Iloinen kihlataskuinen hame

Tunnustan olevani höhlä. En uskalla käyttää kalliita vaatteita, astioita, mitään. En halua omistaa mitään, minkä sössiminen tekisi merkittävän loven lompakkoon tai hermostoon. 

Sain loppuunajetun Marimekon iloisen mekon (vai kihlataskun?) käsiini saatesanoilla "tee sille jotain". Jännitti ja innosti hitsisti. 

Samana iltana jo visio iski. Oletin lopputuloksen olevan ruma mutta ehjä. Voisihan sen myydä jollekin tuunattuna. Ei oikein umpirisaa mekkoa viitsisi kaupitella.

Mutta kuinkas kävikään. Rakastuin ensi sovituksella. Ihana tuntu, pituus sekä sopivuus omaan vaatekaappiin ja joka keliin ja puuhaan. Tällä on jo poimittu vattuja, kyläilty ja reissattu kylttyyrin perässä.

Edestä.

Takaa.

Mietin, että laittaisin kuminauhan kujaan vyötärölle, mutta keksinkin vielä hauskemman ja istuvamman. En halunnut leikata senttiäkään pois, joten piilotin väljyyden säätöneppareihin. Laitoin vielä lisää neppejä myöhemmin, niin hame istuu erilaisten turvotusten tiloissa. Helmassa säilyi tila ja ilmavuus, mutta lantiolta istuu näpsäkästi.

Vahvistin yläreunan muotokaitaleella. 

Paikkasin etureunan repeämän kaitaleella ja häivytin lisätaskulla. Hihkututti näpertää näitä.

Tästä se lähti. Hyvä kun lähti. Vielä jäi hiha, vähän yläselkää ja muutama nappi, jos iskee uusi pikkuvisio. Hei, mites vaikka vyölaukku, pyöreäreunaisena. Pohditaanpa.