Mandalahame

Ostin ihanan kankaan kirpparilta. Meinasin tehdä taulun tai haalarin tai jotain ihanaa. Pesin. Värit jäivät sille tielle. Leikkasin reiän keskelle, laitoin resorin, tasoitin helman. Myin heti pois. Tulipahan tehtyä. Kiva, kai.

Seikkailu-paita

Piti selata blogia vuoteen 2014 asti, että löytyi tämän paitakankaan ostohetki. Pehemiän Seikkailu-joustocollegea on se. Soiroja oli jäänyt kaappiin ja nyt tuli tarmo päästä niistä eroon. Tosi harvoin ompelen nykyään muuta kuin korjauksia. Hauskaa oli ideoida ja surruutella.

Kaavana käytin kivan mallista paitaa. Vähän lyhensin, vähän levensin. Hihaan piti tehdä sauma, koska kangas loppui. Ensin ajattelin, että tuli ihan tyhmä aikuisten lapsipaita, mutta onkin aika kiva, ehkä. Saa nähä.

Alpakka-Kyllikki

Veera Välimäen Raidat-kirjan malli Kyllikki. Koko 3, paitsi hihojen ympärys ja pyöriö koon 6 mukaan. Puikot kokoa 3 mm muualla, 2,5 joustimissa. Drops Alpaca-lankaa sen verran kuin sitä oli kaapissa, 420 grammaa.

Eka nappilista ikinä nurjalta

ja oikealta.

Kirjalista 2025

Miten paljon voikaan mahtua ihania kirjoja maailmaan? Luulisi, että kaikki sanat olisi jo kirjoitettu eri tavoin peräkkäin, mutta aina uudelleen saan yllättyä. 

Aiemmat vuodet: 2024, 2023 ja 2022

Tästä lähtee taas.

1. Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Oi kuinka viihdyttävä hän olikaan, ja erilainen kuin pitkään aikaan mikään. Olisin nauttinut juonesta myös eri tavalla kehiteltynä, mutta hyväksyn tämänkin. Mainio alku uudelle kirjavuodelle.
2. César Aira: Tohtori Aira, ihmeparantaja | Lehmus. Kummalliset kaksi pienoisromaania. Vaatii lomamoodin, ettei nukahda jatkuvasti kesken. Jotain kivaakin, ja ainakin erilaista, ei ainakaan tyypillistä juonenkulkua. Kiva viimeinen lause.
3. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta II. Pidin ykkösosasta paljon, tästä vielä enemmän. Kuinka irrallisen ja ainutlaatuisen ihmiskohtalon hetken sainkaan lukea. En malta odottaa, että kolmas osa saapuu kirjastoon. Kuinka aikaluuppi voikaan olla näin kiinnostava ja haikea. Olisi helpompaa lukijalle, jos kaikki 7 osaa olisivat yhtenä kirjana, mutta nyt voi pitää hullua pidempään jännityksessä.
4. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta III. Tunneskaala laajenee entisestään. En koe lukevani fantasiakirjallisuutta, vaikka tuntemani todellisuuden rajoja venytetään. Voi kuinka pidänkään lukemisesta silloin, kun se on näin antoisaa. Nyt loppui tehdyt osat, pakko odotella kirjailijan tekosia. 
5. Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin. Ahdistavaa, kaunista, inhimillistä, rumaa, pientä ja siksi niin suurta. Ihanaa kun asiat vaan on, eikä tarvitse selittää puhki. Miten kirjailija voi osata upota keksimäänsä maailmaan tällä tavalla, että lukijana unohtaa lukevansa?
6. Anne Tyler: Kellotanssi. Hyväntuulinen tavallisten ihmisten kirja. Ajatuksia heräsi aikuisten lasten vanhempana olemisesta. Ihan kohta se koittaa. Sitä vain ihmettelen, että mistä yhä riittää naisia, joiden perustehtävä on olla naimisissa.
7. Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous. Tykkään järjestämisestä ja raivaamisesta. Tykkään tästä kirjoitustyylistä. Tykkään ajatuksesta, että kuolinsiivousta kannattaa tehdä kaiken ikäisenä ja kuolema kannattaa pitää mielessä myös ja etenkin elon hetkinä. Hyvä jos ihmiset käyvät omat muistonsa ja tavaransa läpi jo eläessään, jolloin niistä on paljon enemmän iloa kuin sitten liian myöhään. 
8. Margareta Magnusson: Vanhene kuin ruotsalainen. Ihan kiva jatko edelliselle. 
9. Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä. En tajunnut mitään näistä runoista. Harvoinpa olen näin pihalla.
10. Christy Lefteri: Laululinnut. Tosi kauniisti kirjoitettu ja kamala tarina kotiapulaisten elämästä Kyproksella. Ihmisen arvo riippuu asioista, joista se ei totisesti saisi riippua. Miten tällaista voi olla vielä nykyaikana, ihan lähellä?
11. Mikko Sjögren ja Ilkka Hikipää: Vaurastumisen reseptit, oma talous haltuun. Pieni kiinnostava kirja sijoittamisen eri muodoista. Nynnykin uskaltaa kokeilla näillä vinkeillä.
12. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Olipas se. Ahdisti. Isoja teemoja, eläinkokeita, aktivismia, ihmisyyden luovuttamista teknologian vietäväksi. 
13. Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - Vapauttava minimalismi. Kovin tuttua asiaa, askeettisemmin kuin monissa muissa kirjoissa. Aina on hyvä pysähtyä ajattelemaan hankintojen ja säilyttäminen järkevyyttä.
14. Samuli Putro: Elämäni miehet. Ääni, joka imeytyy selkäytimeeni. Kiinnostava tapa kirjoittaa oman elämän tapahtumista. Vähän liikaa musajuttuja, toisaalta musan kauttahan hänestä välitän. Korvamatona soi biisit vuosien varrelta.  

Sukkia ja lapasia

Vanhalla miltei-kaavalla surauttelin lahjalapaset kirppispöksyistä (Paratiisin puutarhaa joustofroteena) ja vuoreksi meni risan villatakin ehjiä kohtia. Uskon saajan arvostavan uusiokäyttöä.

Pitkästä aikaa intouduin neulomaan lapasia ylipäätään ja vieläpä huopuvasta langasta. Oi kuinka olenkaan ollut kiltti tehdessäni ohjeen. Taitoin resorin ja ompelin kiinni sisäreunasta. Kelpaa teineille. Seiskaveikka varressa, Huopanen muualla.

 

Ja toiset vielä hempeämmät. Onpa hyvä saada Huopasia liikkeelle, kun ovat lojuneet vuosikymmenen laatikossaan.

Perussukat naiselle. Seiskaveikka 44 silmukkaa, kolmepuoli puikot.

Isommat, ehkä nelikolmoset, 48 silmukkaa. Muuten perus, mutta osittainen joustin jatkuu. Housen seiskaveikkavahvuista lankaa.

Pinkki PetiteKnitin Kumulus-neulepaita

Luonnonsävyt ovat ihania villana, mutta pirtsakat sopivat omiin väreihini paremmin. Drops Air pääsi kokeiluun PetiteKnitin Kumulus-ohjeen kera. On kyllä erinomaista lankaa: pehmeää, lämmintä, kevyttä mutta tukevaa sekä helppoa neuloa. Paksuus vaihtelee ihan vähän, jolloin pinnasta tulee kiinnostava muttei möykkyinen. Lankaa meni 325 grammaa, yksinkertaisena. 4,5 mm puikot, M-koko. Tuli tällä lörppänäkäsialalla ihanan väljä olematta yhtään iso. Malli on tosi kiva, just perushyvä ja ikuinen. Opin tekemään i-cordiakin ja tuli kivaa reunaa.

Lahjapeitto mummineliöistä

Jostain se ajatus sitten lähti, että haluan virkata virkata virkata virkata kunnes nallevahvuiset langat loppuvat. Osa oli ohuempia, osa vähän paksumpia, osa omia, osa muualta. Koko kesän oli koukku kädessä. Pyrin tekemään kolmioviivoittimen kokoisia, josko sitten asettuisivat. 10 palaa vaakaan, 17 pystyyn. Tuli aika pitkä, suhde olisi saanut olla eri. Kolmosen koukku. 

Sommittelin roiskimalla. En edes yrittänyt saada mätsäämään mitään. Päättelemistä oli aikas paljon. Kiinnitin ompelemalla. Reunustin vielä ympäri kiinteillä silmukoilla. Nakkasin pyykkikoneeseen, missä tapahtui jokakertainen siistiytymisen ihme. 

Tuli aikas ihana. Lämmin, värikäs, joustava. Ihan kuin käyttäjänsäkin. 

Ennen-kuva.

Solmuamppelit

Tulen trendien jälkijunassa, mutta tulen kuitenkin. Ekat makrameesolmut. Yhden jaksoin, toisen tein pikaversiona.