Haruni, armaani

Tadaa! Tämä on Haruni-huivi. Tein sen jo marraskuussa hyvälle ystävälleni helmikuiseksi 40-vuotislahjaksi. Ohje on Ravelryssa, ei maksa mitään. Langaksi valikoitui pitkällisen harkinnan jälkeen Regia Hand-Dye Effect Poppelista. Toivottavasti väri miellyttää käyttäjänkin silmää (liukuvärjätty punainen, 08852). Muistiin itsellekin, että huivin saa pestä hellävaraisesti 40 asteessa. Ettäs tiedän. Käytin 4,5 mm pyöröpuikkoa, jossa oli vähän liian lyhyt kaapeli. Aika paljon on silmukoita loppuvaiheessa.

Tosi kiva oli neuloa, ei liian vaikea eikä liian helppo. Kuvion oppii nopeasti ja vaihtelua on silti sopivasti. Tein ehkä kaksi pientä virhettä koko huivin aikana, ohhhhoh! Jokainen voi kehittyä - jopa minä tarkkuudessa. 

Ennen pingotusta näytti kovin pieneltä, mutta suureni edes suunnilleen sopivaksi. Inhoan ohjeissa sitä, että "jos haluat suuremman huivin, toista tätä mallikertaa vielä useamman kerran". Mistäs minä tiedän, vaikka tulisi jo ilman suurentamista puolijoukkueteltta?? No, tällä kertaa ei tullut. Sinänsä kivakin, että huivin kuvio näkyy kunnolla, kun ei mene ruttuun kaulassa/harteilla.

Pitsihuivin pingotus on tilaavievää ja luonteelleni sopimattoman pikkutarkkaa, mutta tämän takia se täytyy tehdä.

Missä ihmeessä pingotus olisi helpompaa? En keksi. Vieraspatjaakaan ei ole, paitsi ilmatäytteinen. Ei taida tykätä nuppineuloista se. Muiden pingottamana on paljon hienompia huiviversioita netissä. Äh, minen vaan pysty niin pikkutarkkaan puuhaan. 

Neuloessa en pingottanut yhtään. Olin ihan coolina vaan. Niin oli huivikin coolina, kun lumihangella köllötti. Liekö orava kulkenut vierestä.

Hummani hei

Kestovaippakaupan kiva sininen heppatrikoo päätyi liivimekoksi. Kaava on jotain tissiksen ja hupputunikan ja Bohemianin väliltä. Koko: suunnilleen minä, vaikkei minulle tulekaan.

Taskut uppoavat miltei näkymättömiin kuosin sekaan. Ehkä tykkään enemmän siitä heppatrikoosta, jossa on myös isoja hevoja, mutta on tämäkin aika hauska.

Niittykukkia poimin vain sulle

Kesämekkonen

Ainesosat: 

- yksi pehmeäksinukuttu kukkakuosinen lakana (jälleen Maatuska-Maijalta)

- yksi sysiruma isoruutuinen tuolinpehmusteen päällinen, jossa pieniruutuiset nauhat (uusia, 2 kpl eurolla Hämeenlinnasta Kantolan Suurkirppikseltä)

- muutama nappi ja pätkä kapeaa vinonauhaa Katriinan kirppikseltä

Täyte: 

- yksi 128 cm tyttölapsi. Tai saa poikakin käyttää, jos mekottaa. Käyttäjä on jo harkinnassa... 

- kaava sama kuin tässä ja tässä silkkimekossa (SK 11-12/2010)

Työvaiheet: 

- Leikataan takakappaleen yläosa tyynyliinasta niin, että vetoketju tulee keskellä. Jee, tympein työvaihe jää pois! Vetoketjut ovat joskus yllättävän viheliäisiä.

- Tehdään lakanasta helma. Kavennetaan kaavaa aika lailla, ettei lopputuloksena ole puolijoukkueteltta. Rutistellaan sopivista kohdista niin, että täsmää yläosan kanssa.

- Kantataan vinonauhalla repsoreunat.

Kuorrute:

- Ommellaan pari nauhaa yhteen vyöksi ja koristellaan napeilla. Tehdään ohuesta puuvillalangasta tms. hennot vyönlenkit mekon sivusaumoihin. 

- Jos olisi oikein lennokas, voisi tehdä ruutukankaasta vielä hiuspannan. Kattellaan.

Ekovarmarit

Pikkusiskolle ja isoveljelle äidin ja isän housuista uudet pöksyt. Tytön farkkuleggarit on tehty OB 6/2012 Ropina-kaavalla ja koko 98 cm. Ei jousta tuo farkku yhtä paljon kuin trikoo, niin siksi valitsin ehkä vähän (liian?) ison koon. Kuunnellaanpa kommentteja, kunhan pääsevät kotiinsa. Vyötärökuminauha näyttää väljältä, vaikka otin mitat lehdestä.

Pojan farkkujen pohjana on 110 cm collegehousujen kaava jostain kässälehdestä joltain vuodelta. Laitoin vähän lisää saumanvaroja, koska farkku ei jousta. Lykkäsin vanhoja vyönlenkkejä ja taskuja sinne tänne. Resorit lahkeisiin ja vyötärölle (+kuminauha).

Kansia, taas.

Muumikangas on FB:n Kangashamstereista bongattua ja ihanan bambipuuvillan löysin Taikavillan loppuunmyynnistä edukkaasti. Sitä on vielä 1,5 metriä, joten riittää isompiinkin ompeluksiin. Takkiin on vähän ohutta, mutta kesämekkoseen täydellistä.

Hernepussin jämäkangas on Nappikauppa Punahilkan punahilkkapuuvillaa.

Retro Hiippa Iisakinpoika Takkinen

Kaikkein kivointa on tehdä lahjoja juuri silloin, kun siltä tuntuu ja into iskee. Uusimmassa Ottobressa (1/2013) oli simppeli takkikaava Against the Wind, jota testasin tähän takkiin. Koko on 98 cm miinus pari senttiä pituudesta, koska kämmäsin leikatessa. Uups!

Muita muutoksia:

- hihansuihin en tehnyt käännettä vaan laitoin resorit

- hupun reunaan laitoin myös resorin, jotta pysyy päässä eikä lörpötä

- tuulilistan jätin pois laiskuuttani

- huppuun tein hiipan. Ehkä pienempikin olisi riittänyt.

- lehden ohjetta en edes vilkaissut, vaan käytin luotto-ohjettani Tosimummon blogista. Huippuhyvä on se.

Finlaysonin ikivanha pyöreä pöytäliina on Maatuska-Maijalta ryöstetty. Siinä oli vain leveitä raitoja ympyrämuodossa, ei muuta. Pitkään sitä pyörittelin, kunnes keksin käyttää sen takkiin. Mitäs sanotte?

Vuori on perusfleeceä. Ihan hyvin tuntui luistavan hihatkin paikalleen, kun ei ollut liian kapea malli.

Tein eka kertaa koskaan tuollaiset pyörylätaskut. Aika helpot oli, mutta aikaa meni nyhrätessä. Koko takin ainoa purkuhomma tuli, kun ompelin toisen taskun vahingossa kiinni koko matkalta. Uups taas.

Tätä ommellessa kuuntelin Iskelmä-radiota. Ei, en tiedä miksi. Jokaiselta radioasemalta tulee myöhäisillan tunteina Bryan Adamsia, vanhaa Madonnaa ja uutta tanssipoppia. Iskelmä-radiossa soi näiden lisäksi myös Anne Mattilaa ja uutta Anssi Kelaa. Arvioitu toipumisaika on kolme vuorokautta. 

Aiemmin tekemiäni samantyyppisiä takkeja löytyy täältä. Tämä kaava vaikuttaa parhaalta kaikista kokeilemistani virityksistä. 

Unelmanpehmeät autopökät

Ostin Taikavillan loppuunmyynnistä ihanan pehmeää autokuvioista velouria 40 prosentin alennuksella. Kyllähän 80 cm riittää lapsen housuihin... Ai riittää vai? Toki, jos ei halua yhtään kasvunvaraa. Laitoinpa siis 10 cm:n jatkopalat lahkeisiin. Nopeasti surautin uudet käyttöhousut kohta kuusivuotiaalle, pitkälle pojalleni. 

Vielä pitäisi tehdä mätsäävä paita. Hmm, silmät auki kirppareilla ja autokuviota aplikoimaan valmiiseen paitaan. Se on suunnitelma. Katsotaan, mikä on lopputulos.

Muistutuksia itselle: 

- vyötäröresorin pituus on n. 40 cm

- lahkeensuuresorien pituus n. 16 cm

Sielukas lintu

Ikasyrin superpehmeä ja maailman kaunein luomujersey Soulbird halusi ehdottomasti kaappiini. Ja siis kaapilla tarkoitan vaatekaappia enkä suinkaan kangasjemmaa. Koskaan en ole näin kallista kangasta ostanut, mutta nyt oli ihan pakko. Pakko. PAKKO. Toivottavasti raaskin joskus laittaa mekon päällenikin...

Tissis on tässä kaavana. Hihat leikkasin niin, että laitoin vanhan trikoopaidan kankaan päälle ja leikkasin n. 5 cm pidemmät ja kyynärpäästä alaspäin jonkin verran leveämmät hihansuut. Kuminauhat pujotin kujiin ja oli kerrasta sopiva pituus pussihihoihin. Ihme, miten sitä joskus onnistuu.

Mutta sitä vain ihmettelen, että kuinka monta tunikaa ompelen tällä kaavalla ennen kuin muistan ommella pääntien kanttaukset ENNEN kuin ompelen yläosan kiinni vyötäröresoriin? Kolmas kerta ei sano toden.