torstai 25. joulukuuta 2014

Mustan pitsin lapaset

Joistain ihmisistä huokuu tietty väri, vaikka he eivät sitä juuri käyttäisikään. Oranssi on tämän ystävän väri silmissäni. Lämmin, valoisa, avoin, ihana. Kiitos, kun olet täällä.



Kaava on sama Mallikelpoisen istuvien lapasten kaava kuin aiemminkin. Päällä joustava villafleece, jota jäi Ketturouvan talvitakista. Vuorena oranssi fleece. Anopin vaalea pitsiliina mustaan väriliemeen ja hyvä tuli.

Lintumekot

Joskus keväällä Kankaiden Yössä haksahdin Pehemiän lintutrikooseen, vaikken tiennyt yhtään, mitä siitä tekisin. Virhe! Ihana laatu, kiva kuosi, mutta ei huuda nimeäni. Vuosi ilman uusia vaatteita -projektini on saanut suhtautumaan muuhunkin ostamiseen kriittisemmin ja se on vain hyvä se.

Nyt visio iski. Isommalle (116 cm) lahjottavalle pähkäilin perusraglanpaidasta kaulusversion. Tukikangasta halkioon, KAM-neppejä, helman pidennys ja levennys.




Pienempi (98cm) sai singoallan. Kaavanmuokkausmuistelot täällä.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Daamin pilkkuhuivi

Minulle tuodaan ajoittain kankaita ties mistä. Osan laitan eteenpäin ja osa huutelee minun tai jonkun muun nimeä. Tämä oli selvä jälkimmäinen tapaus. Talla pohjaan ja valmista tuli. Tuubihuivin ohje löytyy esim. Tosimummolta. Sauman sisään venytin vielä mustan joustopitsin.

 

Aina valmiina!

Meillä asuu kaksi partiolaista. Molemmat osaavat ommella, mutta toisella on enemmän kokemusta.

Surautin partiohuivien reunoihin kolmisenkymmentä metriä vinonauhaa ja lippukunnan merkit päälle. Kellotin liukuhihnalla 7 minuuttia per huivi. Sur ja rur.

Pakettiin pikkupirpanalle

Lapsemme ei nukahda. Siitä syystä edellisestä postauksesta on kulunut ennennäkemätön yli kuukauden tauko. Tuntuu hermopäätteissä.

Silti juuri hän saa joululahjaksi norsuparin. Kaavan kopioin Karkeloilta ja tässä kiitän siitä. On kuulkaas ihastuttava blogi, aijai. Värejä, iloa, retroa, lämpöä. Ajaudun sinne usein näinä harmaina syyspäivinä bussimatkoilla.


Ja sama toisinpäin.


Äh, yhä tyyppi heilui hereillä ja näki norsukuvat. Joulupukilla saa luvan olla hyvät selitykset.

Joulukalenterin taskuilla paikkaan huonoa äitiyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Tällä kerralla laastarina toimivat nukenvaatteet.

Oho, tuli kalsarit.


Seis, olette pidätetty! Kädet seinää vasten!


Moi? Je ne parle pas finlandais.


Ai et usko. No, käännän takkini joka tapauksessa.


Sitten vielä toiveompelus. Työkaveri toi kasan kankaitaan ja tyttäreni bongasi niistä tämän. "Haluuuuun yöpuvun, sellaisen vauvojen!" Tein jumpsuitin, koska en ole koskaan sellaista tehnyt ja olipa hyvä sauma testata ilmaiskankaalla. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä 4/2013, koko 110 cm. Aika reilu on, muttei yletön.


Hupun ja taskun vuori on kierrätyspaidasta.



Vetskarin ratkoin risasta yöpuvusta. Lukko hajosi heti ekalla käytöllä, perskules. Kannattiko olla ekologinen, häh? Purin ja laitoin uuden, grr. Tulipa nätti, jes!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Saumurilapasia

Ommeltuihin lapasiin on helppo hurahtaa. Pienistä tilkuista saa vaikka mitä aikaan ja nopeaa tulee pikaisesti. Fleeceä tai villaa vuoriksi, trikoota päälle. Kaavan ostin Mallikelpoiselta Etsystä, mutta nyt se näkyy olevankin taas ilmaisjaossa. Suosittelen! Muuten on tosi hyvä, mutta omiin lapasiin kaipaan 1-2 cm lisäpituutta peukaloon, kämmeneen ja ranteeseen. Pianonsoittajan sormet menevät hukkaan ilman soittotaitoa...
 



Syystontun pipo ja epäsymmetriset napit


 

Ennen.

Jälkeen. Oho, vasemmassa tossussa nappi hyppäsi väärälle puolelle. En osaa kävellä näillä suoraan.


Roikkurukkasille kiinnikkeet.

Värikoruväri










Pujottelukaverille oma kaulakoru toiveiden mukaan toteutettuna ja ihan ite kuvattuna.


Silmukkamerkkejä neulojalle lahjaksi. 


Gail-pitsihuivin huumaa

Vuoden harmain aika ja puikoilla mustaa.


Gail (aka Nightsongs) löytyi Ravelrystä, Nalle-lanka Prismasta. 230 g kului lankaa ja sillä määrällä pituutta tuli parisen metriä. Pyöröpuikko taisi olla vitosen luokkaa tai 4,5 mm.


Kultaa kallimmalle kultapaketti. Kiitos, kun olet.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Hiljaisuus loppukoon, kuvia pläjähtäköön!

Joskus kiristää enemmän, joskus vähemmän. Sama silmukkamäärä, sama ihminen, samat välineet. Kokoeroa on senttitolkulla. Hyvät tuli tähän jalkaan - ainakin keskiarvolla mitattuna.

2,5 mm puikot, 56 s, Fabelin yksivärinen ja raidallinen vuorotellen.




**
Raitamekkoon idea lähti Gudrun Sjödenin mainoksesta. Kivan rento malli. 


Entäs jos sittenkin kokeilisin SK 9/2013 -kaavaa, joka on ollut to-do-listalla siitä asti... 


Viereiselläkin sivulla on kiva malli. Sitten joskus. 


Kerrankin uskalsin tehdä kokoa pienemmät kaavat kuin muuten käytän. Alaosassa rohkeus kostautui vesimeloniefektinä (ei, en ole raskaana), mutta yläosasta tuli ihan hyvä. Laitoin leveän kuminauhan solmiamisnauhojen tilalle. Muuten on aika lailla kaavan mukainen. Hihoja vähän levensin, kun näyttivät kittanoilta. 



Kuvaaja ei jaksanut tarkentaa tänään. En minäkään. 


Jotain liian kasaria on tuossa pystyraidassa. Sukkahousuhevikalsarit. 


Raidat osuvat kohdalleen!! Hyvä minä!!



Ai niin, ihana paksu trikoo on Kestovaippakaupasta ja aiemmin sitä on nähty vinoraitatunikassa. 2 metrin pätkästä sain tehtyä nämä molemmat vaatteet ja vielä jäi soiro vaikka pariin pipoon.

**
Koruja väänsin vielä flikan kanssa. 



**
Ai niin ja TAAS puhelinpussi ekaluokkalaiselle. 


**
Loppukevennyksenä kirjaintreenejä. Äitinä on (ajoittain) ihanaa.