sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tyttöjen torkkuja

Sain läjän kainaloista hapertuneita Marimekon raitapaitoja. Niistä se ajatus sitten lähti kummitytön nelivuotislahjaan. Tilkkulaatikoista löytyi pinkkiin peittoon sopivaksi vain kaksi tähtipalaa. Lisäksi leikkasin pari kirppispaitaa, joista toinen on Nansoa. Kyllä nyt ollaan suomalaisen designin alkujuurilla.


Tilkkukoko on 15x15 cm plus saumanvarat. Yhdeksän laitoin pystysuuntaan ja seitsemän siihen toiseen. Saumurilla palaset jonoiksi ja jonot levyksi. Taakse ostin Kestovaippakaupan tarjouslaarista violettia velouria. Reunaan vielä resorikaitale samaisesta kaupasta. Siitä tuli tosin hirvittävän ruma. Tikkaus putoili nurjalta puolelta yhtenään ja niitä kohtia paikkasin myöhemmin. Aaargh, miksen voinut tikata nurjalta?? Tehdessä oppii (ja minähän en pura).


Resorin pituus oli n. 12 cm vähemmän kuin peiton reuna ja pelkäsin kuppiefektiä. Suotta pelkäsin. Lörpötti sikamaisesti ennen silitystä eikä jälkitilakaan ole ihan täydellinen. Äh. Kunpa kaikki ompelukset onnistuisivat aina.


Sitä odotellessa toivotan juhlijalle onnea ja pehmeitä lekotteluja!


torstai 23. tammikuuta 2014

Maatuskavillaa pakkaspäivään

Kun mittarilukemat vajoavat 20 asteen alapuolelle, on ihanaa pukeutua Pehemiän merinovillaiseen maatuskapaitaan. Koskaan ennen en ole näin kallista kangasta ostanut, mutta nyt oli PAKKO!!! Huvittavinta tässä on se, että juoksin koneelle ostamaan villaa heti sen saavuttua kauppaan, enkä edes uskaltanut odottaa kimppatilaajia kankaan loppumisen pelossa. Sielläpä tuota vieläkin näkyy olevan, vaikka ostoksestani on jo kuukausi... No, enpä jäänyt ilman.


Tarve oli kova. Ruskovillan rumaa kalsaripaitaa olen pitkään harkinnut, mutta aina nuukaillut. Nyt sain halvemmalla huomattavasti kauniimman ja myös julkikäyttöön sopivan paidan. Siksi mallikin on ihan simppeli, että sopii aluspaidaksi ulkoiluun.


Nuukailulla on tosin hintansa... Hävikin välttämiseksi leikkasin etu- ja takakappaleen päällekkäin enkä vierekkäin. Ommellessa vasta huomasin, että olisi näyttänyt aika paljon kauniimmalta, jos kuviot kohdistuisivat sivusaumoissa. Ei auta enää voivotella.


Ylipitkät hihat lämmittävät jäätäviä näppäimistönäppejä. Kuinka kuivaksi voi käsien iho muuttua ennen kevättä?


1,3 metrin palasta jäi vielä materiaalia vaikka omaan ja tytön toppiin. Tai tytön pitkähihaiseen paitaan (josta ei saa pestyä kiisselitahroja pois millään). Vaikeita päätöksiä Kuvihummussa. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri paleleville ihmisille.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Sukat suoraan sydämestä

11 vuotta siinä kului ennen kuin sain toimeksiannon mieheltäni. Neuloin Fabelista sukat. 60 silmukkaa, 2,5 mm puikot, löysähkö käsiala. Jalkaterään jätin 65 silmukkaa tiukkuuden pelossa ja hyvä tuli peruslevyiseen nelikakkoseen kinttuun.


Joustinraidat tähtäsin sivuille. Eipä tuo lanka muuta kuviointia kaipaakaan.


Neuleterapiaa parhaimmillaan. Lanka soljuu sormien välissä, bambupuikot joustavat, työ (ja työmatka) etenee ja mieli rauhoittuu. Tärkeille ihmisille on mukavaa tehdä lämmikettä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Huovutetut sateenkaarilapaset

Patakintaista viisastuneena kokeilin vähän notkeampaa versiota huovutetuista lapasista. Vanhoista Puro-versioista meni jo kämmenet puhki, joten näille tuli vallan tarve.

Tulkoon tästä kaikkien aikojen tylsin ja opettavaisin postaus. Perusidea siis lainattu Novitalta.

Varteen 44 s seiskaveikalla, 3,5 mm puikot. Pituutta sopivasti. 
Sama silmukkamäärä jatkuu yksisäikeisellä hahtuvalla ja ohuella Pirkalla (peukaloissa loppui kesken, jatkoin Dropsin Alpacalla). Puikot 8 mm.
15 kerroksen jälkeen peukalolle 8 s eri langalla.
Sitten vielä 35 kerrosta ja kärkikavennus joka puikolla.
Peukaloon 17 silmukkaa ja 12 cm, jonka jälkeen kavennus joka puikolla.


Möhkäleet pesukoneeseen, 40 astetta ja jonkin verran muuta pyykkiä. Muovipussit peukkuihin ja kämmenosaan hakaneulalla kiinni. 

Avataan kone, manataan ohje ja tekijä alimpaan helkkariin. Voisinko joskus oppia, että ei kannata tehdä lentokonehallia kuplavolkkarille??

Laitetaan möykyt kuuteenkymppiin vähäisen pyykkimäärän kanssa, avataan kone ja kiroillaan enää vähän. Toisen kämmenen muovipussimytty oli kääntynyt poikittain ja huovuttanut lapasen niin leveäksi, että sitä voi käyttää etusormi lastoitettuna. Rannekekin löpertyy kuumassa pesussa, prkl.

Välttäköön.


Kuurankukkasia

Ihmeen harvoin kohtaan kuoseja, jotka on pakko saada. Pehemiän Jääkukka-joustofrotee huusi nimeäni ja minähän vastasin. Normaalioloissa vältän harmaata viimeiseen asti, mutta nyt klikkasin kiltisti, vaikka lompakkoa jomotti.

Kaavana käytin Joka tyypin kaavakirjan t-paitakaavaa. M-koko sopii hyvin tähän runkoon. En veivannut mistään muualta paitsi pidensin helmaa 73 senttiin ja levensin muutaman sentin, jotta sain pientä pussitusta aikaan.

"Moi, mullon tapana ottaa kuva mun outfitist joka ilta, ku mä tuun himaan. Poseeraan eteisen peilin edessä räkäverkkareissa ja potkin lasten villasukkia taka-alalle."


Anteeksi. Ihan vaan itselleni nauran. Halusin kerrankin kuvata ompeluksiani muualla kuin makaamassa keittiön likaisella laattalattialla. Taidan palata lestiini. Tästä mitään tule.

Pääntielle suorakaiteen muotoisen kaulus (leveys 59 cm, korkeus 53 cm plus saumanvarat). Saumaan pitsi. Miehustan pääntien toki mittasin mätsäämään tuohon 59 senttiin.


Hihoihin raitaresorit Kestovaippakaupasta. Raidoissa tykkään siitä, ettei värin tarvitse täsmätä niin tarkasti kuin yksivärisissä. Itselle muistiin: palasen leveys 18 cm, korkeus esim. 30 cm. Vähän kapeampi on ranteesta kuin ylempää.

Pakkasta on. Rystysistä leviää muuallekin käsiin kaunis joulunpunertava ahavoituminen.


Helmaan kuminauhakuja. Helppoa kuin lumenluonti tänä talvena. Jottei ihan koko paita menisi ostovarusteilla, niin kuminauha sentään on anopin vanhoista jemmoista. Joku roti.

Saa kai sitä itsestäänkin tykätä? Kenestäs sitten?


tiistai 7. tammikuuta 2014

Muistojen tilkkutäkki

Autoin ystävää mäessä ja pilkoin hänen lapsensa ihanimmat ja muistorikkaimmat vauva-ajan vaatteet. Tunneside oli ollut äidin omien saksien esteenä vuosia, mutta minä raakana ihmisenä silvoin paloiksi kaikki. Sinne meni Villervallan haalarit, Metsolan myssy, Marimekon tunika, Tutan retronorsuja, Ramones-body, ties mitä.


Oikeasti kyllä hirvitti. Entä jos pilaisin koko peiton tekemällä jotain peruuttamatonta? Näitä muistojen tilkkuja ei rahalla korvata. 


Leikkelin 10, 12 ja 15 sentin neliöitä sekä lisäksi kaikenmaailman soiroja ja lämpäreitä. Yritin hyödyntää kankaat mahdollisimman tarkkaan, minkä takia unohdin heti alkuunsa samankokoisten neliöiden ajatuksen. Siitä kun tulee aina hukkapalaa. 


Yhden myöhäisillan leikkasin ja toisen sommittelin ja ompelin. Tällainen raakile siitä tuli. Tilaaja jatkakoon loppuun itse.


Pilkkuöverit

Jos pitäisi nimetä yksi lempikuosi kaikista mahdollisista, olisi vastaukseni ehkä pilkut. Käytän niitä vaatteena yllättävän vähän, mutta tartun niihin muodossa jos toisessa. Turkoosi pilkkufööni, mustat pilkkukengät, tytölle pilkkupinnit - onhan näitä. Armas ystäväin tuntee fiksaationi ja antoi lahjaksi piiitkän pätkän ilmeisesti Kestovaippakaupan punavalkopilkkua. Iin päällä oli vielä pist... pilkkuna pätkä pitsivetoketjua. Oijoijoi!!

Pohdin tovin, mitä tästä tekisin. Jotain uutta? Jotain ihmeellistä? Nääh, otetaanpa vanha kunnon tissiksen kaava ja pyöräytetään peruskolttu. Yksinkertaisuus kunniaan. 


Kauluksen kankaan koko on n. 60 cm leveyssuuntaan ja n. 50 cm korkeudesta. Korkeammastakin tykkäisin, mutta sattui jäämään juuri tuon kokoinen soiro. Ja minähän en mitään raglaneja jaksa vääntää. Vähän töksähtäen loppuu vetskari saumaan, mutta jos jotakuta asia häiritsee, saa reklamoida minulle.


Hihoihin laitoin tiukat rannekkeet. Joulun jäljiltä on hyvä korostaa kehonsa ainoaa hoikkaa osaa.


Helmassa keikkuu mukana pari typyä. Ihan kuin se armas ja mää itte.