisi toiselle kanavalle. Hieno aihe. Muistinmenetyksestä olen lukenut muutakin, mutta tässä oli jotain sen verran vinksahtanutta, että olin myyty.
16. Bella Mackie: Jog on. How running saved my life. Onpa suora ja henkilökohtainen kuvaus siitä, miten juoksuaskel, toinen ja kolmas voi nostaa kuopasta silloin kun mikään muu ei tunnu auttavan. Mukana on kiinnostavaa faktaa mielen sairauksista ja niiden ilmenemismuodoista. Tiedän, että juoksu tekee hyvää ihan kaikille elämän kerroksille, mutta onhan tämä nyt melkoinen todiste sen vahvuudesta. 
17. Arden Moore: Koirien elekieli: ohjaa koiran käytöstä. Tarpeellinen muistutus siitä, miten suuren vastuun olen ottanut ja kuinka tahdon kantaa tuon vastuun ilolla ja ajatuksella.
18. Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet, Nissilä & Sarlin (toim.) Olipas mielenkiintoista taas ymmärtää enemmän siitä, miten opiskelukielitaidon puutteet ja erilaiset taustat vaikuttavat oppimisvaikeuksien määrittämiseen. 
19. Aslak Nore: Meren hautausmaa. Johan pomppi rauhanturvaamisesta Norjan rannikolle, nykyaikaan ja historiaan, sutinaan ja sotimiseen. Pitikö tämän olla jännittävä? Vai koukuttava? No ei kyllä ollut.
20. Ágota Kristóf: Iso vihko
21. Ágota Kristóf: Todiste
22. Ágota Kristóf: Kolmas valhe. Kuinka ihmeellisen trilogian sainkaan lukea! Oliko mikään totta? Vai kaikki? Kuinka toteavaa ja uppoavaa tekstiä voi saada aikaan lähes pelkillä päälauseilla. Äänikirjojen lukijan ääni on kuin Mikko Mallikkaassa, mikä sai raskaat vaiheet keveämmäksi. Pieniä täysiä kirjoja kaikki kolme. Onneksi kuuntelin ne peräkanaa ja ajatuksella, koska nyt jäin vain vähän kuutamolle. Ykköskirja oli suosikkini, koska pojat olivat niin ihania yhdessä. 
23. Gabrielle Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna. Oijoi. Kyllä vaan oli taas että oijoi. Tätä lukiessa nautiskelin antaumuksella siitä, millaisiin maailmoihin kirjojen kautta voi päästä. Nyt ymmärrän taas pienen pykälän verran enemmän heitä, joita tapaan jatkuvasti ja jotka tekevät ihan erilaisia asioita kuin minä. Vaikka en pelaa mitään, tykkäsin ihan hupsuna tästä peleihin ja pelisuunnitteluun uppoavasta kirjasta. 
24. Mohsin Hamid: Exit west. Aikamoinen tämäkin. Kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun olen saanut elää tähänastisen elämäni valitsemassani paikassa, turvassa, joutumatta pakenemaan sotaa tai muitakaan hirveyksiä. Kirjassa kuvattiin tosi hienosti ovien kautta kulkien pakolaisen matkoja, kertomatta juuri mitään matkoista. 
25. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. Nyt puhutaan asiaa. Jumankauta että teki mieli huutaa jokaisen sivun kohdalla. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin. Voisiko loppua se loppumaton tarve olla aina jotain muuta kuin mitä just nyt on? Koskaan ei voi olla tyytyväinen tai valmis, koska aina voisi olla jotain muuta. Kuinka jonninjoutavaa ajankäyttöä sellaisten jauhaminen onkaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Nyt saa luvan riittää. Nyt saan luvan riittää. 
26. Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus. Hirvittävän hyvä. Jatkoa eikun alkua mainion mainiolle Baltimoren sukuhaaran tragedialle. Ihanaa kun tarinalle annetaan paljon sivuja eikä ole kiire eteenpäin. Poissa on tiktok-tahtinen elämä. 
27. Shelley Read: Minne virta kuljettaa. Jösses miten helpolla minä olen äitinä päässytkään. Maailma on typerä, ennakkoluuloinen, ahdas. Erinomainen kirja oli tämäkin. 
28. Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri. Ihan mielenkiintoinen. Tai siis tosi mielenkiintoinen työnkuva, mutta vähän liikaa toistoa mun makuun. Tunteita tulee ja menee joka työssä, ja se on itselle kovin tuttua. Ehkä lääkärinä ei saisi sanoa sitä ääneen?
29. Ujuni Ahmed, Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. On tämä maailma vaan kummallinen ja vaarallinen paikka. Mikä hitti siinä on, ettei voida ihan vaan olla rauhassa, loukkaamatta, satuttamatta muita? Onko se ihan liikaa vaadittu? 
30. Johanna Frondelius: Feminismiä ihan kaikille. Olipas kiinnostava tämäkin. En ole tiennytkään, että feminismiksi kutsutaan myös kaikkien vähemmistöjen puolustamista. Tämä täti on selkeästi kaukana nykyisestä feminismiaallosta, mutta oppii siitä mielellään lisää. Ei ole maailma valmis ei.