perjantai 25. maaliskuuta 2016

Ompelujumista eroon kertaheitolla

Luin KonMarin ja päätin olla hamstraamatta kankaitani yhtään tämän enempää. Tuottaako ihana Pehemiän maatuskamerinovilla iloa enemmän tekemättömänä työnä kangaslaatikossa vai valmiina huivina? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.




Check. Sitten pikkupikku tilaustyön pariin. Yksi tuttinauha ja neuvolakorttikannet. Oho. Lapasesta lähti, mutta check.


Tässä osa 1 lähempää, jos joku vaikka sattuisi tarvitsemaan. Saa kysellä.


Ja tässä osa 2.


Kannet meni jo.


Jemmaaja hyökkäsi saksineen myös pilkkujen kimppuun. Pitsinauhainen meni käyttöön, toinen on pieni. Se joutaa jonkun muun päähän (n. 50 cm). Kerrankin sai tytär jotain söpöä päiväkotiin.



Heppatrikoota jäi soiro (ks. tunika alla), josta sai pipon ja pannan. 


Toisesta soirosta tein tuubin. On kuulemma huono eikä jätkä aio käyttää ikinä. Tänks.


Tälle tyypille onneksi kelpaa vielä ompelukset. Kaava on SK 8/2009, koko 122 cm. Kavensin vähän etuhelman yläosaa ja hyvin riittää silti poimut. On aika nafti koko, koska typy on alle 115 cm pitkä ja on just hyvä jo nyt. 




Pehemiän Jääkukka-joustofroteeta jäi juuri liivimekon kokoiset palat omasta paidasta. Kaava vanhasta mekosta, pitsiä pääntielle ja nappeja myös.



Viime kesästä marinoitunut Jyväskylän kangaskaupan viskoositrikoo ja SK 2/2013 kohtasivat. Kauluksesta tuli surkean pieni, koska unohdin leikata sen ajoissa ja ehdin jo pidentää hihoja liikaakin eikä kangasta enää riittänyt. Koskaan en ole ommellut.

Mutta juu, mielettömän ihana on kangas laadultaan ja väriltään. Superhelppoa ommella, jämäkkää ja laskeutuvaa, pehmeää ja viileää. Keskiyön kuvat eivät tee oikeutta, mutta onpahan joku muistijälki tästäkin. Tein koon 38 eli pari kokoa pienemmän kuin normaalisti. Hyvin riitti näinkin ja taisin kaventaa siitäkin sivusaumoista. Kuminauhasaumaa laskin kolmisen senttiä alaspäin.




Lopuksi kokeilin kaavaa (SK 11-12/2013), jota olen katsellut moneen kertaan. Omituinen kulma tulee eteen ja omituiselta se näyttikin päällä. Pienensin sitä monta senttiä ja pyöristin kulmaa. Kangas saisi olla laskeutuvampaa, ettei jäisi töröttämään. No, tulipahan testattua ja laitettua sitten lehti kiertoon.



Ai niin, tulihan tilaus myös nallelta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kuulemma pihalla haalaria.


Nalle sai myös housut. Ne on nuo pienet. Toiset on Saimit, OB 1/09, 122 cm. Kankaana paksu joustofrotee.


Huono äiti ei leiki, vaan tekee koruja lapsensa kanssa. Turkoosi on itselle, musta lahjaksi. Tykkään kuminauhasta puuhelmien kanssa kovasti kyl.




Ihan ihan lopuksi vielä kirjapäivitykset. "Missä olet Bernadette?" houkutteli kansikuvansa väreillä. Luin sen niin yhtä soittoa kuin perheen kera on mahdollista. Erilainen, mielenkiintoinen, hauska, suosittelen.


Yritän innostua säännöllisestä liikunnasta. Ajatuksen tasolla olen hyvin liikunnallinen ja toimelias ihminen, mutta käytäntö tuppaa olemaan toinen. Lainasin kasan urheilukirjoja ja ainakin tämä ensimmäinen sai aikaan olon, että lenkille oli lähdettävä. Kaikenmaailman hulluja sitä onkin. Tyyppi juoksee 320 km ja sen päälle maratonin. Jep jep. Tossua toisen eteen vaan, sanoi mummo lumessa.