perjantai 31. toukokuuta 2013

Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen

Ikasyrin liikennemerkkitrikoosta toivoi isompi mukelo t-paitaa ja sen hän sai. Koko n. 140 cm, sopivan t-paidan mukaan leikelty.

Meinasin laittaa kivoja turkooseja ja punaisia ja keltaisia ja kukertavia resoreita, mutta päädyin tylsyyteen. Huomenna olisin varmasti valinnut toisin.

Itselle muistiin: hihansuuresorit 21 cm ja pääntiellä 36 cm. Mitat sis. sv. Sovittaessa selviää, menikö metsään vai mahtuuko pää läpi.



Pienempi sai omasta kirppistopistani leggarit. Kaava on Ropina, OB 6/12, 98 cm. Luikerolaiheliinilla nämä kyllä hulmuaa, mutta samapa tuo. Laitoin vyötärölle resorin enkä kuminauhakujaa.


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tilkkupeitto uudelle ihmiselle


Vauvaa pukkaa. Viemisiksi tein Älä katso nurjalle -blogin innoittamana peiton tilkkulaatikkoa tyhjentäen. On ikivanhaa yöpaitaa, rikkinäistä unihaalaria, pipojämiä, mitä lie. Hurrrjan pinkkiä on, mutta minä en joudu sitä katselemaan ;)

Pitkään olen haaveillut tilkkutöistä, mutta pelännyt millintarkkaa kohdistamista. Älkää peljätkö, minä ilmoitan suuren ilon. Trikoo joustaa! Leikkasin 10x10 cm pahvikaavan ja sen länttäsin ylijäämätilkkujen päälle. Suunnilleen siitä ympäriltä leikkelin läjän neliöitä. Ne surautin saumurilla jonoiksi ja jonot yhteen levyksi. Taakse lisää trikoota (Kestovaippakaupasta) ja väliin rumanväristä fleeceä. Tulipas pehmeä kuin vauvanpylly.

Tikkauksia meinasin vedellä pitkin peittoa, mutta peruin aikeeni. Tikkasin ympäri ja jo alkoi vetää rumasti. Vielä rumensin vähän tekemällä yhden suoran rivin (ekan ja tokan rivin välissä, näkyy kyllä kuvassa...). Pysyköön kiinni sillä ja ommellulla tähdellä. 

Vesipään hattu

Kaava on Ottobren ilmainen ja kangas samaa pussilakanaa kuin aiemmissa vermeissä. Jos päänympärys on 51 cm ja tekee 52 cm kokoisen hatun, luulisi tulevan suunnilleen sopiva. Mutta ei. Pyöräilykypärä ja villapipo mahtuisi alle. Korjauskasaan siis.

Kuvun tein yksinkertaisena ja lieriin laitoin paksua ja ohutta tukikangasta. Vallan kiva kaava on kyllä, kunhan tekee sopivaksi. Pitäisiköhän samalla muutta lippismalliseksi ja laittaa kuminauha niskaan? Ehkäpä.



Usean vuoden ajan olen jättänyt käyttämättä monia liian avoimia mekkoja. Miksi? Helppoahan se vika oli korjata. Taitetaan trikooneliö kulmittain ja surautetaan dekolteeta siveyttämään.


tiistai 28. toukokuuta 2013

"Pese ja kuole" -mekko

Otetaan iso kasa rumaa siniharmaata laikullista jämätrikoota. Leikataan siitä tissiksen kaavalla pitkähihainen klenninki. Halkaistaan hihat ja pujotetaan kuminauha hihansuihin. Ommellaan saumat mustalla langalla ja käytetään mustaa resoria.

Lykätään pesukoneeseen Dylonin Wash & Dye -jauheen ja muutaman pitsiliinan kanssa. Odotetaan lopputulosta epäluuloisen toiveikkaana. Yllätytään suunnilleen iloisesti. Pidellään nenästä kiinni mekkoa käytettäessä ja yskitään jauhekatkuja yhä kurkusta pois. Muistetaan pestä erillään (niin varmaan juu).






Kuvissa kangas näyttää kovin haalean harmaalta, mutta kyllä siitä suunnilleen mustaa tuli. Toivottavasti kestää käytössäkin eikä haalistu. Jos niin kuitenkin tekee, taidan ratkoa pitsit irti ja tehdä ihan oikeasta, uudesta, mustasta ja laadukkaasta trikoosta samanlaisen. Halkihihoista en ole ihan varma, mutta kattellaan. 

Raitamekkonen

Kaverini saa tästä superpehmeän, joustavan, raikkaan ja monikäyttöisen mekon. Kaavaa ei ollut, mutta tissiksen takakappaleen ja helman kaava sai toimia jonkinmoisena kompassina. Hihat piti tehdä eri kohdista kankaan loppumisuhan takia, joten raidat eivät täsmää. Toivottavasti tuli sopiva.



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pussilakanaan pukeutuva perhe

Pehmeäksi nukutusta pussilakanasta riittää iloa kolmelle neljästä.

Singoallamekko (SK 1/09) oli vallan helppo surauttaa. Kaavakin on muuten hyvä, mutta kaventaa pitää pari kilometriä. Tein 92 cm:n kaavalla ja käyttäjä on 87 cm pitkä. Keskietua kavensin yhteensä 4 cm ja vieläkin olisi saanut ottaa sekä edestä että takaa pari senttiä pois. Trikoossa voisi kaventaa vieläkin enemmän.


Kuminauhojen pituudet itselle muistiin:
- hihansuut 22 cm + sv
- pääntie 42 cm + sv


Kierrätysnappeja tälläsin vielä pääntielle, jotta osuu kerrasta oikeinpäin päälle. Helma voisi olla vähän pidempi, niin menisi varmasti vielä ensi kesänäkin. No, ainakin leggareiden kanssa on siveä.


Itsellekin olisin halunnut mekon, mutta kangas oli aika haperoa joistain kohdista enkä uskaltanut riskeerata. Noloa on, jos koko asu repeää päällä. Päädyin tekemään "ei laaksoa, ei kukkulaa" -hameen. On helppoa olla suora pötkö - samanlainen edestä ja takaa. Kohta myös yläosaan sopii sama lause, koska ompeluharrastus kasvattaa kyttyrän hartioiden väliin. Siinäpä on sitten muhkuraa eessä ja taassa.


Omakehu haisee nyt: olen superhyvä tekemään näitä hameita. Enää ei repsota vetoketjun pää, ei nouse toinen puoli senttejä korkeammalle kuin toinen. Uu jeah.


Vuosi sitten esikoinen sai shortsit. Kuinka voikin sama kangas sopia kaikille perheenjäsenille, tytöille ja pojille? Mitähän ukolle vielä keksisi... isolierisen hellehatun? Uikkarit?


Rouva sisustaa

Arkkitehtiystäväni auttoi sisustustuskailuissani. "Laita neutraalit ja ajattomat verhot, niin saat rauhoitettua olohuoneen tunnelmaa." En totellut.

 (Onpas muuten hankalaa kuvata ikkunaa vasten.)


Elloksen nettisivuja selatessa silmiin iskeytyi tämä kangas ja pakko oli ostaa. 5 metrin pala maksoi alle 30 euroa, joten ei tullut ihan konkurssi tästä sisustuskärpäsen puremasta. Ostin myös rumaa harmaata ohutta tekokuitukangasta. Se muuttakoon omaan kämppäänsä mahdollisimman pian.

Eka kertaa koskaan käytin poimutusnauhaa ja oli kyllä näppärää. Hintaakin tuli neljälle verholle vain 11 euroa, kun purjerenkailla sama lysti olisi ollut melkein 50 euroa.

Dunge-kankaasta jäi pieni suikale, jonka tälläsin sohvatyynyihin. Tummanharmaa villasekoitekangas on jäänne anopin hameesta männävuosilta. Sopii just eikä melkein. Harmaa ruutukangas tuli meille Muuttolaatikkoleikistä. Onneksi isoäidinneliöpeitossa on aika paljon oranssia, joten jääköön sekin notkumaan näkösälle.


perjantai 17. toukokuuta 2013

Mummelin aamutakista huppari

Olipa kerran XL-kokoinen mummeliaamutakki Katriinan kirppikseltä. Euron maksoi. Ei paha hinta iiiisosta määrästä punaista puuvillavelouria.


Toisen euron jouduin pulittamaan ikivanhasta, mutta kovin siististä Nanson pallopaidasta Kantolan kirppiksellä Hämeenlinnassa. Tämä rouva se on pahimman luokan tuhlari.

Leikkasin niistä palasia Nappinjan tunikan kaavaa mukaellen. Vain huppu ja takakappale ovat ennallaan, mutta kohteliasta on toki mainita silti alkuperäinen lähde. Hihat on tehty Joka tyypin kaavakirjan t-paidan hihan mukaan. Vähän korotin pyöriötä ja hyvä tuli.

Keskietuun piti tehdä sauma ja hihoja jatkaa helmasta jääneillä paloilla. Aina kummastuttaa yhtä paljon se, miten vähän kangasta jää jäljelle kierrätysompeluksista. Ja toinen kumma asia: kuinka vaikeaa voi olla kuvata punaista väriä??


Ai niin, taskut ovat Bohemian-tunikan kaavalla tehdyt. Vähän vain korotin ja laitoin käänteen tilalle pallotrikookanttauksen kuminauhakujaksi. Kiitos mielipiteistä!


Selässä on poikkisauma notkoselkää myötäilemässä ja vähän rypytystä helmakappaleen yläreunassa. Vinksalleenhan ne rypyt meni, kuten aina. Keskity, nainen!!


Hyvä tuli. Vallan hihitytti ja pompututti, kun onnistuin saamaan niin halvalla niin kivan vaatteen. Hyvä minä!

PS. Kangas haisee vähän mummelille. Ei hielle, vaan ...  mummelille. Tuuletus auttakoon.


Kaksi väriä: punainen

Omalle pienelle piti saada lippis tai vaikka pari. Käännettävän trikoolippiksen kaava/ohje on Unikuun terapiahuoneesta. Minen tehnyt tosin käännettäviä. Kankaat löysin tilkkuloodasta. Miksei se silti yhtään tyhjene??

Tästä tuli aika suloinen. "Näyttää ämpäriltä," totesi tosin eräs meillä asuva tyyppi.


Sävy sävyyn. Hellekelille ihan liian syvä ja kuuma tötterö, mutta viileinä aurinkoisina päivinä on ihan paras lätsä.


Toisenkin tein violettia tähtikuvioista haalaria ajatellen. Alan näköjään tehdä vähitellen myönnytyksiä kunnon pinkille (vaaleanpunaiselle en edelleenkään). Pitää vielä tikata alareuna, koska nyt tursottaa.


Samaa kaavaa käytin jo aiemmin isomman lippiksessä. Tämä kuva olkoon osoituksena uskomattomista kuvankäsittelytaidoistani. Voittajaa ei kannata edes etsiä, koska ei löydy. Never ever.


torstai 16. toukokuuta 2013

Pyöröpuikoillekin oma pussi


Muille puikoille ja koukuille tein aiemmin kotelon ja nyt pyörötkin saivat omansa samasta kankaasta. Ensin ajattelin asiaa liian hankalasti, kunnes keksin peruspussukan olevan vallan näppärä. Eivät ole edelleenkään koon mukaan järjestyksessä, mutta näppituntuma ja puikkomitta auttavat.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tasakymmeniä

Sivun katselujen koko historia
10 000


Hauskaa, etten ole ihan yksin rakkaan harrastukseni parissa :)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Retrokannet

Vuorikangas vanhaa Finlaysonin pöytäliinaa (hiippatakin jämiä), päällinen aina yhtä ihanaa vakosamettia Katriinan kirppikseltä ja napit kiilakorkokengistäni ajalta, jolloin ne olivat edellisen (tai sitä edellisen) kerran muodissa.


lauantai 11. toukokuuta 2013

Lökäpökät

Kauan siinä kesti. SK 5/08 on lehti ja siinä pussilahkeiset trikoohousut. Ohuen farkkukankaan ostin Eurokankaasta ihan pakalta, kerrankin. Tein yhtä kokoa isompana kuin normaalisti käytän, koska farkku ei jousta trikoon lailla. Virhe! Lörähti ihan järjettömästi heti neitsytmatkallaan. Pakko näitä on pienentää, ellen aio lihoa lähiaikoina.

Tältä näytti heti uutena ja joltain ihan muulta paria tuntia myöhemmin.


Lahkeensuita kavensin metritolkulla. Silti tuli hyvän pussittavat. Ohjeessa oli nauha, mutta minä laitoin pitkähkön resorin.


Taskut tein ihan ite ilman ohjetta.


Ammattilainen piirtää taskupussin näin. No, mikäpä vika tässä tavassa, kun kerran tuli hyvät.


Etukappaleen sisäsaumaan lipsahti pari senttiä liikaa pituutta. Polvien laskokset siis olivat ihan harkittu yksityiskohta... juuei.


Kaava näytti tosi korkealta, joten nappasin heti 6 cm yläreunasta pois ennen leikkuuta. Sovituksessa paistoi sitten vako... oho. Laitoin taakse korkeamman resorin kuin eteen ja sisälle leveän kuminauhan. Venähdyksen jälkeen pitänee varmaan madaltaa resoriakin.

Kivat housut, mutta turhan paljon säätöä. Napakalla trikoolla tehtynä oma koko tuottaisi varmasti oikein hyvät pökät.

Innostava Suuri Käsityö, vihdoinkin!

Kaikkien surkimuskuukausien tai jopa -vuosien jälkeen avasin skeptisenä uuden Suuri Käsityö -lehden. Mitä ihmettä?!? Innostuin, ideoin, ilahduin moneen kertaan. Tilaus saakoon jatkoaikaa.

Tämä malli näyttää kivalta. Kaapissa on läjä savunsinistä haalistunutta jämätrikoota, josta voisin ommella mekkosen ja värjätä sitten vaikka turkoosiksi. Tuo vyötärön röyhelö arveluttaa, joten sen kappaleen voisi tehdä pidempänä ja viistohelmaisena.


Tällaista tyynyliinamekkomallia olen etsinyt. Senkin jos tekisi ilman inhaa vyötärökuminauhaa ja vaikka kivan laskeutuvasta viskoositrikoosta... nouuu, trauma!! :D



PS. Ompelin hupputunikaa itselleni. Jotain siitä puuttuu (siis muukin kuin sopivan väriset hihansuuresorit), mutta mitä?

1. Bohemian-taskut? Yläreunaan pallotrikoosta kanttaus tai keskelle taskua applikoitu tähti?
2. Kengurutasku eteen? Velouria tasku ja pallotrikoolla kanttaus taskunsuihin?
3. Muu, mikä?


Maailman parhaat vauvan töppöset

Titityyn varsitöppösillä on nukuttu meidän talon nurkalla pari syksyä, talvea ja kevättä. Ihan superhyvä malli on se. Tässä taas yhdet.

Kaksinkertainen hahtuva huopui tooosi huonosti. Tein vähän pienemmät kuin ohjeessa, mutta vielä olisi saanut vähentää silmukoita ja kerroksia. Ensin heitin 40 asteen kirjopesuun ja vielä kuuteenkymppiin. Huopui vähän kulmikkaaksi, joten pitänee laittaa ensi kerralla isompi muovipussimytty sukan sisään.

Puro huopuisi paljon kauniimmin kuin Huopanen ja hahtuvat, mutta näillä mennään kun niitä kerran on. Ai niin. Varressa on seiskaveikkaa. Tein vain 32 silmukkaa ja käytin nelosen puikkoja.


Ihan pihalla

Maasta se pienikin ponnistaa...


ja ruukkuun se suurikin repsahtaa. Déjà-vu.


Onneksi pihalla voi nähdä myös ihania asioita.


maanantai 6. toukokuuta 2013

Mikä on pinkki ja pörröinen?

Joskus muinoin kirpparilta tarttui matkaan pussillinen Novitan Rose Mohair -lankoja. Väritkin oli vähän mitä sattuu, mutta jos halvalla saa... Sängyn alta kuului eräänä yönä huuto: "Neulo minusta huivi sille pinkille tyypille!" En uskaltanut uhmata käskyä.


Tässä tulee tuubihuivin ohje. Ihan kuin tähän mitään ohjetta tarvittaisiin.

40 silmukkaa, kasin puikot. Mohairlankaa meni noin 70 g. Aloitin *4o, 1n* ja jossain vaiheessa palmikoin näitä neljän suoria epämääräisessä järjestyksessä. Pituutta neuloin huiville sen verran, että riitti mukavasti pari kertaa kaulan ympäri. Sitten vaan ompelin päät yhteen, päättelin langat, kastelin huuhteluainevedessä ja levittelin pyyhkeen päälle kuivumaan.

No entäs sitten. Lankaakin jäi vielä. Jos vaikka virkkaisi pipon samaan settiin. Kässäkerhon vaihtareilla saatu valkoinen paljettilanka hyppää kyytiin.


Ai siitä tulikin lippis. Meinaa olla vähän reilu, mutta mahtuupa nutturasutturakin mukaan. Kavensin alhaalta, jotta pysyisi päässä.


On niin hupsu, että laitetaan vielä tupsu.


Lahjaksi lähtee, mutta ehkä annan vasta joskus kylmempään aikaan. Tänään nimittäin tuli kesä!! Hiphiphuraa!!!! Eka kerta ulkona ilman pipoa on aplodien arvoinen asia.

Susihame

Susi jo syntyessään.

Kiva kuosi ja väri, mutta kamala tuntu ja materiaali. Kirpparilla joku myi tämän kankaan juuri samoilla perusteilla ja minä ostin eurolla koko verhon.

Pakko siitä oli tehdä jotain, jotta kankaan koko kamaluus tulisi esille. Surautin perusperushameen, joka on todettu sopivaksi tälle lättänätakalistolle.


Sähköistyy. Venyy kuivana, venyy lisää märkänä. Kiertyy saumoista. Nyppyyntyy. Silittääkin pitäisi, mutta tuohan sulaa raudan pohjaan ennen kuin siliää.

Kaikkeen sitä ihminen aikaansa tuhlaa.

Piikkipussi

Diabeetikkolapsen äiti joutuu kuljettamaan aina mukanaan ties sun mitä mittareita ja tötteröitä. Tämä pussukka auttakoon asiaa, jotteivät taskut enää pullottaisi.

Kankaat on taas Muuttolaatikkoleikin "tädiltä" saatuja ja napit hyvää vuosikertaa. Teetin muuten käyntikortteja joskus postikulujen hinnalla Vistaprintillä ja oli hintansa väärti. Mukavaa on lykätä kortti ompelusten mukaan. Ammattilaisuus pysyköön kaukana tästä naisesta, mutta saa sitä silti siisti olla.