perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kevättuuli tuivertaa tyynyt vaihtoon

Ihmismieli on ihmeellinen. Pimeällä kaipaan tummia värejä, mutta valon lisääntyessä kotiakin on pakko päivittää kirkkaammaksi. Ikean raitoja ja palleroita, vanhoja verhoja, anopin pitsi- ja brodyyrijemmoja, kehnoa Jyskin lintupuuvillaa... Jotain jekkua lykkäsin jokaiseen.

Kuvat tosin räpsin taas yön pimeinä tunteina, koska silloin on rauha maassa ja kameralla hyvä tahto (sekä vain yksi käyttäjä).

Voisiko joku sisustaa ja siivota meidän kodin niin, että siitä voisi kuvata muutakin kuin tiukasti rajattuja tyynyläjiä? Sitä odotellessa mennään näillä.







tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kappas vaan, pitsi sekä villa, kahdestaan ompi hippasilla.

Kaavoihin kangistunut? Sama kaava kuin aina. Sama väri kuin viimeksi.


Tissiksen kaavalla leikkasin niin perusliivimekon, ettei tylsempää olla voi. Kangas on ihanan väristä joustavaa villafleeceä Kestovaippakaupasta ja se ansaitsi parempaa. Monen kuukauden pölyttymisen jälkeen nappasin kaariviivottimen ja sakset käteen.

Poikki ja pinoon etu- ja takakappaleiden keskeltä. Sama linja pääntielle.


Pään- ja kädenteille sekä helmaan leikkasin parin sentin levyistä kaitaletta ja surautin suoralla senkin kiinni. Repsahduksen pelossa kiristin yläosassa kaitaleita lähes resorityyppisesti, mutta helman tein samanmittaisena kuin alkuperäinen.


Lumihiutaleen ohje on Kotivinkistä. Muita virkkuuohjeita googlettelin vaikka mistä enkä muista tarkempia koordinaatteja enää. Vielä en ommellut kukkeroita paikalleen, koska melkein jo luovuin niistä. Sitten huomasin kuitenkin takana keskellä likaläntin kankaassa ja pakkohan se on jollain peittää. Vielä mietin, että käytänkö nurjaa vai oikeaa puolta kankaan päällipuolena ja päädyin tähän likaläikkäiseen. Hyvä mina.



Mikä siinä on, että silitysrauta on melkein yhtä vaivalloinen ottaa esille kuin hammaslanka? 


***
Vielä lopuksi iloitsen väreistä ja etenkin valosta, joka saa ne loistamaan. Mieliala kohenee samaa vauhtia auringon kanssa. Kiitos kevät, kun tulit jo nyt! En olisi jaksanut harmautta enää yhtään.




Tyynyliinakangas Eurokankaasta ja napit mistä lie. Jaksoin tehdä napinläpiä!! Lokakuun pimeydessä en olisi kyennyt urotekoon.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Siivouspäivä









Oma omempi omin väri

Kauan katsoin sinua syvälle kaappiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran saksille käydä saamme,
kenties kerran olet ylläni.


Yleensä saksin uudet kankaat heti. Vien ne suoraan narulta nihkeänä saksien ja saumurin luo. Tämän KVK:n petroolin joustocollarin tie oli (ajallisesti) pidempi. Vähemmän petrooli trikoo on myös viime vuosikertaa.

Ajatuksen sain Made for Apesilta. Hupun leikkaus on paljon onnistuneempi alkuperäisessä, höh. En jaksanut ajatella kaavaa, joten leikkasin summamutikassa sinnepäin. Mätsäävät napit löysin jemmalaatikosta.


Pohjana on Nappinjan taskutunikan kaava, jolla olen tehnyt aiemmin mm. punaisen velourtunikan. Helmaa pyöristin edestä ja takaa eri suuntiin.


KVK:n raitaresorit hihansuihin. Pitsiä saumaan kuten Ommellisella. Onko minulla enää omia ideoita olemassakaan? Vai pitäisikö ennemmin ajatella niin, että miksi keksiä pyörää uudelleen?


Selässä jenkkakahvanpiilotuslaskokset. Takasovituskuvaa en näytä, koska ylävartalo tursotti. Ai miten niin naiset ovat kriittisiä omien kuviensa suhteen??


Talitintti visertämään kevään odotusta. Oho, mikä väriero sisä- ja ulkokuvissa. Myös lämpötilaero on tuntuva.


Valmis.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Takatalven nappivalinta

Kaverin vanha villapaita sai kyytiä kuudenkympin pesussa. Saksin siitä lapaset ja kokeilin OB 6/2012 Isorakka-kaavaa. Isoin koko on leveydestä hyvä minulle, mutta pituutta tarvitaan sentti ainakin lisää. Pianonsoittajan sormet, muka. Siksipä nämä päätyvät pakettiin. Suippo kärki on vähän hassu, mutta ehkä juuri siksi aika kiva. Seuraavia taidan kuitenkin pyöristää.




Fleecevuori, kaksinkertainen villajoustin. 


Riittänee paketoinniksi? 


***
Päivän teemaväriin sopien tein isoveljen kanssa pikkusiskolle pikkukassin. 
PS. Silittäminen on yliarvostettua.