Solmuamppelit

Tulen trendien jälkijunassa, mutta tulen kuitenkin. Ekat makrameesolmut. Yhden jaksoin, toisen tein pikaversiona.

Kiitossukkia

Mitäpä sitä muuta keksisi kiitokseksi kuin sukkia? 

Novitan palmikkosukkia olen tehnyt monet monet. Tuli söpöt. Pienempi puikkokoko ja jostain vähän silmukoita vähemmäksi.

Ullaneuleen Aapeli-sukat miehelle

Vinoraitapaita

Marimekon pussilakanasta riittää, vaikka reunat jo rispaa. Suuri Käsityö 4/2020, lepakkohihainen pusero. Madalsin pääntietä edestä. Pidensin helmaa 5 cm, vähempikin olisi riittänyt. 

Oho. 

Osui.

Ja taas.

Chunky beanie

Muut näitä teki jo vuosikausia sitten, mutta hämäläinen tulee aina myöhässä mukana. Otin vinkkiä Nauravanappi-blogista ja aloitin kolme kertaa ennen kuin tuli sopivan kokoinen. Kavennukset tein tuon ohjeen mukaan ja tuli vallan hyvä. 

Langat:
- Novita Hehku: mohair, villa. Ääretön eli musta väri.
- Novita Soft Merino: merinovilla. Tummanharmaa. 
- Merinoa meni yksi kerä, mohairia vähän toista.

3,5 mm puikot, 82 silmukkaa, 1oikein1nurin koko pipon matkalta. 

40 sentin korkeus osui nappiin. Yhdellä isolla taitoksella saa aika istuvan pipon, vähän matalammalla töröttää sopivasti, ja kahdella taitoksella on sitten vielä muhkumpi ja lämpimämpi.

Mohair oli takkuista ja möykkyistä, ei jatkoon. Kutittaakin. Tuntuu kuin olisi hiuksia naamalla, liian pitkää nöyhtää. Tahdoin tumman pipon, mutta en mustaa, joten tästä tuli ihan ok. Mustan mohairin sijasta harmaa olisi ollut pehmeämpi. Ehkä olisi myös nähnyt, mitä neuloo. Tulipa ostettua kaulassa roikkuva kässävalo tämän pipon takia. Ja uudet rillit.

Viikkojen käytön jälkeen pipo meinaa alkaa lörpöttää, etenkin jos käyttää kostealla kelillä. Tosi vaikea on tehdä istuva, tiivis, lämmin, pehmeä, ei-länttäävä, joustava ja kaunis pipo. Luulisi, ettei tuossa nyt juuri liikkuvia osia ole, mutta kun on. Tai sitten minä olen kriittinen. Ehkä eri langalla toimisi paremmin. Nyt piti neuloa aika löllöä, että typerä mohair jaksoi kulkea mukana. Merinokin on ehkä liian liukasta pysyäkseen napakkana. No, otetaan uusiksi ensi talvena.

 

Viimamakkara

Aika tyhjä. Täyttyköön saajallaan. Jotain painavaa sinne pitänee tunkea, että pysyy aloillaan tehtävässään. 

Tänä talvena on makkaralle ollut tarvetta. Hirmu kylmä.

Tämä on kyllä kevytmakkara. Aika laiheli.

 

Caramel sweater, harmaata upottavaa lämpöä

Mmmmm kuinka lämmin ja kevyt tästä tulikaan. Kiva oli neuloa, yllättävän kiva oli purkaa, kiva on käyttää. Tein L-koon, koska mallitilkku näytti sellaista, mutta M olisi varmaan riittänyt. Onpahan kerrankin vaate, joka ei kinnaa keski-ikäisen keskikeholla. 

Tuplalanka:
- Drops Nord: alpakka, polyamidi, villa. Väri 05
- Novita Tuuli: mohair, viskoosi. Väri 408
- 450 grammaa, en tiedä montako kerää kutakin lankaa. Solmuja löytyi Nordille kaksi ja Tuulille kolme, mutta eihän se tee vielä kuin puolet tuosta määrästä. Koitin laskea alusta asti, mutta en viitsinyt.

Puikot: 4 mm

Ohje: Petite Knit, Caramel Sweater, Suuri Käsityö 1/2023

Lisää: https://www.petiteknit.com/en/products/caramel-sweater-5

Aika mukavasti antaa eloa tuo vaaleampi mohairlanka. Kysynpä vaan, että miksi lopetetaan harmaan värin valmistus ja jatketaan jonkun persikan tuotantoa? Mikä järki? 

Pelkäsin, että menee nenä tukkoon mohairin nöyhdästä, mutta ei mene. Ei kutita eikä ärsytä. Ihan muut asiat elämässä ärsyttää. 

Erheenkin tein. Shiiiiiiiit. Kavenna samalla kun neulot hihaa 30 cm. Ei ensin 30 cm ja sitten kavenna. Piti hakea jo tukea kokeneemmalta. Komensi kävelylle ja sitten työntämään suun täyteen suklaata ettei kiroilu kuulu. 

Purkautuikin ihan helposti, vaikka oli takkuinen mohair mukana. Karvakaveri tsemppasi. Ei haitannut yhtään neuloa kolme hihaa, kun oli niin mukavat langat ja malli. Kilkuti kilkuti vaan. 

Ninjaäidille vauvalahja

Onpas hassua neuloa ihan pieniä vaatteita. Silti ovat varmana tosi isoja. Jokaista silmukkaa ajattelin lämmöllä, ja silloin vielä jännityksellä. 

Kantoliinasukkien ohje löytyi Elonroihua-blogista. Hyvän malliset sukat ja sinänsä kiva ohje, mutta jotenkin liian montaa erilaista kuviota tähän hetkeen. Ohuemmasta langasta olisi ollut helpompi neuloa, mutta halusin jämäkät liinailusukat talvikäyttöön. Seiskaveikka, 3 mm, vähennetty silmukkamääriä ehkä neljäsosalla.

Oho, tein toiseen sukkaan yhden toiston liikaa säären kuviota.

Novitan kypärämyssy taitaa olla 70 cm ohjeella. Lankana joku 100 % villa kaapista.

On se elämä kummallista. Ihanaa kun syntyy vauvoja. 

Kirjalista 2024

Ihania kirjoja olen saanut lukea muina vuosina ja sama putki jatkukoon. En aseta määrätavoitteita vaan aion edelleenkin nautiskella rauhassa ja jättää huonoja kirjoja kesken. 

1. Leo Stranius: Tehokkuuden taika. Luulin tämän hepun olevan ihan kaheli megasuoritushypermultitaskaaja, mutta hän lieneekin elämää arvostava itsensä tunteva tavallinen ihminen, joka tekee eikä voivottele. Muutosta ei tapahdu jos sitä ei tee. Mitä jäi käteen? Yhden post-itin verran muistiinpanoja luentotehtäväksi opiskelijaryhmälle sekä se, että kannattaa ennemmin kokeilla ja tehdä kuin suunnitella ja analysoida liikaa etukäteen. Erinomaista matskua uudenvuoden lupauksia ajatellen.
2. Minna Miao: Prokrastinaatio. Lainasin uudestaan maksimikerrat, palautin eräpäivänä. Elämän ironiaa? Pyrin auttamaan vetkuttelijoita ja tämä kirja antoi kyllä ajattelemisen aihetta. Ei kukaan halua vitkuttaa, mutta pintapuolinen tarkastelu harvoin riittää asianhaaran ratkaisemiseen ja käytöksen muuttamiseen. Hyvä kirja, ihan jokaiselle. Mitä jäi mieleen? Pilko, sanoita, pilko lisää, tee mössöstä selkeitä paloja.  
3. Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa, podcast Areenassa. Ei oo kirja ei, mutta pakkohan tämä on mainita, koska miehen puhe on parempaa kuin mikään painettu kirja. Paljon jäi mieleen ja paljon unohtuu, mutta tämän muistan ikuisesti. Rakkauden vastakohta? Välinpitämättömyys. Vai pelko? Välinpitämättömyyshän on rakkauden puutetta, sitä ettei välitä. Pelko taas kuvaa monitasoisesti sitä, mitä rakkaus ei ole. Tai miltä tuntuu rakkauden menettäminen. Hieno, hieno sarja. 
4. Marie Kondo: Kurashi, iloa säkenöivä elämä. Kaunista ja hengittävää, kaikki järjestyksessä ja suloisesti sopusoinnussa. Kyllähän tästä saa ihanaa inspiraatiota kauneuden lisäämiseen omaan arkiseen ympyrään. Mutta haloo nyt oikeasti: kuka taittelee origameja lattialla lapsensa kanssa, tukka ojennuksessa, hymy huulilla, origamin väri mätsäten mattoon ja omaan kimonoon?  
5. Ilana Aalto: Vartin voima. 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Marien ja Ilanan yhdistelmä on mainio. Ilana tuuttaa menemään kaappi ja ajatusvinouma kerrallaan, aiheuttaen vastustamattomia järjestämiskohtauksia lukijalle. Luulin olevani aika pitkällä tämän aiheen parissa, mutta vielä löytyi kaikkea näppärää arjen sujuvoittajaa. Virtaavuus on lempiperiaatteeni pilateksessa, ja nyt hoksasin sen toimivan myös elämän tavoitteena. 
6. Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Ihan osuvia ja hassuja, joskin kuluneita tuntemuksia teinien kanssa elämisestä. 
7. Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa. Kiva kepeä kirja ihan erilaisesta aiheesta kuin mitä itsekseni olisin löytänyt. Keittiökemiaa, kaiken voittavaa rakkautta, koirankoulutusta, lapsenkin siinä sivussa sekä naisen asemaa työelämässä. Onni on kirjavinkkaajakaverit, joilla on joko prikulleen täsmämaku tai siivun sivuun. 
8. Mooses Mentula: Isän kanssa kahden. Kuinka mainio erilainen kirja Lapissa asumisesta ja elämisestä. Lapsen näkökulma on koskettava ja tarkkanäköinen. Löytyköön jokaiselle poropojan suojapuku, jonka turvin saa aidot ajatuksensa kerrottua ääneen. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta olo on silti parempi puhumisen jälkeen. Kirjaston vaihtopisteestä tämä taisi tarttua mukaan ja sinne sen palautinkin. Lukuiloa seuraavalle sattuman uhrille! 
9. Katarina Wilk: Perimenopower. Puolet maapallon väestöstä kokee aiheen omakseen ja silti siitä puhutaan vain kuiskaillen. Muuttukoon tämä ja mielellään pian. Onkohan tämä samaa osastoa, että jos miehet synnyttäisivät niin siihen olisi keksitty näppärämpi tapa jo ajat sitten? 
10. Satu Rämö: Jakob. Olipa mukava palata Islantiin kolmososan mukana. Liekö mieliala vai kerronta parempaa, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä. Vähemmän faktojen pudottelua, enemmän ihmisen monimutkaisuutta. Harva meistä on yksioikoinen hyvyydessään tai pahuudessaan. 
11. Valérie Perrin: Vettä kukille. Oi kuinka ihana kirja! Vuokko Hovatan ääni vei Ranskaan rauhalliselle hautausmaalle, mutkikkaisiin ihmissuhteisiin ja suureen tragediaan. Monesti hyrähdin hyvänmielisesti. Mieleen jäi kaksi vaatekaappia, kesä ja talvi: kesän värikkäät keveät asut niihin hetkiin kuin on yksin, päälle talvi eli synkän väriset paksummat materiaalit kun muut näkevät. Tunsin kankaiden liikkeen sormissani. Kunpa osaisin ranskaa niin, että voisin lukea alkuperäiskielellä.
12. Saku Tuominen: Ettekö te tiedä kuka minä olen. Hänestä minä pidän. Kaikissa kirjoissa kuuluu hänen äänensä, vaikka mistä minä tietäisin miten hän oikeasti puhuu. Armoa, innostusta, ymmärrystä, halua ymmärtää. Suuria viisauksia pienistä kokemuksista. Hän kertoi lopettaneensa muistiinpanojen kirjoittamisen. Olin siihen mennessä liimaillut kymmenen post-ittiä kirjan sivuille. Luin ne kerran, revin ja laitoin roskikseen. Päätin jo lakata kirjalistaamisenkin. Helpotuin. Sitten suruunnuin, koska tämähän on vain kivaa.
13. Hanna Kivisalo: Jonain päivänä ymmärrät. Luin tämän joskus monta vuotta sitten ja muistan saaneeni siitä suurta lohtua. Yhtään en muista mihin, enkä nyt saanut irti muuta kuin jonkun parisuhdetekstin. Jotain viisasta se oli rakkaudesta. Tämänkin takia lukeminen on niin ihmeellistä. Huomenna hieno voi olla tänään huono. 
14. Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Jos Ritva Valkama lukee kirjaa niin minähän kuuntelen. Koskaan ennen en muista Hotakaista lukeneeni, mutta onhan hän taidokas. Lakonista ja arkista, mutta samalla jotain paljon kiinnostavampaa kuin arki, joka vain rullaa huomaamatta eteenpäin ellei pysähdy kuulolle. 
15. Richard Powers: Muistin kaiku. Ikipuut oli huikea, ja nyt lomalla ehdin tarttua hänen toiseen aika paksuun kirjaansa. Nautin, kun tekstille annetaan aikaa ja sivuja. Ei ole kiire siirtyä asiassa eteenpäin siinä pelossa, ettei vain lukija vaihtaisi toiselle kanavalle. Hieno aihe. Muistinmenetyksestä olen lukenut muutakin, mutta tässä oli jotain sen verran vinksahtanutta, että olin myyty.
16. Bella Mackie: Jog on. How running saved my life. Onpa suora ja henkilökohtainen kuvaus siitä, miten juoksuaskel, toinen ja kolmas voi nostaa kuopasta silloin kun mikään muu ei tunnu auttavan. Mukana on kiinnostavaa faktaa mielen sairauksista ja niiden ilmenemismuodoista. Tiedän, että juoksu tekee hyvää ihan kaikille elämän kerroksille, mutta onhan tämä nyt melkoinen todiste sen vahvuudesta. 
17. Arden Moore: Koirien elekieli: ohjaa koiran käytöstä. Tarpeellinen muistutus siitä, miten suuren vastuun olen ottanut ja kuinka tahdon kantaa tuon vastuun ilolla ja ajatuksella.
18. Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet, Nissilä & Sarlin (toim.) Olipas mielenkiintoista taas ymmärtää enemmän siitä, miten opiskelukielitaidon puutteet ja erilaiset taustat vaikuttavat oppimisvaikeuksien määrittämiseen. 
19. Aslak Nore: Meren hautausmaa. Johan pomppi rauhanturvaamisesta Norjan rannikolle, nykyaikaan ja historiaan, sutinaan ja sotimiseen. Pitikö tämän olla jännittävä? Vai koukuttava? No ei kyllä ollut.
20. Ágota Kristóf: Iso vihko
21. Ágota Kristóf: Todiste
22. Ágota Kristóf: Kolmas valhe. Kuinka ihmeellisen trilogian sainkaan lukea! Oliko mikään totta? Vai kaikki? Kuinka toteavaa ja uppoavaa tekstiä voi saada aikaan lähes pelkillä päälauseilla. Äänikirjojen lukijan ääni on kuin Mikko Mallikkaassa, mikä sai raskaat vaiheet keveämmäksi. Pieniä täysiä kirjoja kaikki kolme. Onneksi kuuntelin ne peräkanaa ja ajatuksella, koska nyt jäin vain vähän kuutamolle. Ykköskirja oli suosikkini, koska pojat olivat niin ihania yhdessä. 
23. Gabrielle Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna. Oijoi. Kyllä vaan oli taas että oijoi. Tätä lukiessa nautiskelin antaumuksella siitä, millaisiin maailmoihin kirjojen kautta voi päästä. Nyt ymmärrän taas pienen pykälän verran enemmän heitä, joita tapaan jatkuvasti ja jotka tekevät ihan erilaisia asioita kuin minä. Vaikka en pelaa mitään, tykkäsin ihan hupsuna tästä peleihin ja pelisuunnitteluun uppoavasta kirjasta. 
24. Mohsin Hamid: Exit west. Aikamoinen tämäkin. Kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun olen saanut elää tähänastisen elämäni valitsemassani paikassa, turvassa, joutumatta pakenemaan sotaa tai muitakaan hirveyksiä. Kirjassa kuvattiin tosi hienosti ovien kautta kulkien pakolaisen matkoja, kertomatta juuri mitään matkoista. 
25. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. Nyt puhutaan asiaa. Jumankauta että teki mieli huutaa jokaisen sivun kohdalla. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin. Voisiko loppua se loppumaton tarve olla aina jotain muuta kuin mitä just nyt on? Koskaan ei voi olla tyytyväinen tai valmis, koska aina voisi olla jotain muuta. Kuinka jonninjoutavaa ajankäyttöä sellaisten jauhaminen onkaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Nyt saa luvan riittää. Nyt saan luvan riittää. 
26. Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus. Hirvittävän hyvä. Jatkoa eikun alkua mainion mainiolle Baltimoren sukuhaaran tragedialle. Ihanaa kun tarinalle annetaan paljon sivuja eikä ole kiire eteenpäin. Poissa on tiktok-tahtinen elämä. 
27. Shelley Read: Minne virta kuljettaa. Jösses miten helpolla minä olen äitinä päässytkään. Maailma on typerä, ennakkoluuloinen, ahdas. Erinomainen kirja oli tämäkin. 
28. Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri. Ihan mielenkiintoinen. Tai siis tosi mielenkiintoinen työnkuva, mutta vähän liikaa toistoa mun makuun. Tunteita tulee ja menee joka työssä, ja se on itselle kovin tuttua. Ehkä lääkärinä ei saisi sanoa sitä ääneen?
29. Ujuni Ahmed, Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. On tämä maailma vaan kummallinen ja vaarallinen paikka. Mikä hitti siinä on, ettei voida ihan vaan olla rauhassa, loukkaamatta, satuttamatta muita? Onko se ihan liikaa vaadittu? 
30. Johanna Frondelius: Feminismiä ihan kaikille. Olipas kiinnostava tämäkin. En ole tiennytkään, että feminismiksi kutsutaan myös kaikkien vähemmistöjen puolustamista. Tämä täti on selkeästi kaukana nykyisestä feminismiaallosta, mutta oppii siitä mielellään lisää. Ei ole maailma valmis ei.
31. Jaana Suorsa: Rillit, tarina synestesiasta. Ihanko kaiken kaiken voi nähdä väreinä? Minä näen kivun tai kosketuksen, lämpötilan ja tunnelman värinä, mutten ehkä muuta. Olipa kaunis kirja. Jotain tosi samaa kuin kässämuseossa esillä olleissa sarjakuvissa, jotka oli tehty langalla kirjomalla.  
32. Benedict Wells: Hard land. Mitään en muista aiemmasta Yksinäisyyden jälkeen -kirjastaan, paitsi että oli sydämeenkäyvä kasvutarina. Niin oli tämäkin. Kuinka paljon voikaan yksi kesä merkitä nuorelle ihmiselle. Hieno kuvaus vanhempien ja lasten suhteesta, rohkeudesta, ystävyydestä ja runoista. Hintelä tyyppi löytää tukitolppansa.
33. Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta. Kepeä ja helppo kirja, joka ei ollut silti rantakahvila ja lankakauppa, joiden lopun tietää jo aloittaessaan. Vuokko Hovatan ääni on korvilleni sopiva. Näköjään tämän kesän kirjojen teemana on rohkeus, koska tässäkin Agneta uskalsi etsiä ja löytää. 
34. Chad Harbach: Pelin henki. Poistopisteen kirja päätyi uudelleen luettavaksi ja hyvä niin. Taas oli pääosassa hintelä hemmo, joka tällä kertaa kehittyi ihmisenä ja pelaajana. Kiinnostava tarina ystävyydestä ja rimakauhusta.
35. Anna-Mari Raaska: Belizessä kaikki on paremmin. Ihmeellisiä kirjoja sitä päätyykin kirjaston poistohyllyyn. Yleensä siellä on dekkareita, uskonnollisia lehtiä sekä vanhoja matkakirjoja. Nyt sain lukea suomalaisen perheen tarinan, jonka aikana he muuttivat Belizeen asumaan. Onpas oma elämä helppoa kun on fasiliteetit kohdallaan. Ei juuri haittaa parit itikat Suomen suvessa. Jotkut toiset ne vaan uskaltaa repäistä vähän pidemmälle kuin Prismaan.
36. Robert Galbraith: Käen kutsu. Hienon värinen kansi. Potterin kirjoittajan eka dekkari salanimellä. Jäätävää oli vain jonninjoutavuus. Ihan sama, kuka kuoli ja kuka tappoi.
37. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy. Suloinen kirja. Pieniä ihmiskohtaloita, joita pääsi kurkistamaan menneisyyteen ja vähän tulevaankin. Kivaa lukea eri maalaisten kirjailijoiden tekstiä. Jotain erilaista tässä oli kuin normilukemistossani, mutta silti ihan helppoa.
38.  Jaana Suorsa: Huvipuisto epäkunnossa. Suloinen pieni sarjakuvakirja lapsuudesta ja kasvamisesta. Niinpä, huvipuistokin menee epäkuntoon kun itse joko kasvaa oikeasti tai luulee kasvavansa siitä yli.
39. Katri Tapola, Selja Raudas: Uusi. Kiitos, kiitos, kiitos tästä matkasta naisen elämään ja sen etenemiseen. Vaikuttavin minulle oli harmaa sivu ja sen vierellä ollut lause. Oliko tämä runoutta vai jotain muuta? Eipä kai tarvitse määritellä.
40. Miska Valos: Sisäsiisti. Kiinnostavasti kirjoitettu tarina taidelukiolaisten nuoruuden tuokioista. Sopivasti ahdistusta ja kasvua. Onneksi ei tarvitse olla tuon ikäinen. Onni on saada seurata tuota ikää sivusta livenä ja kirjan sivuilta. 
41. Sissi Penttilä ja Aku Varamäki: Planetaarinen vaatekaappi. Ihan kuin olisin lukenut tämän ennenkin, mutta en ole. Uutta tämän skenen kirjaksi oli napakka lukumäärä siitä, että planeetta kestää 7 uutta vaatetta tai kenkäparia vuodessa per nenä. Keskivertosuomalainen ostaa niitä 38. Ihan jäätävä määrä. Missä kuplassa oikein elän, kun en tiedä ketään tällaista shoppailijaa? Moniko ylittää tuon lukeman monin kerroin, koska niin moni alittaa sen? Tsiisus. Hyvin kirjoitettu oli tämä kirja. Selkeitä laskelmia ja armollisia tipsejä siihen, miten vaatteista voi saada entistä enemmän iloa vähemmällä tuhoamisella.
42. Claire Powell: Yhdessä pöydässä. Ei tapahtunut juuri mitään, mutta samalla tapahtui juuri sitä mitä elämässä on tapana. Tykkäsin kyl. Taas taisi olla suositus Kodin Kuvalehdestä Anna Pihlajaniemeltä, kuten niin usein muulloinkin. Perhedynamiikka voi tuntua erilaiselta eri elämän vaiheissa ja eri perheenjäsenten kokemina. Hauska huomata taas jatkumo: tässä pelattiin marry-fuck-kill -peliä, kuten Sisäsiistissäkin. Ehkä kirjoissa vaan toistuu samat jutut kuplani vuoksi, tai sitten meitä marionetteja ohjaillaan etäältä.
43. Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Kuinka ihanaa onkaan unohtaminen! Muistin vuosien takaa, että olin rakastanut tätä kirjaa, ja nyt en onneksi muistanut enää mitään kun luin sen uudelleen. Voiko näin sydämeenkäyvää ja aitoa olla mikään? Ihana, surullinen Eleanor. Hänelle tahtoo ihan pelkkää hyvää.
44. Alena Mornštajnová: Hana. Ihanasti kirjoitettu inhimillinen suvun tragedia aivan kamalista ja aivan liian tosista asioista. Paska sota. En ole lukenut sattuneesta syystä mitään sotaan liittyvää toviin, mutta tähän pystyin. Kamaluudet kerrottiin lyhyesti ja pystyin loikkimaan katseella. Korvilla olisi ollut ehkä liian karu. Tosi hieno kirja.
45. J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi. Oi mitä seikkailuja ja jännittäviä tilanteita, ja kuinka ihanaa niiden päättyvän lopulta hyvin. Uskaltaa nynnykin lukea.
46. Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin, Agneta. Toinen osa Agnetan seikkailuja sisälsi sopivassa suhteessa vapautumista näkymättömyydestä ja kiinnostavaksi tulemista. Pitää sanoa ääneen. Vaikkei moni kuuntelisi, onpahan tullut sanottua. Tärkeät kuuntelevat. Muuten jää näkymättömäksi. Löytyköön jokaiselle sisäinen ja vaikka ulkoinenkin supervoima. Nautitaan juustosta, hyvistä ihmisistä ja omasta itsestä.
47. Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa. Olipas erilainen ja kiinnostava. Pieni tarina, jonka loppua en osannut yhtään arvata. Päähenkilöt olivat tosi kivoja ja fiksuja.
48. Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet. Erittäin kiinnostavia kohtaamisia kuoleman lähellä olevista ihmisistä. Hautausurakoitsija, kuolinsyyntutkija, teloitettaja, ... Ei tirkistelyä vaan tarkastelua. Ei jos vaan kun jokainen meistä kuolee, ja silloin ketju lähtee liikkeelle. Mitä enemmän ajattelee kuolemaa, sitä enemmän arvostaa elämää.
49. Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo. Olipahan tarina. Veti hiljaiseksi. Kertalaakista kaaliin. Tämän takia kannattaa kaataa puita ja tehdä niistä paperia. Onneksi luin enkä kuunnellut, koska teksti oli niin väärin. Pitää osata upeasti oikein, jotta osaa upeasti väärin. Tai kuka senkin on päättänyt, mikä on oikein. Joku tärpästikkeli.
50. Claire Keegan: Kasvatti. Olipa lyhyt kirja. Kuin pitkä novelli, 50 sivua. Kiinnostava ja hyväkin, mutta en ehtinyt ihan mukaan. Oli ihmiskohtaloita tuokion ajan.
51. Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Sama homma. Lyhytelokuvaksi sopiva tarina, alkaa keskeltä ja päättyy kesken.
52. Terhi Tarkiainen: Pure mua. No olipahan erilainen kuin mikään. Ihme sekoitus viihdettä, historiaa, vampyriaa ja moraalista pohdintaa. Kuka voi omistaa kenet, vai voiko? Meiju Suvas korvamatona.
53. Antti Helin: Kerran elämässä Suomi: 321 kohdetta kotimaassa. Erinomainen pläjäys kautta maan pieniä ja isompia reissukohteita. Sopivan tiiviisti ja kuvaavasti kerrottu.
54. Emily St. John Mandel: Asema 11. Suloinen, haikea, monitasoinen, taitava tarina siitä, kun tappava tauti pyyhkäisee kaiken yli. Ei apinoita häkissä ja karanneita viruksia vaan tuulenpuuska, joka vie miltei kaiken. Selviytyminen ei todellakaan riitä. Tarvitaan lisäksi syvää yhteyttä, kauneutta, kulttuuria, hetken pakoa todesta todellisuudesta. 
55. Claire Daverley: Öisiä keskusteluja. Yhden yön se vei, kertaheitolla, upposin. Sopivan epätäydellisiä ihmisiä, siksi täydellisiä toisilleen, vuodesta ja tilanteesta toiseen. Miksi joskus kulunut aihe onkin kuin uusi? Kaksoset toistuvat näemmä tämän vuoden kirjoissa, koska janakippo kertoo myös kaksosuudestaan. Sekin lienee yksi niistä ihmeellisyyksistä, joita ei voi kuvitella ellei voi kokea.
56. Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen. Vitsit miten hyvä tämä kakkososakin on. Toteavaa, ankeaa, hauskaa, häpeämätöntä. Shit happens ja sådant är livet. Kerronta sujuu, henkilöhahmot ovat kaikkea muuta kuin sokerisia, huumori hyrisee rivien välissä. Hyvä janakippo, jaksa pitää puoliasi vielä yhden kirjan ajan!
57. Merja Toppi: Aekusen naesen iholla. Savolainen helilaaksonen, höröttäviä rempsakoita herkkiä runoja nelikymppisen naisen kehosta ja mielestä. Aitoutta ja armoa. Parinkymmenen vuoden kielikoulu auttaa kielen ymmärtämisessä.
58. Jan Sundell: Hidasta vanhenemista. Syö puuroa, käy salilla, valtimot lihakset iho, käy salilla, käy uudestaan salilla. Blaa blaa, tiedetään. Ärsyttävä kirja. 
59. Iida Turpeinen: Elolliset. Voi ihminen hyvä tai siis paha. Voisitko mitenkään jättää tuhoamatta kaiken kauniin ja elävän ympärilläsi?
60. Aino Louhi: Tähtienvälinen avaruus. Kaunis arkinen sarjakuva erään ihmisen suhteista muihin ja itseen. Jotain lastenkirjamaisuutta kuvituksessa.
61. Elena Ferrante: Amalian rakkaus. Kamalaa sovinistitouhua, nainen on vain objekti. Ällöjä limaäijiä. Hyvä kirja sinänsä. Kiinnostavaa lukea vaihteeksi Italiaan sijoittuvaa tekstiä, joka on ihan eri maata kuin vaikka japanilainen.
62. Jonas Johansson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Satavuotiaan ikkunastakarkaajan ajatuksella yllättäviä tapahtumia. Ihan nokkela, mutta hyvällä tavalla jonninjoutava.
63. Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla - Kun lähdin Lappiin. Päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja Lapin luonnosta ja vaikutuksesta elämiseen. Rauhoittavaa tekstiä.
64. Colleen Hoover: Se päättyy meihin. Viihdyttävää tekstiä, joka tykkäsin kuunnella. Voiko noin sanoa, kun aiheena on lähisuhdeväkivalta? Rumuus antoi särmää, koska muuten olisi ollut lälly rakkausromaani. Aloitin kakkososan heti perään.
65. Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös. Auts. Olipas sujuva, armoton ja kiinnostava kurkistus äitiyteen monelta kantilta. Luontaiseen, tasapainoiseen käytökseen voi oppia, mutta tullaan pitkältä takamatkalta kun oppi alkaa vasta aikuisena. Lyhyt kirja, iso pieni tarina. 
66. Noora Koponen: Jos mä oon oikee - Nuutin tarina. Autistisen lapsen äidin kaunis kuvaus siitä, miten puhumaton puhuu apuvälineiden lisäksi kaikilla aisteillaan. 
67. Ann Napolitano: Kaunokaisia. Tykkäsin lukea tämän. Jotenkin naiivi ja vanhahtava, kuin Pikku naisia, johon kirjan siskokset itsekin viittasivat. Isän näkevä asenne tyttöjään kohtaan kiinnosti eniten. Taas oli mukana hylkäävä äitihahmo. Mietin läpi kirjan sitä, suhtautuisinko tekstiin eri tavalla, jos olisin kasvanut sisaruksen kanssa. Jos kokisin olevani yhtä jonkun toisen elävän olennon kanssa. 
68. David Nicholls: Melkein perillä. Aika ihana. Ihan erilainen vaelluskirja. Toisaalta ihan tavallinen ihmiskirja, mutta toisaalta ei. Tykkäsin hahmoista ja tykkäsin sujuvasta tekstistä. Rikkinäisistä ihmisistä saa otteen, koska pinta on säröillä.
69. Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta. Harvoin luen tällaisia, mutta oli ihan mielekäs lajinsa edustaja. Kuunneltuna olisi ollut epäilemättä parempi, koska mukana oli biisejä.
70. Salome

Kesken mm. nämä:

1. Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja
2. Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä
3. J.K. Rowling: Salaisuuksien kammio. Kovin tuttua tekstiä. Odottelen seuraavia osia, josko ne veisi enemmän mukanaan