Tuolinpäällisestä pikkukassi

Sain vanhat tuolinpäälliset, joissa näkyi elämän ja peppujen jälki. Kangas oli kuitenkin nättiä ja laadukasta, varmaan villaa. 

Leikkasin juuri sen kokoisen kassin, mihin siistiä pintaa riitti. 

Ilahduin kun keksin taittaa pyöreään pohjaan vekit, joilla kassi saa lisää muotoa ja tilaa. 

Sangat ovat vanhaa vinonauhaa, kaksi vastakkain. 

Iloinen kihlataskuinen hame

Tunnustan olevani höhlä. En uskalla käyttää kalliita vaatteita, astioita, mitään. En halua omistaa mitään, minkä sössiminen tekisi merkittävän loven lompakkoon tai hermostoon. 

Sain loppuunajetun Marimekon iloisen mekon (vai kihlataskun?) käsiini saatesanoilla "tee sille jotain". Jännitti ja innosti hitsisti. 

Samana iltana jo visio iski. Oletin lopputuloksen olevan ruma mutta ehjä. Voisihan sen myydä jollekin tuunattuna. Ei oikein umpirisaa mekkoa viitsisi kaupitella.

Mutta kuinkas kävikään. Rakastuin ensi sovituksella. Ihana tuntu, pituus sekä sopivuus omaan vaatekaappiin ja joka keliin ja puuhaan. Tällä on jo poimittu vattuja, kyläilty ja reissattu kylttyyrin perässä.

Edestä.

Takaa.

Mietin, että laittaisin kuminauhan kujaan vyötärölle, mutta keksinkin vielä hauskemman ja istuvamman. En halunnut leikata senttiäkään pois, joten piilotin väljyyden säätöneppareihin. Laitoin vielä lisää neppejä myöhemmin, niin hame istuu erilaisten turvotusten tiloissa. Helmassa säilyi tila ja ilmavuus, mutta lantiolta istuu näpsäkästi.

Vahvistin yläreunan muotokaitaleella. 

Paikkasin etureunan repeämän kaitaleella ja häivytin lisätaskulla. Hihkututti näpertää näitä.

Tästä se lähti. Hyvä kun lähti. Vielä jäi hiha, vähän yläselkää ja muutama nappi, jos iskee uusi pikkuvisio. Hei, mites vaikka vyölaukku, pyöreäreunaisena. Pohditaanpa.

Trenssin lyhennysprojekti

Onko tuo edes trenssi? Joku takki. Varmaan millenium-ajalta, SPR:stä. Tämä takki kutkutti tuunaajan mieltä ja silmää. Olin kaivannut muuta kuin farkkutakkia niihin hetkiin kun kerrankin on joku muu kuin lenkkimeno. Nahkatakki on liian kuuma ja kuoritakki liian ruma. 

Tästä lähdettiin. Outo pituus. Minkä kanssa tuollaista voi pitää?

Lyhensin helmaa 25 cm. Purin vuorin saumaa ja kaivoin koko helman sieltä reiästä ulos. Silitin tukikankaankin sinne jonnekin alareunaan kaiken söhrön keskelle.Välillä meinasi loppua usko, mutta tsemppasin 35 vuoden ompelukokemuksen voimin. Välillä tarvittiin hengitystauko. Taskut piti uhrata miltei kokonaan. Siirsin nappeja pari senttiä keskelle, jotta sain laatikkomaisemman istuvuuden. 

Tähän päästiin. Tykkään! Hyvä kun en luovuttanut. Ei ole ammattilaisen jälkeä, mutta amatöörille kelpaa.

Noukin Minihuljamekko

Suuri Käsityö on ihana lehti. Olin vallan unohtanut ompelemisen ja koko kässäilyn maailman, kunnes lainasin vuosikertatolkulla lehtiä kirjastosta. Ihanaa selailla ja miettiä, mitä tekisi ja mitä ei ainakaan. 

Nouki-designerkaava Minihuljamekko (SK 5/24) kiinnosti heti kun näin sen jonkun muun lukijan tekemänä. Tykkään tehdä kokeiluversiotkin käyttökelpoiseksi, etten synnyttäisi turhaa tekstiilijätettä omalla harrastuksellani. Vanha lakana taipui tällä kertaa mekoksi. Hihat on tosi kivat. Pääntie istuu hyvin, niskarusetti saisi olla isompi. Ohjeessa oli nappi, korvasin nauhoilla. Ei takerru niskavilloihin. Vähän turhan väljä on torsosta. Voisi tehdä puolen sentin saumanvaroilla sen oikean version.

    

 

Toinenkin kimonoaamutakki pussilakanasta

Jostain otin kaavan. Ei ole Vallila eikä Eurokangas, mutta niillä ainakin näkyy olevan ilmaiskaavoja. Laitoin etukappaleelle enemmän päällekkäinmenoa kuin aiempaan versioon. Siihen olin näemmä tehnyt jotkut kaitaleetkin etureunaan. Harvoin olen näin kuutamolla käytetyistä kaavoista tai malleista. 

Kangas on vanhaa Finlaysonin pussilakanaa. Kahdesta pussilakanasta riittää vaikka mihin, vaikka pitäisi vältellä isojakin kuluneita alueita. Pyjamahousutkin tein. Ehkä niistä tulee joskus kuva, jos viitsin silittää pesun jälkeen. Oikein ihanat ovat, pehmeät kuin uni. 

 

 

Kimonoaamutakki pussilakanasta

 

Rikkinäisestä pehmeästä pussilakanasta riitti kimonomalliseen aamutakkiin. Kaava löytyi internetskistä, ei mitään hajua mistä. Kun olisi tajunnut, olisi etukappaleista tehnyt leveämmät niin menisi enemmän päällekkäin. Nyt tuli tuommoinen. 

Sukkia ja lapasia

Vanhalla miltei-kaavalla surauttelin lahjalapaset kirppispöksyistä (Paratiisin puutarhaa joustofroteena) ja vuoreksi meni risan villatakin ehjiä kohtia. Uskon saajan arvostavan uusiokäyttöä.

Pitkästä aikaa intouduin neulomaan lapasia ylipäätään ja vieläpä huopuvasta langasta. Oi kuinka olenkaan ollut kiltti tehdessäni ohjeen. Taitoin resorin ja ompelin kiinni sisäreunasta. Kelpaa teineille. Seiskaveikka varressa, Huopanen muualla.

 

Ja toiset vielä hempeämmät. Onpa hyvä saada Huopasia liikkeelle, kun ovat lojuneet vuosikymmenen laatikossaan.

Perussukat naiselle. Seiskaveikka 44 silmukkaa, kolmepuoli puikot.

Isommat, ehkä nelikolmoset, 48 silmukkaa. Muuten perus, mutta osittainen joustin jatkuu. Housen seiskaveikkavahvuista lankaa.

Vinoraitapaita

Marimekon pussilakanasta riittää, vaikka reunat jo rispaa. Suuri Käsityö 4/2020, lepakkohihainen pusero. Madalsin pääntietä edestä. Pidensin helmaa 5 cm, vähempikin olisi riittänyt. 

Oho. 

Osui.

Ja taas.

Vanhalle ompelukonepöydälle seerumia

 Mun oma mummonurkkaus. Ai jai jai. Ai ja jai jai. 

Kierrätyskeskuksesta löysin ainaisesti kaipaamani vanhan ompelukoneen. 23 euroa ja kiitos kaupoista. Pinta oli päässyt himppasen kuivahtamaan. Tutkailin ja mietiskelin. Antaisiko patinan näkyä vai tekisikö tälle jotain? Entä jos menee ylikuntoon? Jos lähtee fiilis? 

No hitsi, kokeillaan. Uusi paras kaverini, heti ruuvinvääntimen jälkeen, on hiomakone. Surrur vaan ja vanhat lakat poistui pölynä ilmaan. Kaapista löytyi ikivanhaa petsilakkaa (mitä lie sekin). "Ohenna lakkabensiinillä." Ei oo, laitan raakana. Vähän siirappimaista mutta olkoon. 

Oi!!!! Kertakäsittely teki jo superhienon. Yleensä en pidä kiiltävästä, mutta tähän kaunottareen se sopii kuin inkivääri ihan mihin tahansa.

Tunteeko joku Leskisen Vaajakoskelta? 

Uudenkarhea.

Oho, valahti tokalla kerroksella löröjä. Huomio tästä: ohennettuna leviää ihanan helposti, mutta valuu helpommin. Ylläri.  

Ilta-auringossa punoittavat pöytä ja tuunaajan posket. 

Heh. Pakko oli.

Projekti jatkuu vielä myöhemmin. Pitää keksiä millä hiivatilla klaffipöydän saa kauemmas, jotta tukikepakko mahtuu paikalleen. 

Rottinkituolin tekohengitys

Mökin mukana tuli rottinkituoli. Pilkkuja, rikkinäisiä pienoja, silti ja juuri siksi just hyvä. Mukava istua. Erinomainen projekti tekohengittämiselle siis.

Tuunausprojekteissa hauskinta on se, ettei ole hajuakaan, miten kuuluisi tehdä. Siksi voi tehdä juuri niin kuin itseä huvittaa, ja mitä sattuu käteen osumaan. Ihoteippiä, narua, lisää ihoteippiä. (Ei muuten kestänyt teippi istumista, muuten hyvä.)

Kaapista löytyi Otex-tartuntapohjamaalia. Sutisuti. Ärsyttävää hommaa. Onneksi oli tovin apuri.

Pohjamaalin jäljiltä.

Pullollinen Motonetin halpaa antiikkivalkoista spraymaalia. Mooonta kerrosta. 

Huomio huomio, täälläkin on virhe! Piena on edelleen katki ja maaliakin valui! Käsi pystyyn virheen merkiksi.

Huopatassut pohjaan, talja päälle ja nautiskelemaan sisäkelpoisesta lukutuolista!