Sydämmmeen mahtuu yksi ämmä

Noin 25 vuotta vanha lapsen pinkki joustofroteepaita päätyi minulle. Kaapissahan tuo pyöri, kunnes siitä tuli tämän pipon vuori ja nauhat (rumat). Nauhojen ajatus oli jotain ihan muuta kuin lopputulos. Ei saa katsoa suurennuslasilla. 

Ruskea fleece päällikankaana ja pinkki samanlainen sydämmmessä. Jopas löytyi mätsävää nauhaakin pätkä hiipan saumaan. Pipon koko on ehkä 52-54. 

Mikäli paidan aiempi käyttäjä tahtoo, saa hän tästä lapselleen pipon myöhäisenä joululahjana. Ja mikäli se mahtuu ko. tyttärelle päähän. Pipojen ompeleminen on riskialtista hommaa. 

Pikkumuija ja rouva Essu

Otetaan 60 cm pätkä Marimekon Muija-kangasta. Leikataan siitä ystävälle esiliina piristämään vilja-allergisia kokkauksia. Niskalenkissä on säätövaraa, mikäli pienemmät leipurit haluavat lainata äitinsä essua.

Loppupala käytetään pikkumuijan n. 90 cm räväkkään liivimekkoon. Tähteeksi jätetään lähinnä pölyä. Keltainen kangas on peräisin Maatuska-Maijan epäonnistuneesta takkitempauksesta. Kappaleiden kapeus aiheutti päänvaivaa kaavan asettelussa, mutta riittihän tuota tarpeeksi. Väri ei ole onneksi luonnossa noin neonkeltainen vaan tosi kaunis lämmin.

Vinonauhaa meni taas kilometri, joten kiitos joulupukille! Toiveeni on kuultu. KAM-nepit selässä ja vähän laskosta edessä. Keltainen neliapilanauha toistaa mukavasti molempien kankaiden nelilehtisyysteemaa.

Sitten vielä postiin lähtee tällainen paketti. Onpa aika ihania kankaita ja nauhoja, vaikka itse sanonkin. Ja miksen sanoisi? Kuka nyt rumia kankaita kaupasta kotiinsa raahaisi.

Päivän teemaan sopii lumihiutale. Tupruti tupruti. Kummallinen on Suomi, kun lämpötila voi nousta 30 astetta parissa päivässä. No, mieluummin näin. Lumihiutaleeseen löytyy ihanan rento ohje täältä. Ei se oo niin justiinsa.

Pitsin ja villan rakkausliitto

Joustava villafleece löytyi Kestovaippakaupasta, pitsit kirppikseltä, kettunauha Sampsukasta. Tunikan pyöräytin näppituntumalla ja tulipa hyvä!!!

Toiseen pakettiin samalle henkilölle eksyi myös tämä tuubihuivityyppinen kiepautin. Kangas oli liian lyhyt yltääkseen kunnolla kahteen kertaan pään ja kaulan ympäri, joten ompelin huivin päät miten-sattuu-pussittavasti pussiin ja piilotin nepparin laskosten sekaan. Kangas löytyi naapurin yllärisäkeistä.

Jouluksi kotiin (tai ainakin uudeksivuodeksi)

Joulupakettiin meni VR:n miehelle hihaton paita (ostin kaupasta valmiina), johon painoin esikoisen kanssa junaprintin. Ihmeellisen röpelöiseksi meni reuna, koska trikoo jousti. Höh. Josko tuo aluspaitana silti menisi. Ja eikö niin, että ajatus on tärkein?

Värityskirjakangas

Iso pieni väritti kangastusseilla Ikean Tidny-kangasta ja minä ompelin siitä kirjastokassin mummolle joululahjaksi. Sangat tein kirppislöytöesiliinasta.

Black Swan

Ballerinatossut. Musta Dropsin alpakka Poppelista, n. 60 g. 3 mm puikot. Joulupakettiin tärkeälle. Huovutus 60 asteessa ja vielä uudelleen 40:ssä. Ohje. Stop.

Näitä neuloessa katsoin sekoavasta balettitanssijasta kertovaa Black Swan -elokuvaa, joka jäi vielä kesken. Suojelen itseäni ahdistavuudelta.

Ei kannattaisi katsoa myöskään The Experimentiä. Ahisti sekin. Missä on ilo? Kansantanssit ja juhannussalko! Pitänee katsoa Strömsötä, jossa kaikki onnistuu.

(PS. Tunnustus: kuvissa olevat tossut tein jo viime talvena. Uudet on samanlaiset, tosin ilman liukuesteitä. Vähän sama juttu kuin jos jättäisi ottamatta toisesta lapsestaan valokuvia vain siksi, että sattuu näyttämään samalta kuin ensimmäinen. Meillä ei ole tosin sitä vaaraa.) 

Lättähatulla Savoon

Tykkään tämän fleecehatun epäsymmetrisistä leikkaussaumoista. Menevät miten sattuu. Kaava on jostain muutaman vuoden takaisesta kässälehdestä ja jo aiemminkin hyväksi todettu. Kaksinkertainen fleece pitää lämpimänä ja näyttää tässä mallissa jotenkin vähemmän fleeceltä kuin normaalisti.

Tätä kivaa nappia olen jemmannut aika pitkään, mutta nyt sille tuli töihinkutsu.

Hankalaa on kuvata hattua ilman päätä. Päälaella on siis pyöreä kappale, mutta en osannut ottaa järkevää kuvaa. Menköön näin.

Siivousta ja piiskausta

Elämä tuntuu hetken helpommalta, kun on selvillä keskeneräisyyksistä ja tietää, miten jatkaa. Lankahyllyt näyttivät romuvarastolta ja sille oli saatava loppu. Mikään ei tapa inspiraatiota tehokkaammin kuin ryönä.

Tältä pitäisi näyttää: yhden neuletyön kaikki mahdolliset langat, puikot, tekele ja ohje (SK 3/09) siististi samassa korissa.

Mutta miksi usein näyttää tältä? Lanka on siitä kummaa, että sitä ei voi heittää roskikseen. Ihan pian tulee kuitenkin se hetki, jolloin olisi tarvittu juuri sitä väriä ja paksuutta. 

Mutta luovuttaa voin lankoja jonkun muun käyttöön. Tästä lähtee seitsemän kerää mohairia. Kuka haluaa? Salomonsolmuilla valmistuu huivi tuossa tuokiossa. Vaihtarina voin ottaa jotain pientä kivaa.

Jos jollekin kelpaa, niin ilmaiseksi saa noutaa kassillisen siistejä joustofroteelakanoita (savunsininen ja valkoinen) ja froteepyyhkeitä (valk.). Osaa on leikelty, mutta isompaakin palaa löytyy. Tosi hyviä ovat esim. kestovaippaan imuksi. Tarvittaessa voin saumuroidakin sopivan kokoisiksi lärpäkkeiksi.

Myös kaksi muuta kassillista supersekalaisia kankaita lähtee ilmaiseksi noutajalle. On verhokangasta, neuletta, paksumpaa puuvillaa, vaikka mitä. Saa penkoa, mutta roskiin ei saa viedä lopuksi. UFF:n laatikko on hyvä loppusijoituskohde.

Vielä itselle muistikirjaksi, että eläpä nainen aloita enää yhtään neuletta, ennen kuin on vanhat tehty loppuun tai purettu langaksi. Lumimiehen huovutettava tossu ei tosin kiinnosta tippaakaan enää, eikä sitä voi purkaakaan. Mitä ihmettä tuolle tekisi?? Ei ole yhtään oman värinenkään. Yksisäikeisiä Tallinnan hahtuvia on kaapissa useampi vyyhti, enkä keksi niille järkevää käyttöä. Tylsenevät yksivärisen kanssa ja yksinään katkeavat heti. Keksiikö joku muu?

Tosin pitäisi tehdä pikaisesti omalle pienelle villahaalari. Onkohan 7 veljestä ihan liian paksua, jos teen omalla väljällä käsialallani? Aiemmat on ollut Nallea tai Woolia. Seiskaveikkaa vaan löytyisi kaapista valmiina melkein kivoissa väreissä ja valmistuisikin nopeammin.

Tässä vielä muut keskeneräiset silput. Muistini tueksi:

- Fabelista tulee Cookie A:n jotkut sukat (Sock Innovation -kirja). Pura kantalappu ja tee vartta lisää. Mitä tuollaisilla pätkillä tekee? Ei niin mitään.
- Salsa-lätsään tamppi ja nappi, niin valmista tulee.
- Violettiin Miami-lätsään loput tai purkutuomio
- Merinokauluri on Simple neck warmer. Ohje lienee Ravelryssä. Ikävän yksitoikkoista, ei jaksa. Tee silti loppuun, laiskuri!
- Zauberball on kaunista, mutta tuskaisan ohutta. Liian monimutkainen ohje, ei jaksa. Laitan kaappiin, mutten unohda tämän kuvan ansiosta. Palaan asiaan tuonnempana.

Lapsellisna jälleen

Taas näitä.  

Poikain pukineita

KVK:n limenvihreästä helikopterista ja samansävyisestä yksivärisestä tein raglanpaidan suunnilleen koossa 116-120 cm. Mustat kanttaukset antavat särmää sopivasti.

Robotti hyppäsi kyytiin. Onneksi muiden kodeissa ei ole näin paljon kangaspölyä.... Ei mikään ihme, jos robottikin sitä lähti pakoon.

Omalle isommalle tein Lieblingstücken moniväritähtivelourista ja isänsä vanhasta punaisesta t-paidasta korvia suojaavan neliöpipon. Melkein voisi jo sanoa, että olen kehittänyt tähän oman, toimivan kaavan! Samalla mallilla tein pöllöpipon aiemmin. Yleensä hyödynnän vapaata kättä ja näppituntumaa tarkkojen kaavojen sijaan. Oman perheen ompeluksia ei silitetä, joten siksi alareuna meinaa vähän pussittaa.

Saa nähdä, mitä tyyppi tuumaa huomenna joulukalenteriin kurkkiessaan... Joulumieli alkaa vallata jalansijaa.

Jouluomenoita

Raikas omppuliivari syntyi Kestovaippakaupan trikoosta. On kyllä hyvä tuo väriyhdistelmä, nam. Kaava on jotain hupputunikan ja tissiksen välimaastosta. Toivottavasti sopii kantajalleen. Jos ei, niin otan omaan käyttöön. Taisi olla muuten tämä kangas vielä tarjouksessakin, vink vink...

Selkään laitoin sauman ja siihen vähän framilonia helman puolelle.

Siirtolapuutarhan satoa

Kun kankaana on Marimekon Siirtolapuutarha, ei muuta tarvitakaan. Paitsi vähän kanankakkaa. Kaava on Stitch details (OB 5/12) ilman hihoja ja aavistuksen kavennetulla helmalla. Empireleikkaus meinasi laskeutua vyötärösaumaksi, joten nostin ylöspäin. Joka saumaa vähän rukkasin, mutta en tehnyt kiltisti sovitusmuutoksia kaavaan, vaan pelkästään vaatteeseen.

Mustaa vinonauhaa kului superpaljon. Voisiko joulupukki tuoda sitä lisää vaikkapa sata metriä?

Sama takaa.

Surruutin myös söpöpussukan. Hempeää toivoi, hempeää saa. Raitakangas Eurokankaasta, pallollinen Kaarinan Jättirätistä (voiko rumempaa nimeä kaupalla ollakaan??) ja brodyyrinauha Katriinan kirppikseltä Seppälästä.

Kestovaippakaupan turkoosi tähtivelour toimii hyvin pipoissa äidillä ja pienellä pojalla. Laitoin fleecevuoren talven tuiskuilta suojaamaan. Aika paksu sauma tuppasi tulemaan ylös. Käyttäjien kokemuksia odottelen.

Taas pöllötuttinauhoja. Näistä tykkää aikas moni. 

Jotta yksikään rukkanen ei hukkuisi.

Herne nenässä ja pussissa

Tilkkukassia innostuin tyhjentämään. Oma ja naapurin lapsi olivat innokkaana kääntämis- ja täyttämisapuna. Lapsityö, paras työ.

Osa menee suoraan joululahjoiksi, osa minne lie.

 

 

Pussit kyytiin ja vetskari kiinni, ettei hevoset karkaa.

Tässä vielä koko läjä. Lisääkin on leikattuna ja ommeltuna, mutta herneet loppui. Kuusi pussia ei riittänyt näköjään pitkään.

Vrum vruuum

Superpiristävä ja pehmeä limenvihreä työkonevelour saapui Itävallasta ja muuntui hupputunikaksi (jälleen kerran). Kangas meinasi loppua vähän kesken, joten tein huppuun jatkopalan eteen ja hyvä tuli.  Eteen tein vastalaskoksen (onkohan oikea termi?) muotoa tuomaan. Vihreän trikoon ja mätsäävän resorin hain tänä aamuna Kestovaippakaupasta. Kiitos myyjälle!

Tein vaihteeksi hiippahupun. Istuu hyvin harteilla ja näyttää aikas hauskalta. Toivottavasti tunika on hyvä käytössäkin. Sen kuulen varmaan tuonnempana. 

Tänään nautin auringonpaisteesta. Lapsellakin oli tähtiajatuksia.

Leipuri Kuivahiiva

Ikean puuvillakankaasta ompelin essun. Pienempi on vielä vähän pieni essuilemaan, mutta ei kauaa.

Voimaa ja valoa

Toivottavasti tämä hupputunika antaa käyttäjälleen vähintään yhtä paljon voimaa ja valoa kuin minulle jo sitä tehdessä. Upea oranssi velour Lieblingsstückesta, vuoritrikoo ja resori Kestovaippakaupasta, pitsiliina SPR:ltä.

Velour on kyllä vaikeaa kuvata. Aina näyttää valjulta. Nytkin on muka omituisen lohenpunaista. Onneksi ei ole sitä oikeasti. Ulkona sen sijaan on oikeasti jonkin verran lunta ja pakkasta. Hyvä niin.