Harmaa pörhöinen #Lottetakki

Suuri Käsityö on viihdyttävä lehti yhä vain. Paljon selailen ja ohitan, mutta 3/24-numeron Lotte-takki (Leeni Hoimelan malli) näytti vallan hyvältä muiden tekemänä. Siinä oli samaa kuin Petite knitin vastaavassa, mutta hänen päällään niiden istuvuudesta on vaikea saada selkoa.

Kaapissa oleva Novita Tuuli mohair (linnunrata, poistunut myynnistä) ja jäkälävärinen 7 veljestä alkoi poltella. Ehkä koskaan en ole neulonut seiskaveikasta mitään vaatetta. Kuusi kerää riitti muistaakseni. Mohairia meni kaikki 85 grammaa ja nappilista jäi ilman. Onneksi väri- ja tuntueroa ei juuri huomaa.  

Tein miltei täysin ohjeen mukaan 3,5 mm ja 4,5 mm puikoilla, koko M. Väljyyttä tuli just sopivasti tällä 12 cm väljyysvaralla. Jäykähkö lanka pitää vaatteen kivasti irrallaan kehosta olematta tönkkö. Hihoja ja helmaa pidensin jonkun verran. Hassua, että helma on saman mittainen joka koossa. 

Ohjeessa on pieni virhe heti alussa raglanlisäyksissä. En uskonut silmiäni, vaan tottelin miltei kainaloihin asti. Sitten purin kaikki raglansaumat ja koukin virkkuukoukulla silmukat oikeinpäin takaisin. Karsea homma kun mohair jumahti villalankaan. 

Ompelin eteen neljä isoa nepparia enkä tehnyt napinläpiä. Saatanpa lisätä niistä kuvan myöhemmin. 

Vallan kiva on. 

Tein joustimet niin, että kiersin joka toisella kerroksella oikeat silmukat. Tuli kauniimpi kuin tavallisesta 1o1n-joustimesta, muttei niin kireä kuin jos olisi kiertänyt joka kerroksella. Enkä olisi osannut tehdä sitä nurjalla puolella. 

Ennen hihansuita kavensin 14 silmukkaa, jolloin 42 silmukalla tuli tismalleen sopiva pussitus ja napakkuus.

Elämäni ensimmäinen putkimaisesti aloitettu onteloneuleella tehty nappilista. Toinen nappilista ikinä. Kovin siisti tuli nurjaltakin.

Oikealta puolelta nappilista istuu tosi hienosti miehustaan. Onnistuin erinomaisesti reunasilmukoiden poiminnassa. Kannatti katsoa joku ohjevideo.

Nämä kaikki saumat purin ja tein uusiksi. Jäi vähän reikiä.

Kiva italialainen päättely. Joustaa ja näyttää siistiltä, etenkin kun tekee nurjalta. Kolminkertainen pituus lankaa riitti.

Sees-sukilla uuden äärellä

Leeni Hoimela on uusi neuleidolini. Hänen mallinsa ovat selkeitä, simppeleitä ja istuvia. Neulominen on silti mielekästä, vaikkei tapahdu juuri mitään. 

Urban knit -kirjasta Sees-sukat houkuttivat. Punnitsin vähän vajaan Nalle-kerän ja jaoin kahtia. Ihan kaikki ei mennyt, koska lankaa riitti ja riitti varteen. Käytin 3 mm neliskanttisia puikkoja eli vastaa n. 2,75 mm.

Opin ihan uusia juttuja. Tein turkkilaisen aloituksen, putkimaisen eli italialaisen päättelyn sekä ennen ihan hirveän tiimalasikantapään. Joku KS auttoi saamaan kantapäästä vallan nätin, ja oi kuinka istuva siitä tulikaan. Ihan parhaat sukat ikinä ja verrokkeja totisesti riittää. 

Ohjeessa oli käytetty ohuempaa lankaa ja puikkoja, joten piti säätää joka kohdassa silmukkamääriä. Selvisin. Ohjeen pienimmässä koossa oli silmukoita jalkaterässä 56 ja minulla 48. Varressa suhdeluku oli 60 -> 54.

Jösses miten rumat värit kuviin tarttui, vaikkei ole enää mörköpimeää. 

Mokailin reippahasti päättelyssä. Olisi kannattanut tehdä nurjalta puolelta, niin olisi tullut siistimpi. Tiesinpä seuraavassa työssä. 

Ihan huippuhyvä suippokanta. 

Noukin Minihuljamekko

Suuri Käsityö on ihana lehti. Olin vallan unohtanut ompelemisen ja koko kässäilyn maailman, kunnes lainasin vuosikertatolkulla lehtiä kirjastosta. Ihanaa selailla ja miettiä, mitä tekisi ja mitä ei ainakaan. 

Nouki-designerkaava Minihuljamekko (SK 5/24) kiinnosti heti kun näin sen jonkun muun lukijan tekemänä. Tykkään tehdä kokeiluversiotkin käyttökelpoiseksi, etten synnyttäisi turhaa tekstiilijätettä omalla harrastuksellani. Vanha lakana taipui tällä kertaa mekoksi. Hihat on tosi kivat. Pääntie istuu hyvin, niskarusetti saisi olla isompi. Ohjeessa oli nappi, korvasin nauhoilla. Ei takerru niskavilloihin. Vähän turhan väljä on torsosta. Voisi tehdä puolen sentin saumanvaroilla sen oikean version.

    

 

Ommeltuja lapasia

 

Beige neulepaita, Never too late

Niin, ei kai koskaan ole liian myöhäistä alkaa haikailla luonnollisten, huomaamattomien värien perään. Onkohan tämä se hetki elämästä, jolloin ei oikeastaan tahdo vetää suurta vaan ennemminkin pientä valikoitua huomiota puoleensa.  

Laine 26. neulelehdessä Irina Shaarin Never too late -malli jäi kutkuttelemaan. Olin ostanut beiget langat johonkin ihan muuhun projektiin, joka ei koskaan käynnistynyt. Tähän ohjeeseen sain ne mätsäämään tekoälyn ystävällisellä avustuksella. Oli kiinnostavaa ja antoisaa pohtia sen kanssa, miten saisin koon ja istuvuuden toimimaan vähän liian ohuella langalla. Päädyin tekemään koon 7 eli kolmisen kokoa normaalia isomman. Puikot 3 mm. Lanka Dropsin Flora, 65 % villaa ja 35 % alpakkaa, väri 07, määrä 305 grammaa. Mainiota helposti neulottavaa ja riittoisaa lankaa on se.

Oli hyvä malli. Paljon sileää, tarpeeksi usein kiinnostavaa ja silti helppoa kuviota. Sai olla tarkkana ja rentoutua samaan aikaan. 

Toinenkin kimonoaamutakki pussilakanasta

Jostain otin kaavan. Ei ole Vallila eikä Eurokangas, mutta niillä ainakin näkyy olevan ilmaiskaavoja. Laitoin etukappaleelle enemmän päällekkäinmenoa kuin aiempaan versioon. Siihen olin näemmä tehnyt jotkut kaitaleetkin etureunaan. Harvoin olen näin kuutamolla käytetyistä kaavoista tai malleista. 

Kangas on vanhaa Finlaysonin pussilakanaa. Kahdesta pussilakanasta riittää vaikka mihin, vaikka pitäisi vältellä isojakin kuluneita alueita. Pyjamahousutkin tein. Ehkä niistä tulee joskus kuva, jos viitsin silittää pesun jälkeen. Oikein ihanat ovat, pehmeät kuin uni. 

 

 

Kirjalista 2026

 

Tänä vuonna meinasin lukea sopivasti. Voisin laajentaa repertuaaria. Voisin lukea hassuja ja tärisyttäviä kirjoja. Ehkä myös kauniita. En kauhistuttavia enkä kuvottavia. Katsotaan kuinka käy.

Aiemmat vuodet: 2025, 2024, 2023 ja 2022

1. Anni Kytömäki: Mirabilis. Tällaisella lukuelämyksellä kun aloittaa, on vaikea päästä loppulistan kanssa samalle tasolle. Kuinka viihdyinkään ja uppouduin tarinaan, jossa vuorottelivat sukupuuttoon tapetut eläimet, voimistelutaituruus, ihmissuhteet ja ties mikä muu. Aikamoinen paketti. On se hienoa kun kirjailija tietää mitä tekee. Siinä kyydissä unohtaa lukevansa.
2. Clara Törnvall: Naisia autismin kirjolla. Ihme homma, että kaikki sairaudet ja terveydet on määritelty tutkimalla länsimaalaisia miehiä. Ajatella, ettei autismin kriteerit täyty naisilla, jos mittaristo on yhtä pätevä kuin painoindeksi. Kiinnostava yhdistelmä omia kokemuksia keski-ikäisen autistisen naisen elämän varrelta sekä teoriaa.
3. Liane Moriarty: Täällä vain hetken. Hän kyllä osaa kirjoittaa kovin viihdyttäviä kirjoja. Juoni etenee ja kiinnostaa, mutta ei pelota. Aloitin äänikirjana, mutta lukija oli niin kamalan epäsopiva huokailija omille korvilleni, etten pystynyt. Kiinnostava aihe tuollainen kuolinajan ennustaminen, ja miten se vaikuttaa ennustuksen kohteen toimintaan ja ajatuksiin. 
4. Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen: Pakopiste. Kiinnostava esseekokoelma, nivoutuen pandemian aikoihin. Niin vaan siitäkin pöpöstä päästiin. Voitaisiinko päästä muutamasta muustakin nykyajan vitsauksesta? Muttaa siis tämä kirja. Pidin. Erilaisia kirjoituksia hienosti sanoja asetellen. 
5. Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli. Kirja yhden lautturin elämästä ja kuolemastakin. Hyvä idea tuoda viimeiselle venematkalle mukaan elämän mittaan vierailleita henkilöitä. Yllättävänkin monitahoisia tyyppejä, ei pelkkiä hyviksiä. Jotain samaa kuin Kurjet lentävät etelään -mahtavuudessa, mutta ei niin mahtavaa.
6. Stoner. Miten samaan kirjaan voikin mahtua niin monta ärsyttävää ja huonokäytöksistä ihmistä? Pakko lukea lisää. 
7. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta IV. Kummallinen kirja. Niin pieni ja niin käsittämätön ja samalla ihan arkinen. En enää ihan pysy mukana, tulee niin paljon lisää ihmisiä, jotka ovat jääneet kiinni samaan päivään, nyt jo 10 vuoden ajan. Jään odottamaan kolmea viimeistä osaa.
8. Marie Kondo ja Scott Sonenhein: KonMari työnilon löytämisen taika. Tuttua settiä, hyvä muistutus omasta vaikutuksesta työhön ja ympäristöön.
9. Cecelia Ahern: In a thousand different ways. Uijui, kannatti lukea. Helppoa tekstiä, painavaakin aihetta. Tarina siitä, miten energiat ympärillämme näkyvät joillekin väreinä, ja miten suojata itseään sopivasti muiden väreiltä. 
10. Minna Bergman, Laura Friman: Kätilö kanssasi - Synnytyskertomuksia. Kivasti kirjoitettu sujuva kirja erityisen kiinnostavasta ammatista. 
11. Riikka Smolander-Slotte: Plastiikkakirurgi Atte Manninen, ihmisten korjaaja. Sama homma, älyttömän kiehtovaa oppia uutta ammatista, josta on mielikuvia enemmän kuin kokemuksia. On se huippua, mitä ihmiset osaa toisiaan auttaakseen tehdä. 
12. Raija-Leena Rekilä: Osasto 6 - tositarinoita suljetulta. Ja taas. Hienoja kuvauksia ja kohtaamisia psykiatrisen sairaanhoitajan työssä monella vuosikymmenellä. Joku luku meni jaaritteluksi, mutta muuten pysyi kasassa.
13. Helinä Häkkänen: Profiloija. Ja vielä tämäkin. Alussa oli tarinaa siitä, kuka poliisi oli söpö ja kuka toimi epäluotettavasti. Sitten alkoi kiinnostaa, kun päästiin varsinaiseen profilointiin. Kirjoittaja päästi kiinnostavasti kurkistamaan luokittelun periaatteisiin. Kaikkea sitä ihmiset tekee palkkansa eteen. 
14. Sophie Stava: Kaikki nuo valheet. Näppärä helppo dekkari. Ei jäänyt kummittelemaan mieleen vaan houkutti lukemaan vähän lisää ja lisää. 
15. 
    

Villasukkia

Seiskaveikan ja samanvahvuisten jämiä, 3,5 mm puikot, 42 silmukkaa. Väliraidoissa eka kerros oikein, toka nurin. Aika kiva.

Sittenpä ihan ohjeella, Laine Publishingin 52 x asusteet -kirjasta Wiklina-malli. Mukava oli neuloa näitä. Helppoa, mutta silti sai keskittyä, että nurjat ja oikeat meni oikein. Onnistuin tekemään toisesta megalomaanisen löysän ja toisesta tavallisen. Jep jep. Tulipa itselle unisukat kun ei lahjaksi ilkeä antaa.