Lahjapussi, pussilahja

Vielä kerran lapselliset housut

Kolmen viikon päästä ensimmäisen päiväkotielämä päättyy. Havainnosta häkeltyneenä oli pakko ommella perushousuihin jotain ihan lapsekasta.

Kaava Saimi (OB 1/2009), musta joustofrotee Kestovaippakaupan alemyynnistä (jatkuu vielä...), koko 140 cm + 10 cm lisämittaa lahkeisiin ja 12 cm pitkät raitaresorit.

En halunnut kokomustia housuja alunperinkään ja tähän se ajatus sitten johti.

En kommentoi.

Seeprapäivä

Ihastuin vallan tähän paitamalliin. Kerrankin käsityölehden (Burda Style 01/2014) kaavoittaja tai mikälie mallimestari on tehnyt työtään eikä piirtänyt lehdestä toiseen samoja laatikkomalleja. Halusin ehdottomasti toteuttaa tämän mallin. Sittenpä puski Kankaiden yö eli saumurisurahtaneiden akkojen kokoontumisajot parhaasta päästä. Kestovaippakauppa tarjosi tätä omaa raitatrikootaan ihmeen edullisesti ja minähän klikkasin sormet verillä. 

Kaava-arvioni: 

- Sopii kuin nenä päähän tähän kroppaan! Istuva, sopiva, mukava, ei liian tiukka. En tiedä parhaiden puolien korostamisesta, mutta mitoitus on just eikä melkein tälle nelikymppiselle. Ja se EI ole ikä. 

- Kivaa ommella vaatetta, jota joutuu ajattelemaankin. 

- Kerrankin pitkät hihat. 

- Raglanrypytyksen kohdalle piti silittää Vlie... Vsiel... Vsile... tukinauhaa. Mulla mitään sellaista ollut, eikä täällä ennenkään olla trikoota tuettu. Ihan hyvä tuli pelkällä poimutuslangalla, saumurilla ja framilonilla. Seuraavasta saattaisin jättää poimutuslangatkin pois ja tehdä pelkällä framilonilla. Ei trikoo ole niin justiinsa. Ehkä en myöskään rypyttäisi lantiolta noin paljoa. Saisi olla vino helma. 

- Yksivärisenä kokeilen seuraavaksi. Saatan tehdä vallan mekoksi asti, niin voi käyttää leggareiden kanssa. Farkkujen kanssa maha pönköttää. Ja sehän on vain ja ainoastaan farkkujen vika. Vappumunkeilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
(Kivempi on pidempänä: http://violettia.blogspot.fi/2014/02/uusi-lempipaitani.html)

Sitten kangasarvioita: 

- Mielettömän leveää. Yhdestä leveydestä tuli koko paita, vaikka oli tällainen vinkura. Normipaita tulisi varmasti ja jäisi tilkkujakin eikä kangaspölyä kuten nyt. 

- Hinta-laatu huipussaan, etenkin nyt kun on edelleen tarjouksessa, vink vink ;) 

- Vähän paksumpaa ja pehmeämpää kuin se tavallinen raita, valkoinen raita vähän leveämpi

- Rullautuu enemmän hulpio- ja leikkuureunasta kuin yllämainittu. Hermo ei kuitenkaan suuremmin mene, koska on aika paksua.

- Yhden päivän käytön jälkeen ei näy ryppyjä, venymiä, nöyhtää, mitään. Lurutrikoot jääköön alelaareihin, koska tämä se on ihanaa!! Jokainen itse tehty vaate ansaitsee kunnon kankaat. 

Kiitos vielä kerran hauskasta kuvaussessiosta Räsäsen Katjalle! Hupaisia ilmeitä tulee, kun nauraa ja puhuu koko ajan ;) 

Vappua, pipoja, mitä lie

Vappu. Onneksi isommallekin uppoaa vielä tämä kotikutoinen tyyli. Chima-tyylinen viitta jätkän itsensä leikkaamana ja ompelemana sekä naamari samoista näpeistä. Ensi vuonna naamiaisia vietetään jo koulussa, huh huh.

Sille toiselle ehdottelin kissa-asua. Ehdotus hyväksyttiin, kunnes kahta päivää ennen keksi haluavansa olla rinsessa. Pinkki rinsessa. Fak. Vanha risa Indiskan salsahameeni sai tuta nahoissaan tämän.  

Mekko?

Äh, liikaa vääntöä yläosaan. Trikookaitale vyötäröresoriksi ja valmista tuli. Tosin armas työkaverini pelasti tilanteen ja toi ihan oikean Ruususen mekon. Tekokuituinen Disney-aikakausi alkakoon!

Taas siksakkia. Itselle ei jäänyt puolen metrin päästä muuta kuin 40 sentin pätkä. Jotain pantaa siitä voisi vielä vääntää, jos jollekin kelpaa. 

KAM-nepit puristelin koristeeksi.

Sitten sitä nolousosastoa. Koko perheen tekninen kauluri vähän käytetystä urheilupaidasta. Korkea kirahvikauluri kummalle tahansa mukelolle.

Kaksinkertainen joka puolelta, ettei reuna rullaudu.

Jaa että mikä on niin noloa? No TÄMÄ!! Suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä. Tällaisessa jätkä on kulkenut vuosikaudet... Miten ihmeessä niitä kaikkein eniten käytettyjä vaatekappaleita ei tule uusittua? En ymmärrä. Olkoon tämä kuva muistutuksena minulle siitä, että pojallakin saa ja pitää olla kauniita, ehjiä vaatteita, vaikka ne olisivatkin koko ajan hiessä, ravassa ja kurassa.

Pussukoita. Johan ne ehtivät varmaan vuoden lojua leikattuna.

Lumimarja-vahakankaasta uimahallipussukoita. Mieli tekisi silittää, mutta järki sanoo ei.

Minä en osaa piirtää. En keksi mitään aihetta, jonka ehkä osaisin. Katuliidut - paholaisen keksintö. Kunnes: hei Muumit!! Helppoja tyyppejä, jotka lapsikin tunnistaa. Vanhakin oppii!

Pääsiäistä ja pipoja

Huopatulppaaneja. *Pääsiäismuovimunan päälle villaa, pallero ohuen sukkahousun lahkeeseen, naru väliin*, uusi pallero samaan lahkeeseen, toista *-* kunnes lahkeet ovat täynnä tai munat lopussa. 60 astetta pesukoneessa. Nyhdetään pallerot irti ja leikataan toiseen päähän viillot. Käännetään ympäri. Kiinnitetään kranssiin, ripustetaan ikkunaan, käytetään kattauksessa, ties mitä muuta.

Joskus villaa on vähän köyhänlaisesti.

Riiputettuja munia ja kukkia.

Elämäni ensimmäinen lapseltani saatu kukkakimppu. Kädessä nahistuneita, eri mittaisia. Rakas, rakas, rakas.

Pelottava pääsiäisnaama.

Pirtsakka putkelohuivi Kestovaippakaupan pilkkutrikoosta. Tälläsin kuminauhaa saumaan, muttei jaksanut vetää kovinkaan ruttuun. Höh.

Samasta kaupasta mustavalkoista siksaktrikoota. On näitä vaan hyvä ommella. Jotain ihan muuta kuin palalaarien lurutrikoot.

Edelleen sama kauppa. Äidille ja pojalle jonnekin päin Suomea kirahvipipat.

Laiskan silittäjän lauta

Pinterestista löysin loistoidean kaltaiselleni superlaiskalle silittäjälle. Tarvikkeetkin löysin heti kotoa:

- 40 cm vanerilevy (josta piti joskus tulla kellotaulu)
- makuualustan jämät (jotka ovat palvelleet teltassa, pinnasängyn pehmusteena ja pyllynalusena)
- liimaa
- JYSKin älyhalpaa puuvillaa
- niittipyssy (superkeksintö!)

Taas on yksi tekosyy vähemmän olla silittämättä tukikankaita, helmakäänteitä ja muita pikkujuttuja, joilla on suuri vaikutus lopputulokseen. Lauta vaan pöydälle tai pyykkikoneen päälle ja rauta kuumenemaan.

Hulluna lapasiin

Petroolista mekosta jäi vähän yli joustavaa villafleeceä. (En muuten laittanut pitsejä mekkoon kiinni. Olkoon simppelinä ja tahraisena.) Oikein keskityin saadakseni itselleni täydelliset lapaset. On bambua sisällä ja on vaikka mitä. Hah. Ekasta nivelestä pitäisi katkaista sormet, jotta mahtuisivat käteen. No, mieleeni tuli pienikätinen työkaverini, jonka sisällä kasvaa ihme. Siitä sain innoituksen neulahuovutuskuvioon. Tuleeko muille samoja mielleyhtymiä? Lahjoja on mukavaa antaa odottamatta ja "väärään" aikaan.

Muistojen tilkkutäkistä jäi palanen Marimekkoa, jota en raaskinut käyttää omiin tuherruksiini. Tein siitä samaan perheeseen pienet lapaset. Päällä velour ja vuorena trikoo. Muistiin itselle: kavenna!

Omalle typylle surautin tosi näppärät rukkaset. Tänä keväänä on ollut paljon päiviä, jolloin lapasilla ei tarkene tai ne kastuvat, kurarukkaset ovat liioittelua, välikausirukkasia ei löydy. Sisällä on villaneulos, jonka pesin 60 asteessa ennen ompelua. Eipähän sitten kutistu enää jatkopesuissa ja käytössä. Päällä safari-PUL. Hurrrjan oranssia resoria olen hutiostanut aikapäivää sitten. Kuluipa edes osa.

Lopuksi piste iin päälle. Onnistuin!! Ennätyspitkiin sormiini sopivat lapaset!! Nippanappa riitti villafleeceä näihinkin, kun leikkasin vaakaan. Parempikin on ehkä näin, että joustaa pituussuunnassa. Resorikanttaus lörpsähti, mutta minähän en pura.

Täydellisen lapaskaavan metsästys jatkuu ikuisesti. Isorakka (OB 5/12) on kärkipaikalla, mutta kun..... Jokainen kangas käyttäytyy eri tavalla, joskus saumanvarat lipsahtavat kapeammaksi, joskus kangasta on niukalti ja siksi palaset ovat mitä sattuu. Ehkä siis teen jatkossakin summamutikkakaavalla.