tiistai 24. joulukuuta 2013

Karttakeppi viuhuu

Jos anoppi on opettaja, on miniän syytä olla ihmisiksi. Viimeksi en ollut.


Metsolan Kauno-joustofroteen löysin postilaatikosta eräänä marraskuun aamuna. Kiitos ihanalle Ommellisen Liisalle, joka on auttanut monessa mutkassa! Myös pitsivetoketju saapui samasta osoitteesta.

Tunikalle ei ole enää kaavaa, vaan leikkelen mittanauhan kanssa summamutikassa. Tuttu kohde auttaa vaatteen istuvuuteen. Kaulukseksi leikkasin suorakaiteen muotoisen palan, joka on kooltaan 27x60 cm, sis. saumanvarat. Samankokoinen kirppispaitatrikoo vielä sisäpuoleksi ja siinäpä se. Vetoketju olisi kivempi, jos se jatkuisi raglansaumassa, mutta en milllllään jaksanut alkaa muokata "kaavaa". Toimii näinkin.




Kuinka sopivaa voikaan olla kangas juuri opettajalle! Innostuin tekemään tilkuista vielä sukat Made for Apesin ohjeen mukaan ja jälleen kerran Modan (7/2012) ruttupipon.




 ***

viuhtoi
kuusenhavuja ja huusi: 
- Onneksi ihan pian on
joulu!


Hmm. Loppusointua jäin kaipaamaan. Nyt ei syki se suoni. 

1 kommentti: