sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Peruskauraa.

Työkaveri lahjoitti kassillisen ties mitä kankaita. Yksi niistä palautuu kiitoksena bumerangina takaisin, tosin koristeltuna pitsillä ja jatkettuna entisellä t-paidan palalla.




Saimit (OB 1/09). Koko varmaan jotain 86 cm:n paikkeilla. Tein sen kokoiset kuin kankaanpalasta sai. Paksu joustofrotee peräisin kangasvaihtareilta.


Unelmanpehmeä autovelourpipo. Pieni on meidän väen päihin. Lahjakasaan lennähtäköön siis.


Mustavalkoista kotimaista hernepusseissa. Marimekkoa ja Roviota.


Olipahan perussettiä kaikki. Aivot narikkaan. Oho, kirjoitin ensin autot enkä aivot. Ovat siis edelleen siellä narikassa.

PS. Vuosi tuli täyteen bloggaajana viime tiistaina. Kai sitä olisi voinut jotenkin juhlistaa? Josko sitten ensi vuonna...

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Eukon ukolle palmikkosukat

Ensin tein eukolle. Nyt valmistui eukon ukolle. Kuin kaksi marjaa.


Oma jalka on liian pieni. Todennäköisesti ukon on isompi.


Ai niin, ohje on Ullasta ja nimi on Aapeli. Musta 7 veljestä nelosen puikoilla ja 48 silmukkaa. Hyvä tuli tällä lörppäkäsialalla.

Helmihommiin!

Jos kaksi- ja kuusivuotiaalta kysyy, mitä he tahtoisivat tehdä näinä sateisina ja pimeinä lokakuun iltoina, kuuluu vastaus: "Helmihommiaaa!" Sittenpä väkerretään. Sileä, yksivärinen viltti lattialle ja helmilaatikoita penkomaan. Isompi tyyppi lasihelmien ja korupiikkien kanssa toiselle puolelle ja pienempi puuhelmien ja magneettilukollisen vaijerin kanssa toiselle. Ihmeen hyvin sujuu, koska molemmat tietävät joutuvansa muualle, jos alkavat teutaroida. Suosittelen. Saan tehtyä aina vähän itsekin ja sehän on pääasia...





Muistivaijeri on suosikkini rannekoruissa. Ei tarvita lukkoja, tulee näyttävän leveä helposti, sopii kaikille, ei mene rikki. Pirhana, kun loppui kesken. Jatkoin kuminauhalla.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Joustofroteehupparit ja parit pussukat

Syyslomalla nautin muksujen kanssa anopin harvinaislaatuisesta seurasta. Kaasun painoin pohjaan ja valmistakin tuli.

Ensin huppari omalle pojalle. Hyvä, paksu joustofrotee ja kirahvitrikoo Kestovaippakaupasta. Kaava jostain vanhasta Suuri Käsityöstä fleecehupparina ja koko n. 140 cm.


Muuten hyvä, mutta pää ei mahtunut. Lisäsin jatkopalan resorista, kun ei ollut froteeta mukana. Ruma tuli, mutta onpa valmis. Parempi sekin. Hupun reuna vähän lörpöttää tikkauksen jälkeen. Hyvin mä vedän. Ai niin, kengurutaskunkin leikkasin, mutta unohdin ommella helmaresorin yhteydessä. Susi jo syntyessään.


Käyttäjäkommentti: "Jaa. No on toi merkki ihan hieno." Miten se sanonta kiittämättömyydestä ja palkasta menikään...?


Sitten pienempi versio. Kaava Funny Fox 110 cm (OB 4/2012) ja apilajoustofrotee KVK:n omaa mallistoa. Violetti lurutrikoo on peräisin kierrätyspaidasta. Lisäsin resorin helmaan ja tuli älyttömän pitkä. Normaalisti ajatteleva ihminen olisi sen voinut päätellä jo etukäteenkin. Tässäkin hupun reuna lörpöttää, prkl. Pitänee laittaa aina resoria jatkossa.


Tasku onnistui likimain täydellisesti. Vetoketjukin on suorassa eikä kupruile yhtään!!! Tässä kohdassa mietin toista sanontaa, johon liittyy sokea kana ja jyvä. Vielä kun joku silittäisi taskupussikankaan, niin olisi nätimpi.


Yhden piponkin tein. Kaavaa ei ollut. Kunhan vaan leikkelin vähän korkean pussin ja kurttasin saumanvaraan kuminauhaa. Kiinnitin kurttua pitsillä ja napeilla. Toivottavasti mahtuu saajalleen päähän. Todennäköisesti ei, mikäli aiempien ompelusten linja säilyy.


Ai niin, tulihan raitajoustofroteesta kaulurikin. Tein vuorellisena, ettei ala reuna repsottaa.


Sitten vielä pikasurautuksena muutamat pussukat ja neuvolankorttikannet.




torstai 10. lokakuuta 2013

Kekkonen, kekkonen, kekkonen.

Joskus joku idea jää pyörimään vuosiksi päähän. Printtasin neljä vuotta sitten Uncle-printin Ottobren sivuilta ja nyt vasta toteutin. Farkkukankaan ostin Eurokankaan palalaarista vuonna 2006. Siitä piti tulla raskaushame. Ei tullut. Ei toisellakaan kierroksella. Nyt siitä tuli essu, jota meinaan kyllä käyttää tunikatyyppisesti ja ihan muulloin kuin leipoessa. Kaava on SK:n jostakin numerosta. 


Sinooperin metallinhohtoväriä töpöttelin kalvosabluunan avulla helmaan ja tuli aika... kiva? Hölmö? En ole vielä päättänyt. Kokeilin muuten eka kertaa sprayliimaa kalvon kiinnitykseen ja toimi loistavasti. Sormet liimautuivat tosin yhteen samoin kuin opiskeluaikana. Suihkuttelin ohuen kerroksen (ULKONA!!) kalvolle ja annoin kuivua n. minuutin ajan. Tarttui sopivasti ja irtosi helposti. Kontaktimuovi olisi tosin ajanut saman asian. 


Essuvaikutelman vähentämiseksi jätin nauhat pois ja surautin napinlävet. Elämää on ihanaa toimivan automatiikan kanssa, voih. Niin monta vuotta meni nappeja väistellen. 



Eteen vielä D-renkaat. Ei lempparivaate, mutta valmis. Parempi valmis kaapissa kuin UFO (UnFinished Object) mytyssä. 


Hyvää tekemässä

Oman kylän kässäkerhossa tehdään pientä hyvää. Nukenvaatteet lähtevät sairaalaan lastenosastolle. Villakankaat lahjoitti Kestovaippakauppa ja linnut löysin omasta kaapista. Kaavat ovat samoja kuin näissä, paitsi mekko löytyi jostain retrokirjasta.   


Vauvapeitto menee vastasyntyneiden teho-osastolle, oletan. Kunhan tulee käyttöön, niin ei muulla väliä. Kankaat keräsimme kässäkerholaisten kaapeista ja leikkuuprojekti käynnistyi tällä viikolla. Katsotaan, mitä muuta saadaan aikaan... 


Innokas kuvausassistentti ei hellitä hetkeksikään.


Joskus osuu kohdalleen. 


Joskus ei. Millintarkkuus on kaukana täältä ateljeesta. Ehkä en yritäkään parisängyn tilkkupeittoa... 

Pipoja ja Pupu Love -housuja

Kangas on Kimperin myymä ja Hennin suunnittelema Pupu Love -neulos. Kaavana Saimi (OB 1/09) ja kokona 98 cm pitkillä resoreilla (n. 10 cm). Tyypillä on pituutta ehkä 90 cm, muttei jäänyt juurikaan kasvunvaraa. Lempihousut niistä tuli joka tapauksessa. Kauniit, pehmeät, iloiset ja suloiset.

Sovituskuva, kerrankin. Jalat pysyivät sekunnin paikallaan, mutta käsi jo vispasi. Hitaat hämäläisgeenit on käytetty loppuun jo veljensä kohdalla.



Sitten niitä pipoja. Lahjaksi menee, luulen. Kankaat Kestovaippakaupasta ja kaava omasta päästä. Heh.



Tämä on SE Modan (7/2012) ruttupipo. Minusta näyttää lähinnä tonttulakilta. Ompelin saumanvaraan kuminauhaa superkireällä, mutta pakko on purkaa se pois. Kurttaan varmaan ompelemalla käsin. Näyttää siltä, että kaavamuokkausta kaivataan. Turkoosi trikoo on ainoita nettikauppahutejani: väärä sävy ei sovi yhtään väreihini. Pitää käyttää siis 1,5 metriä kangasta lahjoihin tai mihin lie.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Mustaa palmikkoa

Tällä mallilla on monet sukat tehty ja vieläkään en kyllästynyt. Sopivan helppo muistaa, mutta silti vaihteleva. Lankana musta seiskaveikka, puikot 3,5 mm ja silmukoita 48 (ohjeessa 54). Tällä käsialalla tuli sopivan napakat, toivottavasti. Jotain oranssiakin piti saada mukaan, että mätsää mopotytön kaarderoopiin.  


Edestä näyttää tältä:


On sentään jotain askarteltukin pojan kanssa. Tai itsepä tuo melkein kaiken teki. Puurohiutalepaketista saa aikaan vaikka mitä.