keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Jättipallohame

Ikasyriltä ostin pätkän vihreää jättipallotrikoota, jossa puolet kankaasta on näin päin ja puolet valkoisella pohjalla. Kuvassa kiva, livenä plääh. Ei MITÄÄN tule mieleen. Itselle joo, mutta miten sen tekisi, jotten näyttäisi pelleltä. Kysyin apua vertaisiltani. Tässä tulos. Edelleenkin on vähän plääh. Mitä tästä opin? Osta vain superihania kankaita, joille keksit heti käyttötarkoituksen (tai viisi).

Suorat viivat vyötäröltä helmaan. Ei helmapyöristystä, vaan kulmat sivuissa. Töröttää. Beige kuminauha kujaan. Miksi tuntuu samalta kuin beigemummualkkareiden kanssa? Juu on piilossa ja paras väri valkoisen alle, mutta silti häpeä tuntuu loistavan naamastani. Kaiken kruunaa tosi ruma tasku, joka on muka kohdistettu. Oliko pakko laittaa siihen kokonainen pallo keskelle??



Entäs jos se olisikin takatasku? Ei sattuisi omaan silmään. Tai jos purkaisi pois. Kamera ei tykännyt tästä, vaan teki suttua. Siitä kostin painamalla "paranna"-nappia kaikissa kuvissa ja sain aikaan hupsun tekorusketuksen.


Ehkä en ole tälle vaatteelle Se Oikea Ihminen, mutta yritämme tutustua toisiimme lähemmin.


Ajankohtaan sopien surautin myös yhden pipon. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaa 35 asteen lämmössä.


Jotenkin kovin hupaisa tuo tyyppi. Heh.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Muistutus itselle: tee tämä raitamekko

Kuinka tämä Virpi Siira osaakaan tehdä just mun näköiset vaatteet? Tässä idea muistiin, ettei unohdu ja hautaudu. Raitakangasta pitäisi ostaa siis. Mustavalkoinen olisi superkuuli.

http://omakoppa.blogspot.fi/2012/06/raitamekot.html

***

Nyt tein. Ehkä lisäversioita tulee myöhemmin.
http://kuvihumpu.blogspot.fi/2013/07/nurinoikein-eli-raitamekko.html

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tilkkupeitto vol. 2-6

Eka osa on täällä ja tämä on tehty samalla vähän-sinne-päin-kaavalla. Nyt plagioin Älä katso nurjaa vielä enemmän kuin viimeksi, koska asettelin tilkut vinoriveihin enkä sekamelskaan. Ehkä pitäisi laittaa yksiväristä enemmän sekaan, mutta menköön taas villiksi.

Väliin laitoin vanhaa fleecehuopaa ja taakse velourpalan, joka on aiemmin ollut pingotettuna tauluna. Miten on mahdollista, että velour oli sentilleen oikean kokoinen?? Sattumaa.


Vahingosta viisastuneena en tikannut reunoja. Surruuttelin sieltä täältä pikkujuttuja, mm. tuon hevosen.



Lopputilkuista tein joululahjaksi nukenpeittoja. Saajakin on jo tiedossa. Aikaisella linnulla on maha täynnä lieroja.





lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kirppishameen kokoonpanoprosessi

Euron maksoi Sepänaukiolla tämä unelmanpehmeä samettisalsahame. Suopea malliltaan on hän, koska ei peräkään näytä aivan seitsemän leivän uunilta. Oli kuitenkin liian löysä vyötäröltä ja istui muutenkin huonosti mahasta.

Sakset käteen. Reippaasti vyötärönauha irti ja samalla vauhdilla edestä vetoketjuhalkion verran pois. Keskietusauma kiinni ja tikkaus päälle. Resori vyötärölle. 


Valmis!

Hihaton heppatissis


Tuommoinen tuli. Sininen tuntuu kivalta pitkästä aikaa.

Vapaalankahuovutettu kysymysmerkki

Tällaisen valkoisen härpäkkeen huovutin joskus vuosia sitten ohuesta Pirkka-langasta. Se vaan pyörii ja pyörii nurkissa eikä päädy mihinkään järkevään käyttöön. Ihan kaunishan tuo on, mutta reuna on niin repaleinen, että pitäisi sillekin jotain tehdä. Hmm. Koitin jo tällätä turkoosin trikoon päälle, josko siitä olisi huiviksi. On se kuitenkin liian reikäinen ja lenksuinen siihenkin. Pituutta on 1,5 m ja leveyttä n. 35-40 cm.

Toinen vaihtoehtoni on ollut sohvatyynyt tai taulut niin, että laittaisi alle yksiväristä kangasta.

Keksiikö joku jotain muuta? Kiitän ideoista.


torstai 13. kesäkuuta 2013

Opelle menee!

Mä kyllä kerron susta opelle. Se on tuo aapiskukkomekkoinen täti.


Neulos: Sampsukka. Kaava: naks tuosta ja niks tästä.

Kerrankin kohdistin taskun. Oli niin iso kuvio, että oli melkein pakko. Aika helppoa oli se, koska neulos on tukevaa ja silti joustavaa. Hyvä minä!


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Peppi Bloom -tunika

Sampsukka-kaupasta lölytyi Lillestoffin Peppi Bloom -trikoo (oli sentään alessa). Mallikin oli jo mielessä ennen kankaan tilaamista. Yleensä suunta muuttuu matkan varrella, mutta nyt säilyi visio ennallaan. 90 cm ei tosin juuri muuhun riitäkään.


Vähän ryttyä tuohon noooin. Ohuella kuminauhalla rypytin ensin trikoon ja sehän jäi tökkimään kanttausta saumuroidessa. Olkoon.


Itselle muistutuksia:
- hupputunikan kaava oli näin ja kaventaa piti. Tee siis normisaumanvaroilla ensi kerralla.
- osta ensi kerralla metri ja saat mekon. Pitäisiköhän vielä avata helmapäärme ja vaihtaa resorikanttaus tilalle...



Vielä parit neuvolakorttikannet. Autopuuvilla Eurokankaasta, punaiset mistälie.


Korjausompeluiden kuningatar

Kaverille ostin kirpparilta superpuhvihihaisen paidan eurolla. Saksin hihat irti ja samalla innolla pitsin hihansuista. Vähän kavensin sivusaumoista, jolloin pitsi olikin just sopivan mittainen kädentielle. Valmista tuli!






Jos naisihminen saa vapaa-aikaa kaikesta arkirutiinistaan, mitä hän tekee heti ensimmäisten asioiden joukossa? Siivoaa, järjestää kuitit mappiin ja vaihtaa repun vetoketjun. Kyseessä on villi ja lennokas ihminen näemmä. Elämä risaiseksi.


Pöllömekko ja kettutunika

Singoallamekko on just nyt aika kiva. Suojaa olkapäät auringolta, ei kiristä eikä purista. Peruspuuvilla on kankaanakin ilmavampaa kuin trikoo. Teinpä siis pöllömekon omalle tytölle. Kaava on sama kuin tässä pussilakanamekossa, mutta nyt kavensin vielä pari senttiä KT:stä ja sentin lisää KE:stä. Kankaan ostin syksyllä Keskiseltä. Hihansuukuminauha 22 cm ja pääntiellä 42 cm. Mitat sis. saumanvarat.



Sampsukan paketissa tuli tilkkuja. Mitä näistäkin nyt voisi tehdä? No kappas, lamppu syttyi ja flow vei mukanaan.


Ensin ommellaan olkasaumat yhteen oikeat puolet vastakkain. Hmm. Teinkö kuitenkin jotain väärin?!?


Tämän tunikan collegekangas oli entisessä elämässään kieroonkasvanut naisten paita. Leikkelin Lindexin 98 cm velourtunikan mukaan. Helmaan surautin resorikanttauksen yhtään venyttämättä. Perinteinen käänne olisi tehnyt liian paksun tuosta kettukohdasta. Hyvä päiväkotipaita tuli tästä. Hui. Jee. Apua. Kohta se alkaa. Arki.




Sitten vielä neljä leikkimökin verhoa ja samaan syssyyn parit hernepussit. No laitetaan vielä tuttinauhakin.



Ai vielä vauvanukellekin jotain? Lyhensin aiemmin tehdyn hupputakin hihat ja tein samaan settiin housut. Kelpaa köllötellä. 


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Koivuntuoksua ja itikanpistoja

Tänään tehtiin saunatuoksuja. Koivunlehdet suodatinpussiin ja lapsityövoimalla ommellen kiinni. Pussi löylyveteen lämmittämisen ja saunomisenkin ajaksi, jonka jälkeen päätyy biojäteastiaan tahi kompostiin.   Puolet lähti jo tuliaisiksi, mutta omakohtaista käyttökokemusta ei ole vielä. Liekö sama lopputulos, jos liottaisi varpaitaan kiulussa. Idean plagioin Ihan kaikki kotona -blogista



Vuokralle annetaan kaksi lasta, jotka toimivat tehokkaasti hyttysansoina. Toimivat jäätelövoimalla. Vapaapäiviä varten ompelin muutamassa minuutissa vanhasta rattaiden hyttysverkosta tuommoisen hyttyshatun. Sovituskuvan ottaminen oli jälleen vaivatonta, valoisaa ja tarkkaa. Juuei. Vuokralle annetaan siis myös lapsi, jota voi käyttää hyrränä. 

Mitat muistiin: 
- verkkosoiron pituus n. 90 cm (verkossa oli jo valmiiksi sauma tällä matkalla, minkä takia valmiissa hupussa on kaksi pystysaumaa)
- korkeus n. 50 cm
- kuminauhan pituus n. 60 cm (siksakilla kiinni kaksinkerroin käännettyyn alareunaan)
- päälaelle vähän pyöreää muotoa, ettei törötä hullun lailla. 
- valmis!



PS. Kotiäidin niksinurkka: Laita mähmäinen syöttötuoli sateeseen hetkeksi. Jopa pinaattikeitto ja vispipuuro lähtee pyyhkäisemällä. Toimisikohan sama ruokapöydän kanssa...

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Autot taskussa ja taskut autossa

Vuoden ryppyisin vaate ja epätarkin kuva on nyt löydetty. Ei tarvinnut mennä omaa blogia kauemmas kalaan. Kuka hullu jaksaisi silittää näillä hellelukemilla? Ja kuten aiemminkin olen sanonut: omien arkivaatteita ei silitetä. Piste.

Mutta asiaan. Hellanteltuilla on tunnetusti likaa varpaissa ja saappaissa, joten tein anopin vanhasta kerniliinasta tuommoiset. Mitkä ne nyt on nimeltään. Taskuja on vesipullolle, muille eväille ja matkatekemisille. Taustakankaana on joku ihmeellinen beige nahkea kangas. Mistä lie sekin saatu.

Oli muuten kai eka kerta, kun tein kaksi samanlaista ompelusta samalla kertaa. Helppoa oli, kun ei tarvittu kuin yksi mietintä ja mittaus.

Tee et Koota kaivataan vielä, koska yläreuna lörpöttää. Joku ohut ja jämäkkä kepakko pitäisi lykätä tukitoimiin.


Nepparilla vetäisin kiinni vinonauhat toisesta päästään ja toisesta visusti ommellen. Sama homma penkin alareunan nauhassa.


Kone ei tykännyt tahmakankaasta, vaan yltyi pomppimaan.


Laskostaskuihin sain idean tästä kivasta vahakangaskirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Ihan on kivoja perusmalleja muillekin kankaille ja sopii aloittelijoillekin.

Niin ja sitten ne toiset autotaskut. Ensin oli jääääättimäiset farkkuhaalarit tosi ohutta ja ihanan vilpoista kangasta. Yläosassa oli naruja, jotka ehdin jo saksia pois. Kiitos vain lahjoittajalle taas tästäkin materiaalista! Vielä riittää vaikka mihin muuhunkin.


Samaa shortsikaavaa (joku Suuri Käsityö) käytin kukkapöksyissäkin ja nyt taas. Poikanen itse valitsi sikaräikeän oranssin resorin ja siihen mätsäävät tilkut taskuihin. Yhdessä ommeltiin ja selkä on juntturassa nyt. Kannattiko kurotella kaksin ompelukoneen äärellä...

PS. Kuka huomaa virheen? ;) Se on tahallinen rumuusvirhe tilkun koon takia.



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Tyynyliinatyttö

Mekkotehtaan Riine. 86/92-kokoinen kaava sai kaventua helmastaan paaaaljon, jotta mahtui kukalliselle tyynyliinalle. Kiitos kirppislöydöstä taas Maijalle. "Jos meillä olisi tyttöjä, tekisin tästä mekon." Niin se taisi olla.

Vinoraitainen puuvilla on peräisin kirppariessusta (0,50 euroa). Helmaröyhelö siirtyi sellaisenaan essusta mekkoon. Huipputuuri sattui: ylimääräistä röyhelöä jäi vain parin sentin verran! 


Laitoin takakaarrokkeita pari senttiä päällekkäin, koska vaikutti liian leveältä kapoisille harteille. Onneksi niillä olkapäillä ei ole tarkoituskaan kantaa maailman suuria murheita vielä pitkään aikaan. 


Onpas sekakuosinen, mutta olkoon. Kesällä ei tarvitse olla niin ankea. Jos kirjavuus sattuu silmään, voi aina kääntää katseensa aurinkoon.

Neuvolakorttikansia ja tuttinauhoja



Näitä tuli vähän liikaa. Onpahan jemmassa, kun niitä ajoittain tarvitaan lahjapussiin.