tiistai 30. huhtikuuta 2013

Asusteiden esiinmarssi

Olipa kerran Marimekon pitkä punaraitainen yöpaita, anopin joululahja. Se päällä on koettu hauskoja iltoja ja turvallisia öitä. Sen sisällä on kasvatettu kahta lasta. Se on vedetty polvien yli, kun koirani loppu alkoi. Sen on leikannut ja ommellut esikoinen viisivuotiaan ylpeydellä omaksi paidakseen. Nyt loppupala saa vielä lämmittää kaulaani monen vuoden ajan.

Laitoin raitoja pitkin ja poikin sekä lisäsin jatkoksi Kestovaippakaupan punaista tähtitrikoota. Pipo vielä mätsäämään ja taas on kiva ulkoilla aamulla.



SPR-kirpparin palalaarista nappasin pätkän merenvihreää collegea matkaan. Marinoitui pitkään, kunnes pyörähti tuubihuiviksi. Pitsien sijoitteluun vaikutti proosallisesti kankaassa olleet reiät. Nurjalla puolella on jotain tussikirjoitusta. Mikä lie pakanloppu tämä siis. Eräs ystäväni kerran sanoi mustaa banaania syödessään, ettei ruokaa heitetä roskiin. Tähän huiviin sopii sama ajatus. Kangasta ei vaan heitetä roskiin. Ikinä.



Näistä ei tarinaa irtoa. Perussettiä Kestovaippakaupan trikoista ja joustofroteesta. 



Näitä lenkkipantoja ommellessa ajattelin lenkkeilyharrastustani ja ystävää, jonka muutto surettaa yhä. Kuinka monet lenkit kirmattiinkaan valoisina kesäöinä. Voih. Samalla mietin juoksukaveria, jonka välittömästä läheisyydestä itse muutin pois. Juoksu on ihana asia, joka sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. 

Ompelumusiikkina oli ripiitillä Maj Karman Ukkonen. Herra Ylpön sanat ja ääni auttavat poistamaan kaikki huolet ainakin hetkeksi. Elämä on taas hetken aikaa kevyt.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Taas yksi, joka on vain pakko neuloa.

http://madebymyself.blogspot.fi/2013/04/vihrea-nanook.html

Mutta minkä värisenä? Tyhmää punaista löytyisi valmiiksi pari kerää sopivan vahvuisena, mutku en halua... Oranssi olisi ihana, mutta näytän laikulliselta oranssissa. Turkoosiin tai petrooliin se ehkä kallistuu, vaikka sitä on jo tosi paljon vaatekaapissa. Oijoi! Pakko päästä pian lankakauppaan. PAKKO!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Toinen ruikkopulla

Surruutin toisen puikkokotelon ikuisuusystävän välineistölle. Kankaat: puuvilla Ikeasta ja intianpuuvilla mistä lie. Ohje täältä, kuten aiemminkin.

Kuvassa myös melkein yhtä näppärä ja nätti puikkojen säilytyskotelo. Juuei.



Pipo minulle. Kangas vähän nukkaantuneesta kirpparimekosta, kuminauha purettu mistä lie ja napit kolhiintuneet pitkien aikojen saatossa. Ne tosin on pakko purkaa ja vaihtaa toisiin, koska kolisevat toisiaan vasten. Saattaisi vaikka alkaa ärsyttää pidemmän päälle.



Kestovaippakaupan skootteripipo.


Kestovaippakaupan dinopipo.


Kestovaippakaupan tähtipipo.


Kässäkerhokaverilta ostin pikkupalan tätä iiihanaa metsätrikoota. Ei riittänyt sisäpuoleen, joten vanha paitani sai toimia sellaisena.



PS. Siivosin puikkoni ja nämä jäi yli. Kiinnostaako ketään? Halvalla tahi ilmaiseksi lähtee. Saa kysellä lisätietoja.



PS2. Suosittelen tiukkaa dieettiä ennen käyntiä Ilmailumuseossa Tikkakoskella. Tai sitten kannattaa vain toivoa, ettei tule hätätilanteita.


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Puikkorulla, ruikkopulla

Puikkokotelo kuuluu jokanaisen vakiovarusteisiin. Kauan siitä haaveilin ja tänään toteutin. Ikean kankaan sain joululahjaksi. Sitä oli liikaa pikkujuttuun ja liian vähän isompaan, mutta tähän oli juuri sopivasti. Vinonauha Katriinan kirppikseltä ja ohje täältä.

Samalla tuli inventoitua puikot. Miksi jotain sukkapuikkokokoa on 15 kpl ja toista ei taas yhtään? Minen ymmärrä. Aika monia on tuplat, koska bambuiset on vaan niin paljon paremmat kuin metalliset.






Joskus muinoin tein anopille peurakuvioisen kotelon. Ohje oli Stitch 'N Bitch -kirjassa. Eurokangas jäi yli mukelon verhoista ja printtisabluunan nappasin Ottobren sivuilta. Tässä on parempi tuo yläläppä, koska se jää rullatessa hyvin alas. Tuotekehityksen paikka siis mahdolliseen kolmanteen versioon.



Sivutuotteena surahti taas tuttinauha ja neuvolakortin kannet.



PS. Sananmuunnokset on aina yhtä hitti kotiväen keskuudessa. Tiedän, että taannun yhä enemmän ja enemmän.

PS2. Aiemmin säilytin puikkojani näin viehättävästi. Kuminauhoilla puikot yhteen ja kylkiäispenaaliin. Iiihanaa.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kohu-uutinen: Saimi synnytti kolmoset!

OB 1/09 on lehti ja Saimi on kaava. Jälleen kerran kuului vain surrur ja housut olivat valmiina. Kaikki on 98 cm kokoisia. Farkut kierrätyskamaa, mustavalkoinen joustofrotee Kestovaippakaupasta (ihana paksu laatu!) ja vihreä college ehkä SPR:n kirppikseltä. Resorit on aina KVK:sta, koska siellä on superhyvä värivalikoima.

Näitä ommellessa kuuntelin:
"Radio Aalto. Värikästä kuultavaa."
Seuraava biisi oli Michael Jacksonia. Hihi :D Ei ihan osunut slogan nappiin.




Sitä usein miettii, että olisi kiva ottaa sovituskuvia. Sovittaessa ei mieti enää.
PS. Myssy on kuin onkin täydellinen!



Kässäkerhokaverin tuomasta yllärikassista löytyi pätkä mustaa mitä-lie-neulosta, josta surautin tuubihuivin. On aika paksu ja talvikäyttöön sopiva. Punainen pitsi on ehkä Karnaluksista. Liian synkkä on omaan käyttöön, joten lähtenee lahjalaatikkoon.

Pari testiäkin tein materiaalin selvittämiseksi.

1. Pesin koneessa normaalisti 40 asteessa. Ei muutoksia. Ei siis välttämättä villaa. Pysyy pesun jälkeen pitkään märkänä, joten ei ole silkkaa muoviakaan.
2. Poltin pikkukaitaletta. Paloi reippaasti liekillä. Näpitkin saivat osansa. Villa ei syttyisi samantien, joten ei ole sitä. Muuta en muistakaan koulun testaustunneilta... Olin silloin nuori ja vastarakastunut, mikä oli omiaan aiheuttamaan keskittymiskyvyttömyyttä.




Tein minä piponkin. Vihreä trikoo on ostettu aikanaan Kestovaippakaupasta työkonetunikan hupun vuoria varten. 40 cm korkeus ei riittänyt ruttumalliin, joten nyt tuli tällainen. Ihme tötteröt jäi päälaelle. Applikoin vielä rumasti tähden. Kuinka vaikeaa voi olla ommella istuva pipo?? Kysynpähän vaan. Onneksi en painiskele asian kanssa yksin. Pitää perustaa vertaistukiryhmä. Eikun hei, minähän perustin jo ;)


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hermannihuppari

On päiviä, jolloin tahtoo olla asiallinen ja tyylikäs. Niitä on harvoin eikä ainakaan tänään.

Pellehermannihupparin collegen nappasin Katriinan kirppikseltä ihan pakalta, 3 e/m. Mitälie ylijäämää sekin. Apilatrikoo KVK:sta ja sittemmin tilkkukassista.

Kaava on Ginger-huppari (OB 5/2010) ja on ihan superhyvä! Kerrankin istui heti eikä kohta. Työjärjestyspähkäilyjen tulokset alla. Kai tuota voi ohjeeksikin sanoa.




Itselleni muistiin kaava-asiaa: 
- suurenna huppua
- vetoketjuja ei tarvita välttämättä, koska pää mahtuu läpi ilmankin
- yksi vetoketjukin voisi olla kiva, koska ei istu yhtään, jos molemmat on auki
- pidennä helmaa ja hihoja tarpeeksi + resori? Jos juu, niin hihansuihin samaten.
- hiha- ja sivusaumoista vyötärölle asti sentti pois
- etu- ja takahihat yhdistettynä -> vain pieni sauma olalla

Työjärjestys: 
- tukikangas eturaglansaumoihin hihoihin ja etukappaleelle (juu niin varmaan laitan...)
- hihat kiinni takakappaleeseen
- päällihupun takasauma
- vuorihupun takasauma. Jätä kääntöaukko näkymättömään paikkaan.
- päällihuppu kiinni takakappaleeseen + hihoihin
- saumuroi etuhihasaumat ja etukappaleen raglanit. Muista differentiaalisyöttö, ettei veny!
- vetoketjun yläreuna hupun päällikankaan ja vuorin väliin, op:t vastakkain ja vetskari kankaiden välissä. Käännä vuorin alareunasta sv nurjalle ommellessa. Sama toisen vetskarin kanssa toiselle puolelle.
- hupun päällinen ja vuori kiinni toisiinsa etureunoista. Vetskarin pää silpoutuu samalla pois. Kavenna saumanvarat kulmissa.
- käännä huppu oikein päin. Mene sisään kääntöaukosta ja vedä pääntiesauma esiin. Ompele hupun vuori kiinni pääntielle niin pitkältä matkalta kuin pystyt. Käännä oikein päin ja ompele suoralla tikillä ommeljuovaa pitkin se loppupätkä kiinni.
- kauluksen päällikangas kiinni etukappaleeseen
- vetoketjujen toiset yläreunat kauluksen päällikankaan ja vuorin väliin molemmilla puolilla. Käännä vuorin alareunasta sv nurjalle ommellessa. 
- kauluksen yläreunan saumurointi op:t vastakkain. Käännä oikein päin. 
- kauluksen vuorin alareunasta sv:t nurjalle, nuppineuloilla kiinni niin, ettei saumuriommel näy. Tikkaa ommeljuovaa pitkin. 
- vetskarien alaosat kiinni eturaglaneihin
- loppujen raglansaumojen ompelu suoralla
- reunatikkaus: aloita hupun keskeltä, jatka vetoketjujen ja kauluksen ympäri ja palaa takaisin hupun keskelle.
- hiha- ja sivusaumat yhtä soittoa, koristenauhanpätkä väliin jos huvittaa 
- sovita
- päärmeet hihansuihin ja helmaan
- VALMIS!


PS. Tyttäreni nukkui tänään päiväunet. Ompeluajasta kiitollisena innostuin toimimaan parturina ihan eka kertaa. Voih. 


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Päässä viiraa

Vihreä joustofrotee (ihana, ihana, ihana laatu ja väri!) Kestovaippakaupasta. Anopin pitsiliina, kuminauhaa saumassa ja vanhoja nappeja. Ei hassumpi, vaikka itse sanonkin.



Kukkajoustis vanhasta hameesta. Kiitos kuuluu jälleen kerran Maatuska-Maijalle hyvistä kirppislöydöistä ja niistä luopumisesta. Että osaakin olla ruma pipo kuvassa, mutta pään kun laittaa sisälle, niin asettuu paremmin. Pitsikin tulee pois piilosta.



Peruspipo Kestovaippakaupan Safari-joustiksesta. Ohuempi ja lurumpi on tämä kuin tuo vihreä, mutta paikkansa on tälläkin.



Limetähtipanta innosti tekemään itsellekin lenkkipiristeen. Kaapista löytyi juuri sopiva suikale pinkkiä tähtitrikoota, joten siitä siis. Mitat vielä muistiin itselle:
- lyhyempi reuna 24,5 cm x 2 + saumanvarat
- pidempi 26,5 cm x 2 + sv
- korkeus 12 cm x 2 + sv

Päänympärykseni on hulppeat 57,5 cm, joten aika paljon saa kiristää, jotta pysyy panta päässä. Paksu tukka... Juupa juu.



Vielä loppuun kolmesta palasta koottu tuubihuivi. Luruviskoositrikoo Eurokankaan palalaarista männävuosilta ja pitsi edesmenneestä Taikavillasta. Leveys taisi olla valmiina n. 32 cm ja pituus 140 cm. Vallan näppärä roikotin. Ei siitä mitään hyötyä liene, mutta roikkukoon silti.



Eikun olihan vielä kissapanta. Jos tarvikkeet on leikattu syksyllä ja lapsen naamiaissynttärit on huhtikuussa, olisi korvat voinut ommella jo aiemminkin kuin vartti ennen juhlia. Meni se näinkin. Miau!


Mikä järki on ostaa kankaita, jos näin hyvä mieli tulee niiden poistuttua kaapista? Sisälläni ei todellakaan asu hamsteri.

*******
Annukan aurinkoisissa on muutes arvonta. Siinä vasta näppärä naishenkilö.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Nuppia ja nappia

Jokaisen nuppi tarvitsee Suomen huhtikuussa vielä pipon.

6-vuotias sai valita itse Kestovaippakaupasta lahjapiponsa kankaan. Helppo nakki, dinot matkaan.



Samasta paikasta lähti limetähtitrikoota, josta tein pannan eräälle äidille ja pipon pojalleen.


Samaan huusholliin lähtee myös tämä Kestovaippakaupan skootteritrikoinen pipo.




Aiemmin tehty punahilkkapipo lörpötti ihan järkkyrumasti alareunasta. Purin yläsauman, leikkasin alareunan pois ja ompelin resorin kankaiden väliin. Aamulla nähdään, joko helpotti.



Joskus kauan sitten tein itselleni mustan pipon, johon ompelin sivusaumoihin kuminauhaa. Ankea oli, en tykännyt. Purin toisen kumpparin pois ja ompelin aiemmin tekemäni lumihiutaleen toiseen sivuun. Johan on omempi.



Olisipas mätsäävä tämä tuubihuivi pipon kaa, mutta menee muualle. Trikoo taas Kestovaippakaupasta. Laskeutuvampi kangas olisi tähän kivempaa, mutta näillä mennään.



Jos jostain tulee hyvä mieli, niin korjausompeluista. Pienellä (tai suurella) vaivalla saa käyttöön jotain rikkinäistä, vääränlaista tai mälsää kampetta. Tämä pipo on pyörinyt pojan kaapissa vuosia, mutta aina vaan törötti. Otin omaan käyttöön, kunhan ensin ompelin takasaumaan kuminauhan, madalsin päältä ja laitoin kivemman merkin alareunaan.



Surruutin vielä neuvolakortille kannet. Sisällä ja takakannessa on mustavalkoraitaa. Kuminauhalenkki ja nappikiinnitys vielä kaupan päälle.



Jo helpotti levottomuus, kun sain polkea kahta moottorikonetta. Henkireikä. Lumetkin tuli katolta, kun niin jyrryytin. 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Paha tukkapäivä naisväellä

Jos joku tykkää kissoista, niin se on meidän tyttö. Jokaisesta kirjasta pitää etsiä KISSA!! Eipä ollut vaikeaa miettiä sopivaa kuvaa tähän pipoon. Samaa kaavaa olen käyttänyt aiemmin tähti- ja pöllöpipoissa. Niskasta otin sisään vielä lisää ja nyt istuu mallikkaasti. Keltainen joustofrotee ja vuoritrikoo ovat peräisin Maatuska-Maijan kätköistä. Täydellinen uuden haalarin kanssa, jee :)


Viiksiä harkitsin. Nenää silitin jo kiinni. Korviin meinasin vaaleita sisuksia. Nääh, vähemmän pieleenmentävää, kun tekee yksinkertaisemmin. Harhahyppy eksyi silti korvaan.



Punahilkkapipokin päätyy oman tytön päähän. Trikoo on tilkkupussista ja vuorena ruskea Selian ohut joustofrotee. Tikkasin alareunan, kun ei meinannut pysyä vuori aloillaan. Nyt lörpöttää sikamaisesti.



Kypärämyssyjä saa edukkaasti kaupastakin, mutta nyt halusin testata Ottobren ilmaiskaavaa. Koskaan en ole kypärämyssyä tehnyt, joten kerta se on ensimmäinenkin. Muuten hyvä, mutta vähän piti kaventaa päälaelta törötyksiä. Takaraivolle sitten taas olisi tarvittu himpun verran lisää tilaa. 50 cm kaava oli tosi just-nyt-sopiva 50 cm päähän, vaikka minä tein trikoosta ja ohjeessa oli käytetty velouria.

Heppatrikoo on Kestovaippakaupasta ja sateenkaari on monta vuotta vanhaa Nansoa. Resori taitaa olla Sampsukalta ja onkin mukavan leveää ja napakkaa. Tilkkupussi tyhjeni yhden myssyn verran = ei juuri lainkaan.

Hölömö ihminen kokeilee uutta kaavaa heti vuorellisena ja käännettävä sekä mokaa alareunan resorin kanssa niin, että joutuu purkamaan melkein koko matkan saumuritikkiä. Aikansa saa kulumaan myös sillä tavalla.

Sovitushetken äänimaailmaa: "Pois, pois, pois!!"

Joskus sitä vaan onnistuu. Not.





Omakin pää on kaivannut uutta ruttupipoa. Kestovaippakaupan pilvivelouria on näkösällä ja kaverin vanhaa trikootoppia piilossa. Tulipa hyvä pipo ja hyvä mieli siitä, että pikkupala lähti kangaskaapista pyörimästä.



Nyt on niin monta pipoa tehty, että varmana tulee kesä heti huomenna eikä niitä enää tarvitakaan. Tässä on ensimerkit ennustuksesta.