Elämä on varjoa ja valoa

Joskus maailman ja ihmisen väliin tarvitaan pehmeyttä ja lämpöä. Tämä kuhmu ei parane, vaikka painaisi villaisella, mutta aina kannattaa yrittää.

Ohje Novitalta. 3,5 mm bambupuikot, lörppä käsiala, punainen 7 veljestä, koko 38. Ohjeessa ei tosin mainittu, että reikäkuvio tehdään väärin toisen sukan kärkeen. Sen keksin itse tukkoisessa ruuhkabussissa.

Rakkaalle tyttärelleni.

Voisin kirjoittaa tuhat sivua siitä, kuinka paljon häntä rakastankaan. Kuinka olen valvonut hänen kanssaan ja kuinka monta kertaa pyyhkinyt, pessyt, niistänyt, kuivannut, halannut, suukottanut, itkenyt, nauranut, ärtynyt, suuttunut, väsynyt ja sitten taas nauranut sydämeni pohjasta. En kuitenkaan kirjoita, vaan ompelin peiton.

Elämäni valo, päivieni ilo. Kiitos, kun saan juhlia 3-vuotispäivääsi keväällä syreenien kukinta-aikaan.

Tilkkuja mummon ja minun paidoista, tytön ja pojan pipokankaista, ties mistä milloinkin. 15x15 cm palat, 9 vaakaan ja 11 pystyyn.

Tikkasin sieltä täältä tilkku- ja taustakankaan kiinni toisiinsa.

Taustana on Kestovaippakaupan ihanan jämäkkä joustofrotee. Oikeat puolet vastakkain, saumurilla ympäri melkein koko matkalta. Kulmissa differentiaalisyöttö täysille. Kääntö oikeinpäin ja siksak reunaan. Kokeilin muitakin jousto-ompeleita, mutta venyttivät vielä enemmän, vaikka oli paininjalan puristus minimissä. Pesin peiton koneessa, mikä auttoi kupruihin.

Seuraavana aamuna kuului kirkas lapsen ääni: "Äiti, kenen tämä punainen peitto on?" Eipä juuri kenenkään... Viltti äkisti ruttuun kainaloon ja kaappiin. Tällä konstilla saa paljon ryppyjä jopa trikooseen.

Sama kirkasääninen lapsi syö aina kuormasta. Laskiaissunnuntai onkin vasta kohta, oho. Pullia pari viikkoa ja synttäripeitto monta kuukautta etuajassa. Hämäläisetkö hitaita?

Tuttinauhakatsaus

Ennen väkersin tuttinauhoja yökaudet, myyntiinkin asti. Sitten tuli tauko nimeltä palkkatyö. Nyt innostuin taas. Mitäpä niitä kauniita nauhoja piilossa pitämään, sillä käyttöön ne on tarkoitettu. Tutti tai vauvalelu pysyy ihmeen paljon pidempään tallessa ja vauvan käden ulottuvilla, kun se on sidottu rattaisiin tai remeleihin.

Riittää näistä muillekin. Meillä kun ei tuttia syö muut kuin vauvanukke.

Osoittaako vauvabuumi laantumisen oireita? Onko saturaatiopiste saavutettu?

Toivottavasti ei, koska klipsuja ja renkaita on vielä parikymmentä jemmassa.

Ämmään mahtuu kaksi sydäntä

Toinen selkään.

Toinen eteen. Kamalan paksu poppana tuli tästä, kun yhdistin ohutta värillistä ja paksumpaa mustaa. Pelkäsin liian pientä sydäntä ja siksi käytin kahta lankaa. Olisi pitänyt luottaa alkuperäisen tekijään, ettei siellä miniatyyreja nykerretä. Onneksi lahjan saaja on tarmokas nainen ja ratkoi pömppösydämen sijoiltaan. Se löytänee uuden, paremman paikan.

Malli Virpiltä Omakopasta.

Ystävänpäivä on joka päivä.

Tyttöjen torkkuja

Sain läjän kainaloista hapertuneita Marimekon raitapaitoja. Niistä se ajatus sitten lähti kummitytön nelivuotislahjaan. Tilkkulaatikoista löytyi pinkkiin peittoon sopivaksi vain kaksi tähtipalaa. Lisäksi leikkasin pari kirppispaitaa, joista toinen on Nansoa. Kyllä nyt ollaan suomalaisen designin alkujuurilla.

Tilkkukoko on 15x15 cm plus saumanvarat. Yhdeksän laitoin pystysuuntaan ja seitsemän siihen toiseen. Saumurilla palaset jonoiksi ja jonot levyksi. Taakse ostin Kestovaippakaupan tarjouslaarista violettia velouria. Reunaan vielä resorikaitale samaisesta kaupasta. Siitä tuli tosin hirvittävän ruma. Tikkaus putoili nurjalta puolelta yhtenään ja niitä kohtia paikkasin myöhemmin. Aaargh, miksen voinut tikata nurjalta?? Tehdessä oppii (ja minähän en pura).

Resorin pituus oli n. 12 cm vähemmän kuin peiton reuna ja pelkäsin kuppiefektiä. Suotta pelkäsin. Lörpötti sikamaisesti ennen silitystä eikä jälkitilakaan ole ihan täydellinen. Äh. Kunpa kaikki ompelukset onnistuisivat aina.

Sitä odotellessa toivotan juhlijalle onnea ja pehmeitä lekotteluja!

Maatuskavillaa pakkaspäivään

Kun mittarilukemat vajoavat 20 asteen alapuolelle, on ihanaa pukeutua Pehemiän merinovillaiseen maatuskapaitaan. Koskaan ennen en ole näin kallista kangasta ostanut, mutta nyt oli PAKKO!!! Huvittavinta tässä on se, että juoksin koneelle ostamaan villaa heti sen saavuttua kauppaan, enkä edes uskaltanut odottaa kimppatilaajia kankaan loppumisen pelossa. Sielläpä tuota vieläkin näkyy olevan, vaikka ostoksestani on jo kuukausi... No, enpä jäänyt ilman.

Tarve oli kova. Ruskovillan rumaa kalsaripaitaa olen pitkään harkinnut, mutta aina nuukaillut. Nyt sain halvemmalla huomattavasti kauniimman ja myös julkikäyttöön sopivan paidan. Siksi mallikin on ihan simppeli, että sopii aluspaidaksi ulkoiluun.

Nuukailulla on tosin hintansa... Hävikin välttämiseksi leikkasin etu- ja takakappaleen päällekkäin enkä vierekkäin. Ommellessa vasta huomasin, että olisi näyttänyt aika paljon kauniimmalta, jos kuviot kohdistuisivat sivusaumoissa. Ei auta enää voivotella.

Ylipitkät hihat lämmittävät jäätäviä näppäimistönäppejä. Kuinka kuivaksi voi käsien iho muuttua ennen kevättä?

1,3 metrin palasta jäi vielä materiaalia vaikka omaan ja tytön toppiin. Tai tytön pitkähihaiseen paitaan (josta ei saa pestyä kiisselitahroja pois millään). Vaikeita päätöksiä Kuvihummussa. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri paleleville ihmisille.

Sukat suoraan sydämestä

11 vuotta siinä kului ennen kuin sain toimeksiannon mieheltäni. Neuloin Fabelista sukat. 60 silmukkaa, 2,5 mm puikot, löysähkö käsiala. Jalkaterään jätin 65 silmukkaa tiukkuuden pelossa ja hyvä tuli peruslevyiseen nelikakkoseen kinttuun.

Joustinraidat tähtäsin sivuille. Eipä tuo lanka muuta kuviointia kaipaakaan.

Neuleterapiaa parhaimmillaan. Lanka soljuu sormien välissä, bambupuikot joustavat, työ (ja työmatka) etenee ja mieli rauhoittuu. Tärkeille ihmisille on mukavaa tehdä lämmikettä.

Huovutetut sateenkaarilapaset

Patakintaista viisastuneena kokeilin vähän notkeampaa versiota huovutetuista lapasista. Vanhoista Puro-versioista meni jo kämmenet puhki, joten näille tuli vallan tarve.

Tulkoon tästä kaikkien aikojen tylsin ja opettavaisin postaus. Perusidea siis lainattu Novitalta.

Varteen 44 s seiskaveikalla, 3,5 mm puikot. Pituutta sopivasti. 

Sama silmukkamäärä jatkuu yksisäikeisellä hahtuvalla ja ohuella Pirkalla (peukaloissa loppui kesken, jatkoin Dropsin Alpacalla). Puikot 8 mm.

15 kerroksen jälkeen peukalolle 8 s eri langalla.

Sitten vielä 35 kerrosta ja kärkikavennus joka puikolla.

Peukaloon 17 silmukkaa ja 12 cm, jonka jälkeen kavennus joka puikolla.

Möhkäleet pesukoneeseen, 40 astetta ja jonkin verran muuta pyykkiä. Muovipussit peukkuihin ja kämmenosaan hakaneulalla kiinni. 

Avataan kone, manataan ohje ja tekijä alimpaan helkkariin. Voisinko joskus oppia, että ei kannata tehdä lentokonehallia kuplavolkkarille??

Laitetaan möykyt kuuteenkymppiin vähäisen pyykkimäärän kanssa, avataan kone ja kiroillaan enää vähän. Toisen kämmenen muovipussimytty oli kääntynyt poikittain ja huovuttanut lapasen niin leveäksi, että sitä voi käyttää etusormi lastoitettuna. Rannekekin löpertyy kuumassa pesussa, prkl.

Välttäköön.