tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyvä asia

Ilman kirjastonhoitajia olisi elämäni huomattavasti tylsempää. Nykyään käytän heidän ammattitaitoaan siekailematta hyväkseni ja pyydän etsimään juuri minulle sopivaa luettavaa. Eipä tarvi enää kulkea pää vinossa hyllyjen välissä ja voivotella kotona huonoja valintoja.

Juuri siksi heittäydyn tänään sohvalle lukemaan Kathryn Stockettin Piiat-romaania ja nautin. Huudelkoon virkkuumekko kaapista ja takintekele ompelukoneen viereltä. En kuuntele.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ei Polku tää vie mihinkään

Suuri Käsityö 3/09 oli sitä vuosikertaa, jolloin lähes jokaisessa lehdessä oli monta toteuttamiskelpoista ideaa. Tämä on yksi niistä, jotka jäivät mieleen. Post-it on ollut lehden välissä jo tovin, mutta vasta marraskuussa 2012 iski inspiraatio. Polku-lankaa oli jäänyt yli polvisukista ja lisää hamstrasin kaverilta ja Taloustalosta. Halpahallityyppiset kaupat pelastavat usein pulasta, kun Novita päättää lopettaa langan valmistuksen ja muualta ei enää löydy.


Tein mekon suunnilleen ohjeen mukaan kerrankin. Helman lisäykset taisin aloittaa vähän alempana ja pääntiestä tuli avoimempi (koska unohdin tehdä kuten ohjeessa...). Niin ja hihansuita en huolitellut virkkaamalla vaan neuloin kuminauhakujat.

Suunnilleen ohjeen mukaan siis.


Toinen raitaväri oli koko ajan munakoiso. Toisena oli ensin (eli ylhäällä) punajuuri ja vyötäröltä alaspäin se vaihtui paprikaksi. Olisihan tämän voinut tehdä ilman raitaakin eli samalla värillä vain koko ajan, mutta en ollut varma, mitä olisi tapahtunut langanvaihtokohdassa. 11 kerroksen raidoilla siis mentiin. Joku tuossa mättää, mutta mättäköön. Se on nyt tehty. Pömppövyötärölle sattui tiukkarajainen raita, höh. Katsokaa sitten siihen, katsokaa oikein uhalla!


Heitin valmiin mekon käsinpesukoneeseen ja levitin sitten pyyhkeen päälle kuivumaan lauteille. Tuo auttaa epätasaisuuksiin. Pituutta tuli mekolle noin metri lisää ja pääntie avartui iiiihan liikaa. Pakko ujuttaa joku kuminauha vielä siihen. Kivempi oli helmakin lyhyempänä, mutta ehkä sen saa toisella kastelukerralla menemään kasaan.



Virpovarpo puskasta pois

Kunnia pois itseltä. Kuvisopettajakaveri oli viime vuonna näprännyt nämä nappikoristeet vitsoihin ja minäpä ne laitoin talteen. Laitan hyvän kiertämään.




Virvon varvon. Huopatulppaanit loppuivat kerrankin kaikista jemmoista. Saan tehdä ensi vuonna lisää. Jälleen kerran mietin, että vaikeinta lapsen kanssa askartelemisessa on se, että antaa lapsen askarrella. Kuinka tärkeää lopulta on se, että höyhenet osoittavat oikeaan suuntaan? Ei kovinkaan.



Kannattaako tämä ottaa kuittailuna? Sopinee tosin meihin kaikkiin ajoittain. 
Dekupaassia, repaleisia Akuja ja pestyjä kurkkupurkkeja. Hyvää puuhaa viisivuotiaalle.



"Lähetään meneen. Ei toi puska kasva ikinä."



"Hei, tulkaa tänne! Täällä puska kasvaa!" (Sori, mauton. Pakollinen silti tai juuri siksi ;)

Akuakua

Voi sen noinkin sanoa. Nimittäin Aku Ankan. Sanojana pieni tyttö.

Tämän värkkääjänä toimivat isompi poika ja vielä isompi äitensä. Olipa kivaa tehdä ja onpa kivaa pelata. Pitkä ilo pelkästä vesivärilehtiön taustapahvista ja muutamasta kynästä.




sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hankala ja kiinnostava virkkuu

Oijoi, nyt se on aluillaan. En oikein osaa luottaa itseeni virkkaajana, mutta josko se tästä. Aika näppärä tekniikka tuo kyllä on, kun voi muokata koko ajan vapaasti ilman sitovia silmukkamääriä.



Neulominen on tutumpaa, mutta siinä jos joku menee pieleen, niin purkaminen on paljon tuskaisampaa. Yritän silti. Siis neuloa, en purkaa.



Siivosin meikkipussia. Lapseni innostui suuresti uusista taiteilijan tarvikkeista. Häntä kannoin ihoni alla, kun ostin juuri tuon meikkivoiteen. Ehkä on jo aika laittaa kiertoon...



Kodin Ykkösen mainos innosti kivoilla pussilakanakuoseilla. Örkistä voisi tehdä takin isommalle ja suloisesta punahilkasta pienemmälle. Harmi, kun ei ollut aikuiskoossa, mutta riittäisi tuostakin kangasta vaikka mihin. Samassa mainoslehdykäisessä oli myös kauniita suihkuverhoja, joita olisin voinut älytä käyttää pukupusseihin.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Sijaistoimintokukka

Jos ei oikein ole varma ison ompeluksen onnistumisesta, voi tehdä vaikka kukan rintakoruksi siihen isoon juttuun. Tai voi vaikka laittaa ison jutun vetoketjuun vetimen. Tai jos vaikka nostelisi lelut lattialta.

Nyt se heräsi. En voi jatkaa. Kerään rohkeutta huomiseen.


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kuristamaton paidanhetale

Eurokankaan luruviskoositrikoopala maksoi 13 euroa. Siitä tein ensin kuristavan solmukemekon ja vielä jäi tämän verran yli.


Joka tyypin kaavakirjasta nappasin M-kokoisen t-paidan kaavan. Sitä mittailin henkkamaukan M-kokoiseen trikoopaitaan ja aika hyvin oli samanmoinen. Vähän korkeampi pyöriö oli kirjan kaavassa tosin. Sillä siis mentiin.

Takakappale piti tehdä vähän kavennettuna, koska kangasta oli niukasti, mutta etukappaleen heilautin vinoon. Kaunis oli ajatus vesiputouspääntiestä. Koulussakin opetettiin sen oikeaoppinen kuosittelu, mutta sama se tällaisessa venyyvanuukankaassa.


Hihat tein sen mittaisena kuin kangasta riitti. Liikaa oli, raskas yläosa tuli. Saksilla tuosta noin ja tästä näin, viuh vauh.


Sovitin, saumuroin, sovitin. Kädentie uhkasi valua liian alas, joten ompelin niskaan napin ja kursin sillä vähän kasaan. Ihmeen hyvä tuli. Epäammattimainen vaate rumine siksakkeine kaikkineen, mutta olkoon.


Saumuri vihaa lurutrikoota, ompelukone samaten ja kurvit myös. Pakkoko sitä on silti ostaa?!?

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Muistatko kerran...

Dropsin Karisma-langasta tein noin vuosi sitten Shalom Cardiganin, ohje Ravelryssa. Vitosen puikot. Ylhäältä alas neuloin ja lisäsin silmukoita n. 30 %, koska ohjeessa on paksumpi lanka. Tämäkin piti testata käytännössä niin, että neuloin puolet kaarrokkeesta kahteen kertaan. 

Kaarrokkeen alareunaan lykkäsin 10 s per puoli lisää välttääkseni liian anteliasta efektiä. Tämänkin hoksasin vasta, kun olin jo neulonut miehustan puoleen väliin asti. Olen jo hyvä purkaja. Edelleenkään en tee mallitilkkua.

Napit löysin Keinosen alekorista, jossa oli tasan kolme kappaletta niitä jäljellä. Jotain hyvää siinäkin liikkeessä.


Isoveljelle tein keväällä 2012 Isoveli-langoista isoveljenneliöpeiton. Vähän on pieni, mutta riittää leikkeihin ja sohvaköllöttelyyn.


Omasta päästä ohje, jämälankakorista tarvikkeet. Koko on n. 80 cm ja kyllä on hyvä. Kolmosen puikot. Päättelemistä oli PALJON.


Ylistys myös Sylville

Oi rakas Sylvi. Oi Mari Muinonen, joka tämän suunnittelit ja minulle ohjeen myit. Lankana on Pikkulinnasta löytynyt Gjestal Superwash Sport, puikkoina 4,5 mm. Paljon piti soveltaa ja pidentää sekä tehkä takakappale melkein kahteen kertaan. Kannatti.

Tämä valmistui jo reilu vuosi sitten, mutta blogini ei ole mitään ilman Sylviä. Siksi muistelen lämmöllä.


Selkä on koko villatakin suola ja sokeri.


Eteen sovittelin pitkään hakasia ja nappeja ja ties vaikka mitä, mutta laitoin lopulta kaksilukkoisen vetoketjun. Ehkä ratkon sen vielä irti ja vaihdan jotain kauniimpaa tilalle. Käytännöllisyys ei ole aina tärkeintä. 


Ylistys anopille ja puikoille

Anoppi on huolellinen, siisti ja näppärä neuloja. Minä en tunnista näitä piirteitä itsessäni. Onneksi lapseni saavat nauttia mummon tuotoksista.

Samalla tämä on myös ylistys heille, jotka saavat sovituskuvia lastensa päällä olevista vaatteista.

Lisäksi vielä ylistän ihania Leikkipuistoneuleet-kirjan malleja. Nämä kaikki ovat niitä.

1. Pomppu, Drops Karisma


2. Salmiakkimetsä, Drops Big Fabel


3. Pirpa, Drops Nepal


Kippotyyny

Kukas siellä kurkkii? Oranssi vetoketju Marimekon Kippo-kankaasta ompelemassani tyynyliinassa. Samasta kankaasta tein verhot ja näpräsin niihin purjerenkaat kiinni. Luulen, että niitä esitellään eräässä sisustusblogissa pikapuoliin... Linkkaan vaikka sitten.

***
No nyt linkkaan. On se hyvä, että joillain on kaunis koti ja kaunis blogi. Itse painun nyt sohvannurkkaan virkkaamaan enkä tuijota rumaa tapettia omassa kodissa. 




torstai 7. maaliskuuta 2013

Ihkun ja hihkun.

Pakko tehdä tämä. Pakko. Mikä väri? Musta? Ei ole mustaa lankaa varastossa eikä inspiraation iskiessä jouda kauppaan. Osaisikohan mies ostaa?

http://omakoppa.blogspot.fi/2011/03/virkattu-mekko.html

Elämäni on mullistunut linkin takaa löytyvän blogin ansiosta. Ymmärrän, etten osaa juuri mitään virkkaamisesta, mutta olen innokas oppimaan.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vauva-asiaa



Pikkuponille


OB 4/11 Sweet feet on 62 cm puolipotkareiden ohje. Neliöpipon tein juuri sen kokoisena kuin sattui kangasta riittämään. Sopii n. 40-44 cm päähän. Heppatrikoo Kestovaippakaupasta.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Choking Woman -mekko

"Aika kiva olisi joku laskeutuva trikoo siihen Joka tyypin kaavakirjan solmukemekkoon," mietti eräs ompelua harrastava kotiäiti.

Juu ei ole.

Eurokankaan palalaarista tarttui matkaan jälleen kerran ihanan pehmeää, valuvaa, painavaa viskoositrikoota, joka todennäköisesti haalistuu ja nyppyyntyy muutaman pesukerran jälkeen. Opinko koskaan? Nähtävästi en.

Kirjassa olisi ollut hyvät kuositteluohjeet mekkoon, mutta enhän MINÄ niitä tarvitse. Heitän vaan tissiksen kaavan kankaalle ja leikkelen sinnepäin. Jouduin sitten leikkaamaan kaikki saumat auki ja kaventamaan noin kilometrin, että istuu edes suunnilleen toivotulla tavalla. Korjausten aikana olisin voinut tarkistaa, ettei iso tikkatauluneliö osu keskelle pötsiä. Tarkistinko?

Ja miksi valuva trikoo ei ole hyvää juuri tähän mekkoon? Siksi, että solmukenauha painaaaaa ja kuristaaaaa hengiltä. Oho. Niin ja siksi, että tätä lurukangasta on mahdotonta leikata, sovittaa, ommella tai mitata.


Joskus jos keskittyisi, voisi saada poimutukset nätisti keskelle ja samansyvyisiksi.


Kuolinsyy: painava solmuke niskassa.


Tästä se ajatus lähti. Kuvan typyllä on kepeä askel eikä lainkaan ahista. Mikä siis meni pieleen? 



Kaavoja ja koloja

"Kaavat kannattaa säilyttää muovitaskuissa ja nimetä selkeästi." 


Onneksi edes lapseni osaa sen homman. Liikuttavaa. Nämäkin trikooohousujen kaavat säästän ikuisesti.


Kankaan hävikin minimointia en ole vielä ehtinyt opettaa.


"Saanko ommella saumurilla, äiti?"
"Toki."
"Tein pehmopallon!"
"Oletko kuullut omenoiden putoavan puusta?"

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Flush N' Go

Mikäs se tämä on?



Mene ja tiedä. Kunhan askartelin poikani kanssa.

Idean plagioin taas VMSomA KOPPA -blogista.

Riine-tytön mekko

Vihdoin ompelin ensimmäisen Mekkotehdas-klenningin. Tämä on Riine, koko 86/92 ja materiaali (työ)kaverini vanhasta paidasta. Kainaloiden alta näyttää kovin leveältä, mutta toivottavasti on kummitytön käytössä edes suunnilleen hyvä. Käytin kaiken kankaan, mitä oli ja pituutta on tunikatyyppisesti noin metriselle lapselle. Näköjään saa kaventaa näitä helmoja vaikka kuinka, jos haluaisi istuvamman mekkosen.

3-vuotiaalle typylle näytin muutamaa eri kangasta ja tämän valitsi järkähtämättä parhaaksi. Taakse jäi yllättäen mm. vaaleanpunapalloinen trikoo. Dramaattinen tyylitaju on tällä lyylillä.


Niskaan lykkäsin halkion ja retronapin.


Errata: Etukaarrokkeen laitoin nurja puoli päällekkäin. Ohhoh.


Rumat linnut - iloinen lapsi

Useamman kuukauden ajan kuuntelin vonkaamista, jonka sisältö oli aina suunnilleen tämä: äitiäitiäiti, saanko ängripöödsikankaasta jotain? - Et saa, on niin tavattoman ruma kuosi mun mielestä.

Taivuin. Päättäköön lapsi omista tykkäyksistään. Epäilen tosin vahvasti, että markkinamiehillä on tässä tykkyyssä näppinsä pelissä... Sama se, mitä tyyppejä pyjamahousuissa irvistelee.


Milloin pienestä lapsestani tuli edes vähän tietoinen siitä, mitkä asiat ovat cool?


Loppupala riitti kolmeen hernepussiin.