sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Trikoosurinaa

Naapuriin lähti Ropina-leggarit 110 cm, OB 6/2012. Olipas kiva kangas ommella ja katsella. 



Oma tilasi ponikankaasta pyjaman ja vetäisi sen päälleen salamana. Ihanaa, kun vielä saan ommella edes toiselle pienelleni. (Housut Ropina 128 cm ja paita joku raglan 122 cm kunnon saumanvaroilla ja levennettynä plus pidennettynä.)


Villasukkaprojekti ja ikänäkö

Joku voisi sanoa, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka. Luonnonvalkoinen lanka loppui, jatkoin näemmä valkoisella. Mitä tästä opimme? Älä neulo hämärässä. No neulon silti, joten en siis oppinut mitään. Villasukan tärkeimpään ominaisuuteen sävyero ei liiemmälti kuitenkaan vaikuta. 

Pakettiin sujahtaa suih. Kukahan lahjansaajistani olisi kaikkein huononäköisin...? 




Olen lukenut tutkimuksista, joilla on todistettu neulomisen lisäävän keskittymistä ja vähentävän ajatusten harhailua ja levottomuutta. Allekirjoitan sen. Kahden päivän seminaarissa syntyi kaksi sukkaa ja paljon ajatuksia. 



Aina vaan 7 veljestä ja 44 silmukkaa 3,5 mm puikoilla. Olen jämähtänyt.

Villatakin neppituunaus



Harmaa ei ole väri. Nyt on.

Leikkasin vanhat harmaat napit pois, siksakkasin napinlävet umpeen ja painelin KAM-nepit tilalle. Lempiunivillatakki sai lisää vuosia niiden aiempien kymmenen lisäksi.

Puukoruja pakettiin












Niinhän tuo jollottaa. Aika kivaa. Ihan vasta ahdisti pukea tulla sisälle kesän jälkeen ja nyt ei enää muuta muistakaan.

Yksi meni omaan kaappiin, muut sinne toiseen odottelemaan vielä hetken.