Noukin Minihuljamekko

Suuri Käsityö on ihana lehti. Olin vallan unohtanut ompelemisen ja koko kässäilyn maailman, kunnes lainasin vuosikertatolkulla lehtiä kirjastosta. Ihanaa selailla ja miettiä, mitä tekisi ja mitä ei ainakaan. 

Nouki-designerkaava Minihuljamekko (SK 5/24) kiinnosti heti kun näin sen jonkun muun lukijan tekemänä. Tykkään tehdä kokeiluversiotkin käyttökelpoiseksi, etten synnyttäisi turhaa tekstiilijätettä omalla harrastuksellani. Vanha lakana taipui tällä kertaa mekoksi. Hihat on tosi kivat. Pääntie istuu hyvin, niskarusetti saisi olla isompi. Ohjeessa oli nappi, korvasin nauhoilla. Ei takerru niskavilloihin. Vähän turhan väljä on torsosta. Voisi tehdä puolen sentin saumanvaroilla sen oikean version.

    

 

Ommeltuja lapasia

 

Beige neulepaita, Never too late

Niin, ei kai koskaan ole liian myöhäistä alkaa haikailla luonnollisten, huomaamattomien värien perään. Onkohan tämä se hetki elämästä, jolloin ei oikeastaan tahdo vetää suurta vaan ennemminkin pientä valikoitua huomiota puoleensa.  

Laine 26. neulelehdessä Irina Shaarin Never too late -malli jäi kutkuttelemaan. Olin ostanut beiget langat johonkin ihan muuhun projektiin, joka ei koskaan käynnistynyt. Tähän ohjeeseen sain ne mätsäämään tekoälyn ystävällisellä avustuksella. Oli kiinnostavaa ja antoisaa pohtia sen kanssa, miten saisin koon ja istuvuuden toimimaan vähän liian ohuella langalla. Päädyin tekemään koon 7 eli kolmisen kokoa normaalia isomman. Puikot 3 mm. Lanka Dropsin Flora, 65 % villaa ja 35 % alpakkaa, väri 07, määrä 305 grammaa. Mainiota helposti neulottavaa ja riittoisaa lankaa on se.

Oli hyvä malli. Paljon sileää, tarpeeksi usein kiinnostavaa ja silti helppoa kuviota. Sai olla tarkkana ja rentoutua samaan aikaan. 

Toinenkin kimonoaamutakki pussilakanasta

Jostain otin kaavan. Ei ole Vallila eikä Eurokangas, mutta niillä ainakin näkyy olevan ilmaiskaavoja. Laitoin etukappaleelle enemmän päällekkäinmenoa kuin aiempaan versioon. Siihen olin näemmä tehnyt jotkut kaitaleetkin etureunaan. Harvoin olen näin kuutamolla käytetyistä kaavoista tai malleista. 

Kangas on vanhaa Finlaysonin pussilakanaa. Kahdesta pussilakanasta riittää vaikka mihin, vaikka pitäisi vältellä isojakin kuluneita alueita. Pyjamahousutkin tein. Ehkä niistä tulee joskus kuva, jos viitsin silittää pesun jälkeen. Oikein ihanat ovat, pehmeät kuin uni. 

 

 

Kirjalista 2026

 

Tänä vuonna meinasin lukea sopivasti. Voisin laajentaa repertuaaria. Voisin lukea hassuja ja tärisyttäviä kirjoja. Ehkä myös kauniita. En kauhistuttavia enkä kuvottavia. Katsotaan kuinka käy.

Aiemmat vuodet: 2025, 2024, 2023 ja 2022

1. Anni Kytömäki: Mirabilis. Tällaisella lukuelämyksellä kun aloittaa, on vaikea päästä loppulistan kanssa samalle tasolle. Kuinka viihdyinkään ja uppouduin tarinaan, jossa vuorottelivat sukupuuttoon tapetut eläimet, voimistelutaituruus, ihmissuhteet ja ties mikä muu. Aikamoinen paketti. On se hienoa kun kirjailija tietää mitä tekee. Siinä kyydissä unohtaa lukevansa.
2. Clara Törnvall: Naisia autismin kirjolla. Ihme homma, että kaikki sairaudet ja terveydet on määritelty tutkimalla länsimaalaisia miehiä. Ajatella, ettei autismin kriteerit täyty naisilla, jos mittaristo on yhtä pätevä kuin painoindeksi. Kiinnostava yhdistelmä omia kokemuksia keski-ikäisen autistisen naisen elämän varrelta sekä teoriaa.
3. Liane Moriarty: Täällä vain hetken. Hän kyllä osaa kirjoittaa kovin viihdyttäviä kirjoja. Juoni etenee ja kiinnostaa, mutta ei pelota. Aloitin äänikirjana, mutta lukija oli niin kamalan epäsopiva huokailija omille korvilleni, etten pystynyt. Kiinnostava aihe tuollainen kuolinajan ennustaminen, ja miten se vaikuttaa ennustuksen kohteen toimintaan ja ajatuksiin. 
4. Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen: Pakopiste. Kiinnostava esseekokoelma, nivoutuen pandemian aikoihin. Niin vaan siitäkin pöpöstä päästiin. Voitaisiinko päästä muutamasta muustakin nykyajan vitsauksesta? Muttaa siis tämä kirja. Pidin. Erilaisia kirjoituksia hienosti sanoja asetellen. 
5. Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli. Kirja yhden lautturin elämästä ja kuolemastakin. Hyvä idea tuoda viimeiselle venematkalle mukaan elämän mittaan vierailleita henkilöitä. Yllättävänkin monitahoisia tyyppejä, ei pelkkiä hyviksiä. Jotain samaa kuin Kurjet lentävät etelään -mahtavuudessa, mutta ei niin mahtavaa.
6. Stoner. Miten samaan kirjaan voikin mahtua niin monta ärsyttävää ja huonokäytöksistä ihmistä? Pakko lukea lisää. 
7. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta IV. Kummallinen kirja. Niin pieni ja niin käsittämätön ja samalla ihan arkinen. En enää ihan pysy mukana, tulee niin paljon lisää ihmisiä, jotka ovat jääneet kiinni samaan päivään, nyt jo 10 vuoden ajan. Jään odottamaan kolmea viimeistä osaa.
8. Marie Kondo ja Scott Sonenhein: KonMari työnilon löytämisen taika. Tuttua settiä, hyvä muistutus omasta vaikutuksesta työhön ja ympäristöön.
9. Cecelia Ahern: In a thousand different ways. Uijui, kannatti lukea. Helppoa tekstiä, painavaakin aihetta. Tarina siitä, miten energiat ympärillämme näkyvät joillekin väreinä, ja miten suojata itseään sopivasti muiden väreiltä. 
10. Kätilö kanssasi
11. 
    

Villasukkia

Seiskaveikan ja samanvahvuisten jämiä, 3,5 mm puikot, 42 silmukkaa. Väliraidoissa eka kerros oikein, toka nurin. Aika kiva.

Sittenpä ihan ohjeella, Laine Publishingin 52 x asusteet -kirjasta Wiklina-malli. Mukava oli neuloa näitä. Helppoa, mutta silti sai keskittyä, että nurjat ja oikeat meni oikein. Onnistuin tekemään toisesta megalomaanisen löysän ja toisesta tavallisen. Jep jep. Tulipa itselle unisukat kun ei lahjaksi ilkeä antaa.

Neulotut ja huovutetut tossut

Konmarittajakin pystyy hilloamaan lankoja. Ostin hahtuvakiekkoja, kun kaksimetrinen oli vielä puolimetrinen. Kokeilin tehdä jotain muuta kuin pöksyjä. 

Ohje täältä ja täältä. Puikot 5,5 mm, koska sellaiset sukkapuikot löytyi.

Vaaleahko pyyhe oli ensimmäisten kanssa pesussa. Näytti kuin pyyhkeen tilalla olisi ollut rullallinen talouspaperia. Sysiruma nukka ja jäkälä jäi pintaan kuin tervattuna. Leikkelin saksilla ja nypynpoistajalla. 40 astetta, ei pesupussia, peruspesuaine, tunnin ohjelma, 1400 linkous. Musta ja valkoinen Huopanen kuroutui liiankin tiukasti, harmaa Lunni kauniisti. 32 silmukkaa, 32+25 kerrosta, kavennukset joka puikolla, joka kerroksella. Tuli suunnilleen 39-kokoiset kun oikein revin ja raastoin sormenpäät verillä.

Seuraaviin käytin pelkkää kaksisäikeistä hahtuvaa kiekolta. Josko huopuisi tasaisemmin. Taas 32 silmukkaa, 32 kerrosta tasona ja sitten ehkä 30 suljettuna. Kärkikavennukset joka puikolla, joka kerroksella. 40 astetta, tunnin pesuohjelma, peruspesuainetta, vähän muuta pyykkiä mukaan. Huopuminen oli maltillisempaa, mutta jäi taitteita. Reuna taittui sisäänpäin vähän epämääräisesti. Ehkä ompelen sen kiinni joskus. 

Tässä ennen pesua. (Samalla saa ihailla perusperussukkia, jotka nuorisolainen tilasi ja otti heti käyttöön. Seiskaveikan jäkäläväri onkin oikein kaunis. 44 silmukkaa, 3,5 mm puikot.)

Pesun jälkeen näyttää tältä. Repimällä ja nyhtämällä tuli suunnilleen 41-kokoiset tossut. Ei tullut niin itku kuin ensimmäisten tossujen kanssa.

Punainen chunky beanie hahtuvalangasta

Hahtuvalanka kiekolta, toinen säie tummempaa ja toinen kirkkaampaa punaista. 3,5 mm metallipuikot, 80 silmukkaa, 1o 1n. Päättely kuin https://www.nauravanappi.fi/2020/12/superhelppo-chunky-beanie-vol.html 

Eli sama homma kuin pinkissä Air-pipossa.

Tuli tukevampi ja lämpimämpi kuin pinkistä. Tosi vähän käytän huopuvia lankoja peruslankana, mutta tämähän toimii mainiosti näinkin.