keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Saumurin ylikuumenemissuoja

Sitä ehkä tarvitaan, kun näitä tänään haettuja kangaspinoja madalletaan. Jokohan tänään pääsisi ainakin villan kimppuun, kun sitä ei tarvitse esipestä... Mmm, ihanaaaaaa!

Velourit Itävallan Lieblingsstückesta. Olin mukana Keski-Suomen Ompeluelämää-ryhmän kimppatilauksessa, jonka postikulut olivat n. 0,60 euroa per nenä. Kallista on elo.



Resorit Kestovaippakaupasta.



Superihanan väriset joustavat villafleecet KVK:sta.



Musta apilajoustofrotee ja vihreä-ruskearaidallinen joustis KVK:sta. Ruskea sieltä vaikeannimisestä, ks. yllä.



Punahilkka- ja pallotrikoo Itävallasta, muut KVK:sta. Aijaijai!



Nauhoja ja sydänpuuvilla Itävallasta. Tuo valas on niin hauska!! Ja kappas, kun olin tilannut ihanaa kettupupua tuoltakin. No, tulipa Sampsukastakin samaa. Eiköhän se jonnekin hupene, kun on niin suloista.



tiistai 27. marraskuuta 2012

Ei putoa tutit, ei.



Houminki. Muotia, kuulemma.

Jokainen itseään kunnioittava ompelijatar tekee tänä jouluna näköjään näitä. Mitä ihmettä on tapahtunut?? MINÄ nykerrän ja väkerrän PEHMOSYDÄMIÄ, joista ei ole mitään edes näennäistä hyötyä ihmiskunnalle. Kotimme keittiö alkaa muistuttaa vähäisesti jopa maalaisromanttista tyyliltään. Enpä olisi uskonut. Joskus vaan on kivaa tehdä jotain ihan muuta kuin yleensä.

Kankaat ja pitsit kirppareilta pöytä- ja tyynyliinalöytöjä, kangaskaupasta pikkupätkiä ja loput anoppilasta.



Sämpylöitä leivoin isomman pienen kanssa. Hänen on nuo jauhoisemmat, etteivät tarttuisi pöytään. Lisäksi keittelin marjasoppaa ja riisiohrapuuroa. Olen niiiin trendikäs, että alkaa ihan huimata.




Joululahjat paketoin tänäkin vuonna roskattomasti. Jonkun silmään mahtaa kangas näyttää tutulta. Kuka tunnustaa?




Pöksyjä pöö.

Kova on kohtalo lapsella, kun pitää isänsä vanhoissa farkuissa kulkea. Löytäisinpä jostain yhtä ihanan pehmeäksi kuluneet megaisot farkut, joista saisin tehtyä itselleni samanmoiset.




Työkaverin trikoopaita muuntui lapsensa haaremihousuiksi.



Kestovaippakaupan ihana vihreä joustofrotee meni Mustikkaan (OB mikälie, en muista numeroa) ja löysi norsun. 92 cm, taisin vähän pidentää selkää. Ihanat, ihanat. Jaksaisinko tehdä omallekin?



Kestovaippakaupan safarikuosinen pul-kangas taipui hienosti syöttöhaalariksi. Vetoketju takana, ripustuslenkki kuivatusta varten, terälliset lahkeet. Vielä voisi lisätä nyörillä kiristettävän hupun, jottei tukkaan menisi ruokaa.



Taas joustofrotee KVK:sta. Kietaisuhousut, joita ei tarvitse kietaista. Kiva väljä malli ja koko n. 116 cm. Kaava jostain Suuri Käsityöstä, mutten muista mistä. 




perjantai 23. marraskuuta 2012

Sokoksen ikkunasta edes ripaus joulumieltä

Seitsemän päivää marraskuuta jäljellä ja sitten on sekin takana. Mistä näitä pimeitä syyspäiviä riittää? Marraskuusta, tietty.



Pitkästä aikaa kävin Eurokankaassa. Tukikankaita on aina liian vähän sitä tietynlaista, joten ostin kaikkia. Ohutta farkkua löysin superhalvalla ja siitä teen... hahaa, sittenpä nähdään. Kiva palloneulos tarttui matkaan, vaikken yhtään tiedä käyttökohdetta. Talvijerseytä, kuulemma.



Palalaarissa oli tämä. Hmm.



torstai 22. marraskuuta 2012

Perhosen jäljillä

On se silkkiperhonen kumma otus, kun saa näin fiiniä materiaalia tuotettua. Silkkiklenninki naapuriin, koko 128 cm ja kaava 11-12/2010. Sama malli oli pikkusiskon mekossa, mutta tähän tein kapeamman helman laskoksilla. Kangas on tuotu idästä joskus ja nyt se pääsi pois varaston pölyistä.

Karnaluksista tilasin kuvan perusteella satiinivinonauhaa ja hyvin natsasi värit yhteen. Ihmeen joustavaa ja pehmeää oli se.

Silkkitoukalle annan tuotekehitysidean ihan ilmaiseksi: voisiko kangas olla vähän vähemmän purkautuvaa? Nyt rispaantuu samalla sekunnilla kuin vilautan saksia. Vallan hupenee käsiin, kehveli.


Ei niin rumaa, ettei jotain hyvääkin.

Matkailu avartaa, sanoi Kaarinassa käynyt käsityöläinen. Reissun innoittamana tein tänään palak paneeria. Rumaa oli ja vähän kummallista, mutta söi tuota ennen kuin selkäänsä otti. Seuraavaksi voisin koittaa shahi paneeria. Tai no, ehkä tuo juusto tökkii. Hellan pyyhkiminenkään ei näköjään ole innostanut. Ei, tästä ei tule ruokablogia.


Ennemmin kannattaa syödä vaikka makaronilaatikkoa. Se onnistuu aina. Well done, eli suomeksi hyvin tehty. Kunnon kotiruoka pitää (bioroskakuskin) tiellä.



tiistai 20. marraskuuta 2012

Tonttukeijuille 95 % alennusta

Ostin Katriinan Kirppikseltä viime perjantaina jänskän, muttei ihan omannäköisen velourhupparin. Luonnonvalkoinen *pthyi*, vähän kallis (6 euroa). Oli kuitenkin hyväkuntoinen ja persoonallinen, joten muuttakoon meille. Sovitin mustapunaisen sienitissiksen päälle ja sehän sopi mainiosti.

Väriä se kaipasi. Punaista Ditorin pesukoneväriä oli kaapissa ja toisen nappasin kaupasta. Kone näytti jo vampyyrien iskun kohteelta, mutta puhdistui onneksi. Melkein hyvä punainen tuli, vaikka ihan vähän liian tomaattinen. Tummempi saisi olla. 


Liian söpöt kukkanapit vaihdoin mustiin perinteisiin jo sitä silmällä pitäen, että takki päätynee vielä mustaan väriliemeen. Violetti olisi hieno, mutta sitä ei ole valmiina kaupan hyllyllä, enkä jaksa säätää itse.


Miinuspuoli on se, että väri vaatii 90 asteen pesun ja vaate tykkäilee enemmän 30 asteesta. Meni siis vähän koppuraksi tuo nukkapinta, mutta oletan ja toivon pehmiävän vielä käytössä. 

Kädentiesaumat valuivat tällaisella kaljapullohartiaisella liian alas. Niihin venytin olkasaumoihin framilonia ja se kohensi tilannetta. Taskunsuu lörpötti, joten laitoin kuminauhan. 


Pakko oli vielä googlettaa niskassa lukenut nimi: Tina Wodstrup. Oho. OHHOH. Ehkä olisin kohdellut kauniimmin, jos olisin googlettanut ensin... ;) Tämä on kirppiselämää parhaimmillaan, sanon minä. 

Pupukettupöllö


Sampsukalta tuli paketti. Jee, nauhoja! Jee, neppejä! Superkaunista tuo kettukuosinen nauha. Pöllöäkin tuli nyt riittämiin toviksi. Sitä on kovasti kyselty ja nyt saan vastata nyökäten.

Minkä ihmeen takia omat lapset roikottivat tuttejaan rumissa ja rispaantuneissa vinonauhoissa? Heräsin liian myöhään. Tai siis oikeasti heräsin aivan liian aikaisin, enkä jaksanut ajatella tällaisia maailmaa syleileviä asioita.



Jotain käytännöllistä, jotain lämmintä, jotain ruskeaa. Itselle ja pienelle. Molemmat ovat Myllymuksujen merinovillaa. Ruma, isompi ja uutena jo lörähtänyt on ribbiä. Pieni, napakka ja siisti on interlockia. Ensimmäisestä tehdyt kalsongit hajosivat atomeiksi yhdessä talvessa, kun taas toisia on isompi pieni käyttänyt jo monta talvea. Kuulemma ovat niiiin ihanan pehmeät ja lämpimät. Jämäpaloja olen jemmannut aika kauan, mutta nyt tulivat tarpeeseen.


Hyvä äiti kannustaa lapsiaan taideharrastuksen pariin. Se olen minä. Täältä voin tarkistaa asian niinä (kaikkina) päivinä, jolloin ei aivan siltä tunnu.

Haloo!







maanantai 19. marraskuuta 2012

Kyläkoulun tunnelma ja kierrätyskutsuajatus

Oman kylän koululla oli viikonloppuna kirppis. Mukava tunnelma, sopivan paljon myyjiä, hinnat kohdallaan ja kunnon saalis. Joudunkohan enää koskaan menemään vaatekauppaan ostoksille? Edellisestä kerrasta on iäisyys. Tässä vain pieni osa tapahtuman annista. Pinon hinta taisi olla yhteensä 5,20 euroa. Kovin on tyyristä elo.



Työkaverini kertoi loistavasta kierrätyskutsujen ideasta saada uutta väriä omaan vaatekaappiin. Lauma naisia jonkun kotiin mukanaan sopimattomat vaatteet, kengät, korut ja hajuvedet. Hyvä kiertämään ja loput vaikka SPR:lle. Mikäpä sen parempi teema seuraavalle akkain illalle! Meillä on AINA väki kotona, mutta jos joku muu haluaa vastaavaa kehitellä kotiinsa, niin minä olen innokas vieras. Lisää täällä.

Viikon ainoa (no okei toinen, mutta ainoa kelvollinen) jumppatunti tällä kylällä tekee terää ruodolle ja ponttoonille. Pitänee mennä kyyhöttämään ompelukoneen ääreen, jotta saa perinteisen selkäjumin taas palaamaan.

Eilen vaihdoin poijjaan kirppispaitaan uudet resorit ja lykkäsin sekaan dinosaurusnauhaa pyynnöstä. Taas tuli käyttöikää paljon lisää.

Mutta eikö näitä kuvia oikeasti saa käännettyä täällä? En millään jaksaisi nyhrätä muualla.


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kyökissä pömpöttää

Rocky road. Kivinen on ainakin tie, joka täytyy kulkea sulattaakseen nämä kalorit. Joita en tosin laske. Koskaan. Tummaa ja vaaleaa suklaata levylliset, suolapähkinöitä kourallinen, 90 g vaahtokarkkeja, riisimuroja loraus, chipotle tabascoa kymmenisen tippaa. Mmmm. Pahhoo tuli.


Yleisön pyynnöstä rasvankäryä. Ei tarvinut houkutella väkeä pöytään. Eilen oli iltapalana uuninachoja. Kasvatan keskivartaloponttoonia ensi kesää varten. Helpompi uida.


Sain lahjaksi orkidean jo useampi viikko sitten. Mitä on tapahtunut? Se on edelleen hengissä. En voi ymmärtää. 


lauantai 17. marraskuuta 2012

Oi, ihana Katriina!

Kuinka ihanaa olikaan tänään käydä Katriinan kirppiksellä Seppälän varikolla. Juuri tätä kaipasin. Kiireetöntä, idyllistä, lämminhenkistä ja inhimillistä kierrätysaatetta. Kaunis liike, hauskoja ideoita. Kassapöytä oli tehty kirjakasoista ja lasilevystä, hauskaa! Itselle löytyi mekkoja, sukkahousut ja hauska velourtakki, josta lisää tuonnempana... Katsotaan, minkä värinen siitä tuleekaan. Myös kankaita ja pitsejä löysin, kuten Ne Muut aina kertovat löytävänsä. Ruskeaa vakosamettia, valkoista pitsiä, sinistä velouria, pellavaa, palloneulosta ja vaikka mitä. Joululahjoja nappasin pienelle: kirrrrrja ja ihhahhaa. Itselläni ei ollut koskaan lapsena Barbien hevosta, mutta nyt on. Tai en minä tiiä, onko se Barbien, mutta joku koni kuitenkin.

Kaverin luona entisillä kotikonnuilla hurahti tunti jos toinenkin herkkujen ja neulomusten parissa. Kohta on valmista, mutta tonttujen takia ei voi ottaa kuvia. Kertovat pian pukille, että olen tunkemassa apajille.

Hyvä päivä.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Pieni kasa, puhdas mieli.

Korjausompelu on asia, jota lykkää aina huomiseen ja vielä ylihuomiseenkin. Sitten jonain iltana kun rohkeasti ottaa kasan päällimmäisen käsittelyyn, huomaakin nauttivansa puhdistavasta tunteesta pinon madaltuessa. Saa jotain aikaan. Jotain hyödyllistä. Jotain sellaista, jota vain kunnolliset ihmiset tekevät. Korjausompelu ei ole hulttioiden hommaa. Aivot narikkaan ja kone surraamaan siis.

Kaverinkin vaatekaapissa oli käynyt repsahdusilmiö. Moni hyvä vaate voi jäädä pitkäksikin aikaa odottamaan uutta helmakäännettä ja reiän paikkaamista. Minä olen repsahdusten pahin vihollinen!

Kirppishousut isommalle. Polvessa oli reikiä, mutta nyt siinä on viidakkokuosinen tasku. Applikoin rumasti myös apinan pään takataskuun. Mikähän siinä onkin, että oman väen kamppeet ei ole niin justiinsa. Kyllä muille tekee sisäsiistiä jälkeä. Mutta mitä tapahtui pienelle pojalleni? Nuo pöksyt on 152 cm (muka).



Pipon olin tehnyt aiemmin turkoosista velourista. Yksi sauma puuttui, mutta eipä puutu enää. Valmiiksisaattaminen on ihanaa! Koko on pienenpieni, uudenuudelle ihmiselle. Sopii noin 40-43 cm nuppiin. Saapi ostaa pois.


Onko yhtään kirppisvaatetta, jota en jollain tavalla korjaa tai kohenna? Eipä varmaan. Revenneen napinläven paikalle laitoin vinonauhaa ja uuden nepin. Tuli kuin uusi. Tai siis kuin käytetty.


Asiasta aidanseipääseen: miksei jouluvalopaketin päällä lue selvällä suomen kielellä, jos lamput hehkuvat sinistä discovaloa? Myytävänä kerran kokeiltu tähtivalosarja.