Luetut 2023
Tänäkin vuonna olen hämmästynyt jo monta kertaa sitä, miten sama pieni tai iso teema toistuu kirjasta, elokuvasta tai sarjasta toiseen. Taas mietin, onko kyseessä kupla, sattuma tai piiloviesti maailmankaikkeudelta. Samapa tuo. Hyvä vaan, että havahdun huomaamaan ja pysähtymään.
- Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää. Tosi samanlainen kuin Rouva C. Aina pitää kirjoittaa naisten oikeuksista, mutta tässä ei ollut mitään uutta.
- Elina Järvi, Tiina Hotti, Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä. Mielenkiintoisia ja henkilökohtaisia tarinoita siitä, mikä voi tapahtua kelle tahansa, ja tapahtuukin noin joka toiselle jossain elämänsä vaiheessa. Rauhallista, toteavaa ja luonnollista kerrontaa. Taas ymmärrän enemmän.
- Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita. Ahdistavaa ja realistista asiaa vaatetusteollisuuden ympäristövaikutuksista, viherpesusta ja vaikeista valinnoista. Tämän muistan pitkään: Annetaanko aplodit sille, joka sammuttaa sytyttämänsä tulipalon?
- Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia. Ihana, pitkä, upottava, koskettava. Kuinka mukavaa on antautua rauhassa ihmisten muistoihin, tutustua heihin ja tuntea korvissaan heidän tunteensa. Ja kuinka lopulta kateus, raha ja inhimilliset erehdykset taistelevat ylevämpiä periaatteita vastaan. Oijoi kuinka nautin!
- Aurora Airaskorpi: Riittävän hyvä - Selviytymisopas työelämään. Luulin lukeneeni ja hoksanneeni jo paljon tästä teemasta, mutta auts miten kolahti. Tuttua asiaa, mutta silti on aina tärkeää muistuttaa näistä asioista, joiden pyörteisiin osaan itseni solmia kerta kerran jälkeen.
- (kesken)... josta voi siirtyä suoraan tunnelukkoihin. Kimmo Takanen: Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta. Taas luulin olevani jo aika kartalla itsestäni ja ihmisen toiminnasta ylipäätään, mutta niin vaan sain onnellisesti oppia lisää. On hienoa saada itsensä kiinni roikkumasta kulisseissa, joita ei ymmärtänyt olevan olemassakaan. Ihmekö tuo jos ei muutosta tapahdu, jos yrittää väkisin muuttaa väärää asiaa.
- Claire Alexander: Meredith, yksin. Ihana kirja ystävyydestä, yksinäisyydestä, traumoista ja rutiinien turvasta. Kuinkahan monta tunnelukkoa Meredithin uloslähtöä esti kolmen vuoden ajan? Aika monta. Helppoa luettavaa, syvää asiaa.
- Emmy Abrahamsson: Kuinka rakastua mieheen joka tuli puskista. Eteni epäilyttävän suoraviivaisesti, mutta oli hauskan erilainen ja kiinnostava koska tosi rakkaustarina. Loppu oli vähän yllättävä, mutta eipä tässä lajityypissä järkyttymään pääse. Samoihin aikoihin katsoin ihanaa Trying-sarjaa, jossa myös ollaan töissä Berlitzin kielikoulussa.
- Clare Pooley: Joka päivä laiturilla 5. Mukava hyvän mielen kirja. Helppoa kuunneltavaa olematta liian kevyttä. Junaystävien tapahtumia oli mielenkiintoista seurata sivusta. Joskus kannattaa puuttua, ja kysyä vähän vieraammiltakin kuulumisia. Aina olen ollut sitä mieltä, että small talk on uuvuttavaa, big talk on parasta.
- Elina Viinamäki: Vaimoni. Läjä novelleja, jotka saivat välillä naurahtamaan, välillä ajattelemaan lämmöllä meitä pieniä ihmisiä, jotka pyörimme omien ajatustemme kehällä. Just sellaista pientä ja vinksahtanutta ihmisten elämää, jota mielelläni salakuuntelen. Olisi ollut parempi paperilla kuin äänenä, jotta olisin pysähtynyt jokaisen tarinan jälkeen. Nyt en malttanut.
- Vuokko Nissinen: Luonnonvesien lumo, opas avovesiuintiin. Helposti innostuvan ei kannattaisi lukea tällaisia nopeita kirjoja, koska jalat alkaa ruopia samantien. Tai siis kannattaa, koska nyt aion toteuttaa jälleen yhden haaveen. Uskallan, tai itken ja uskallan.
- Matt Haig: Keskiyön kirjasto. Mainio, helppolukuinen ja monia ajatuksia herättävä romaani vaihtoehtoisista todellisuuksista ja onnellisuuden rakennuspilareista. Oppia voin vain elämällä. Vaihtoehtoiset haaveet eivät koskaan vastaa todellisuutta, vaan ovat vain suppea näkökulma tiettyihin elämän osiin.
- Herra Ylppö: 101 elämänohjetta. Tunnustan, olen puolueellinen. Kuuntelisin Ylpön lukemana vaikka puhelinluetteloa. Olipa ihana pieni kirja, hitaaseen ajatteluun. Tavallisia pieniä juttuja, jotka juuri siksi ovat niitä kaikkein isoimpia. Kaunis taitto, kaunis ääni, kauniita ja hupsujakin ajatuksia.
- Helena Waris: Nuorgamin vettä. Hupsuja suomalaisia minikaivureiden ja vaikka nyt vesiämpärin kanssa. Kiva kirja, hyvä löytö kirjastonväen suositushyllystä. Aidonoloinen, kevyttä viihdettä olematta typerää.
- Kaisa Jaakkola: Palaudu ja vahvistu. Kaiken tiedän, kaiken unohdan juuri silloin kun olisi tarve muistaa. Vallan kattava katsaus juurikin palautumiseen eikä kaikkeen muuhunkin hyvinvointiin. Hienosäätö ja hyvän lisääminen ei auta jos palautuminen sakkaa.
- Juha Kauppinen: Monimuotoisuus - Lyhyt oppimäärä. Suoraa puhetta siitä, mitä luonnon monimuotoisuus on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Mieleen jäi ihmisen pienuus lajien mittakaavassa, mutta suuruus niiden tuhoamisessa. Koska en voi tietää, mikä merkitys on teoillani tai tekemättä jättämisellä, toimin mieluummin varman päälle ja ennakoiden. Saa ahdistua, jos se aiheuttaa toimenpiteitä. Nuorille suunnattu, sopii kaikille. Altistu mikrobikylvylle - voisiko toimia metaforana muullekin altistumiselle? Tutustu myös vastapuolen vaaliteemoihin, altistu toisin ajatteleville, mieti syitä mielipiteiden taustalla. Kirotut olosuhteet - ekosysteemissä pärjäävät olosuhteisiin sopivat, eivät vahvimmat. Diversiteetillä on itseisarvo - ei tarvitse tietää mitä hyötyä siitä on, vaan siitä nyt vaan on.
- Chris Cleave: The other hand. Hui miten kaunis, ruma, kamala ja ihana tarina. Olisi helpompaa sulkea silmät, mutta parempi kuitenkin avata ne. Onneksi satuin lukemaan enkuksi tämän, koska kieli oli merkityksellinen osa tarinaa. Tosi vaikuttava, monin eri tavoin.
- Pilvi Hämäläinen: Cinderella. Kiitos Riku Rantalan kolumnille, kun vinkkasi tästä. Keveää ja riipivää samalla kertaa. Pilvin lukemana toimi. Tykkään kun kirjailija itse lukee, näemmä. Naurahdin ääneenkin välillä. Jopas.
- Oona Laine: Aurin siivousrakkauskirja. Pakkohan tämä oli imuroida kerralla. Siistiä, miten Auri on tehnyt omista intohimoista menestystarinan. (En jaksa keksiä enää siivousteemaisia sanoja.) Juteltiin porukalla Auri-ilmiöstä ja tuli todettua, miten hän on nostanut arjen arvoa ja saanut siivoukseen hohtoa kuten aikanaan ruoanlaittoon tuli nostetta Master Chefien sun muiden myötä. Elämänhallinta, mielenterveys, sosiaaliset suhteet - siivouksella tai sotkulla voi olla yllättävän suuria vaikutuksia. Hyvä Auri!
- Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Lumoava. Ihana. Kummallinen, rakastettava, tavallinen. Peijooni takapenkillä nauratti, vaikken tiedä miksi.
- Teemu Kunto: Minimalismi. Jotain samanlaista kuin Herra Ylpön ohjeissa, toki kun ovat saman tyylisuunnan kannattajia ainakin tämän teeman osalta. Ihan hyvä kirja, vaikkei mitään uutta tuonutkaan. Aina on hyvä muistutella olennaiseen keskittymisen tärkeydestä. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia myös parisuhteista.
- Karin Erlandsson: Yöjuna. Oi kuinka mainio, jännittävä, kummallinen, ajatuksia vinksauttava ja lämmin kirja kadonneista rakkaista ihmisistä. Juu lapsillehan tämä on suunnattu, mutta hyvän kirjan tunnistaa siitä miten se sopii kaikille.
- Karin Erlandsson: Sininen lanka. No tuota noinniin. Jos edellinen sykähdytti niin tämä ei. Kertoihan tämä neulomisesta, mutta mieluummin neulon itse kuin luen siitä.
- Frida Ramstedt: Tyylikäs koti - Sisustamisen käsikirja. Hupsua kuunnella kuvituksiin ja visuaalisuuteen keskittyvää kirjaa. Toisaalta juuri siksi siitä sai hyvin irti. Osan olisin hyppinyt eli, esim. eri vuosikymmenien tyypilliset materiaalivalinnat, mutta eipä haitannut oppia niistäkin lisää. Koti on kyllä kumma juttu. Paljon vaatimuksia ja toiveita niin toimivuuden, kauneuden, tuoksun, tunnun ja vaikka minkä kannalta. Ja tämän kun kertoo useammalla ihmisellä ja koiralla, niin onko nyt ihme jos ei aina ihan mene nappiin.
- Satu Rämö: Rósa ja Björk. En tiedä miksi tämä ei ollut vienyt niin mukanaan kuin Hildur. Islanti-faktojen tiputtelu tuntui teennäiseltä ja kieli oli vähän kökköä. Tai ei ehkä kökköä mutta jotenkin kovin toteavaa. Toki luen silti kolmososankin ja kiva kun sellainen on tulossa.
- Linn Ullmann: Aarteemme kallis. Kirjaston vaihtopisteeltä nappasin matkaan mukaan random-kirjan. Ei mitään järisyttävää, mutta ihan kiinnostavia ihmiskohtaloita. Sellainen peruskirja.
- Marika Rosenborg: Te selviätte kyllä - Mahdollisuuksien parisuhde. Olipahan napakka, monipuolinen ja konkreettinen kirja. Ammattilaisen kokemukset ja käytännönläheinen suhtautuminen parisuhteisiin puhutteli. Useaan kertaan sanoin ääneen että AUUUTS. Ei olisi pahitteeksi lukea tämä joka vuosi uudelleen - tuppaa nimittäin unohtumaan kaikki viisaus säännöllisesti.
- TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. Kirjaston henkilökunnan suositteluhylly on ihan paras. Ei tarvitse lukea takakansia, sen kun nappaa vaan ja alkaa lukea. Olipas erilaista kuin mitä olin toviin lukenut. Jotain potteria, jotain selfhelppiä, jotain lastenkirjaa. Aikuisille tämä ilmeisesti oli kuitenkin suunnattu, mutta taidan suositella esiteinille. Turhan alleviivaavaa oli etenkin alussa erilaisuuden hyväksymisen toive, mutta lopussa jo nautiskelin. Helppoa ja kuitenkin koskettavaa. Jokaiselle ohjaus- ja opetustyötä tekevälle (ja vanhemmalle) voisi löytyä ajateltavaa.
- Martti Lintunen: Karttapallolla pyörien. Kesällä lukemiset koostuu isolta osin kirjaston vaihtopisteen sisällöstä. Tämä oli jotenkin hupsu kirja. Kuvatekstit olivat liikuttavan samanlaisia kuin lapsuusajan valokuva-albumeissa. Kyllä opinkin jotain, mm. että Japanissa talonnumerot annetaan siinä järjestyksessä kuin ne rakennetaan eikä peräkanaa kadun vartta seuraten. Vai Kiinassa? Unohdin jo.
- Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla. Saman tyypin Punaisen osoitekirjan taisin lukea muutama vuosi sitten ja se oli mukavaa pehmeää tarinointia. Sama homma tässä. Vaikka teema oli avioeroa, ikävää, surua ja murhetta, kaikki kiedottiin iloon ja posiin. Aikuisten satu. Jotain samaa tässä oli kuin ihanaihanaihanan After life -sarjan hautuumaan penkillä istujissa, ja siksi sydämessä läikähti.
- Jonna Kivilahti & Krista Keltanen: 12 x koti sekä samojen tyyppien Happy Homes -sarjan Hideaways, White walls ja Creative. Kyllä osaa olla ihmisillä nättejä koteja ja mökkejä. Lopulta vaan alkavat näyttää kovin samalta. Mustavalkoisuus, harmaa, luonnonmateriaalit, uuden ja vanhan yhdistäminen, ... Eikö kellään ole rumia piuhoja, sähkötötteröitä, ahdasta, pyykkitelineitä ja nukkavieruja lasikuitutapetteja? Home sweet home, täältä niitä kyllä löytyy jos kaivataan tosielämän makuista kuvausmatskua.
- Nuppunen-kaavakirjat: Kolmosessa on ihanat Kuovi-housut. Olenkohan tehnyt niillä pinkit collarit? Painapa mieleen, jos joskus tulee housukaavan tarvetta. Vitosessa on treenitrikoiden hyvänoloinen kaava, ja sivusaumataskuun ohje. Kutosesta oli kiva lukea zero waste -tarinaa. En jaksa mittailla ja asetella just nyt yhtään mitään, mutta nättejä malleja oli kyllä.
- Petri Saraste: Kirjeenvaihtaja. Kaikkea sitä yksi ihminen voikin eläissään kokea. Ja kaikkea kuraa voi maailman ihmiset tehdä toisilleen. Eikö riitä, että luonto myllertää?
- Nicholas Evans: Hevoskuiskaaja. 25 vuotta sitten kosketti enemmän hevosen kohtalo, nyt ehkä ihmisten. En muistanutkaan aikuisten surullista rakkaustarinaa. Jotain kovin samaa tässä on kuin Hiljaisissa silloissa. Mikä siinä on, että heppakirjat osuvat johonkin tunneytimeen, vaikken ole koskaan ollut hevosen selässä?
- Anna-Kaisa Melvas: Kodiksi tehty. Maalien värikoodeja, joista voisi olla hyötyä tulevissa remonteissa. Kaikissa kirjan kohteissa oli rottinkia ja greigeä. Kaunista ehdottomasti, mutta ehkä liian ... kallista? Toistuvaa? Persoonallisesta tuleekin samanlaista.
- Olga Palo: Aion kertoa nyt kaiken. Anteeksi te, jotka ette saaneet kirjaa vahingossa käsiinne, koska pidin sitä kuukausitolkulla hyllyssä. Novellit olivat niin erilaisia, että tarvitsin taukoja niiden väliin. Alkupäästä luin yhden tarinan kolmeen kertaan. Keskeltä pompin rivejä yli. Välillä palasin taaksepäin. Lopussa nautin tajunnanvirrasta. En yleensä välitä, kun kirjailija kirjoittaa kirjoittamisesta, mutta nyt siedin. Välillä jopa pidin. Kiitos Olga, kun kirjoitit tämän. Ja hei, näytät huikealta takaliepeen kuvassa.
- Katleena Kortesuo: Karisman käsikirja. Nappasin kirjastosta, koska karisma ja Katleena sopivat hyvin samaan lauseeseen. Nopeasti luettu pikkukirja, jotain ajatuksiakin heräsi. Kiva taitto. Katleenan ääni kuului tekstissä.
- Sally Salminen: Katrina. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi vinkkaa yleensä erinomaisia kirjoja, minkä vuoksi tartuin tähän 1936 kirjoitettuun ilmeisesti aikanaan kovaan hittiin. Juha Hurmeen suomennos kiinnosti myös, koska en ole häneltä mitään omaa vielä lukenut. Nopsaan edettiin syntymästä kuolemaan, lähdöstä paluuseen ja taas lähtöön. Kyllä on nykyihmisen elämä Suomessa helppoa. Helpompaa kuin helppo itse. Myrskyluodon Maija tuli tästä mieleen monella tavalla, paitsi ettei loistava soundtrack soinut päässä lukiessa.
- Hanna Olvenmark: Annos eurolla. Voiko keittokirjaa laskea kirjalistalle? Voi, koska päätän niin. Post-it-lappujen määrä oli yli kymmenen, kun merkitsin kiinnostavat ohjeet. Toteutinkin lähes kaikki. Juuri sellaisia maistuvia kasvispöperöitä, mihin riittää energia, aika ja kuivakaapin sisältö lähes aina. Perheellekin maistui.
- Deborah Feldman: Unorthodox. Taisin pari jaksoa katsoa tätä Netflixistä ja sitten se jäi. Onneksi törmäsin kirjaan. Se vei syvälle käsittämättömiin, kummallisiin, ahdistaviin ja rajoittaviin sääntöihin, joita hasidijuutalaisen naisen elämässä on. Jotain samaa kuin Handmaid's talessa, mutta ilmeisen totta. Maailma on kummallinen paikka. Miksi pitää sitoa ja rajata niin turkaisesti? Mielessä pyörii niin Afganistan kuin Barbie-elokuva.
- Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki. Kuinka ihana kirja olikaan tämä! Ompelemista, teatteria, naisen roolin laajentamista, juhlia, seksuaalisuudesta nauttimista, ystävyyttä, mokia ja niistä selviämistä. Joskus kirjemuotoinen teksti on ärsyttävää, mutta tässä vanhan naisen kertomus nuorelle naiselle toimi kiinnostavana lankana.
- Stephenie Land: Palveluksessanne - Duunariäidin selviytymistarina. Ei käy kateeksi. Oma elämä on niin kovin helppoa, että melkein hävettää. Kovan työn, kipujen ja jatkuvan huolen ja epävarmuuden kombo on liikaa yhdelle ihmiselle, mutta mikäs teet jos ei jakajia löydy.
- Torgny Lindgren: Muistissa. Kiinnostavia muistelmia, pätkiä ihmiselämän varrelta. Ajatuksia tapahtumista ja ehkä tapahtumattomuuksista. Mistä voi tietää, onko jokin asia totta vai muistojen harhaa? Tartuin lauseeseen: "Mikään ei ole ihmisen äänelle yhtä vahingollista kuin turhamaisuus. Se laskeutuu äänijänteille kuin tahmea puuro." Vielä vahingollisempaa on mielestäni ylimielisyys. Se on kuin männävuotinen puuro.
- Marika Riikonen: Yksin, kiitos. Oijoijoi. Miten joku osaakin kirjoittaa tekstiksi sen, mitä niin usein koen ja tuskailen. Rakkaat ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta tarvitsen henkistä ja fyysistä tilaa itsellenikin. Siinä se taas nähtiin, että kaikki tunteet ovat yleisiä ja inhimillisiä.
- Veera Kinnunen: Bokashi. Olipas kiva tietokirja bokashi-kompostoinnin ihanuudesta, monella eri tasolla. Kierrätys, kiertotalous, vastuu, nautinto siitä ettei jätettä tarvitse kuljettaa ensin kaupasta kotiin ja sitten roska-autolla käsittelylaitokseen. Onnellisuutta lisää tunnetusti se, että saa tehdä omien arvojen mukaisia valintoja ja konkreettisia tekoja, itselle sopivassa mittakaavassa.
- Are Kalvo: Helvetillinen vaelluskirja. Aloin kuunnella tätä Lapin-reissulla ja siksi se ehkä jaksoikin naurattaa tovin. Liikaa taskuja housuissa, ihmisten ilmoilla kalsaripaidassa, vaellusmatkan pituuden ja vaativuuden vähättelyä ja vertailua, sää on pukeutumiskysymys, aina on hyvä keli olla pihalla, ruoka maistuu paremmalta ulkoilun jälkeen, ... näitä hupsuja kliseitä riittää. Kirja oli sinällään ihan viihdyttävä, mutta toistoa oli satamäärin liikaa.
- Taylor Jenkins Reid: Seven Husbands of Evelyn Hugo. Oijoi miten kiinnostava erilainen ihana kirja. Nautin siitä, miten päähenkilö tunnisti ja tunnusti omat virheensä ja heikkoutensa. Pääsin punaiselle matolle ja elokuvien kuvaustauoille vain sivuja kääntämällä. Jotain samaa tässä oli kuin Tyttöjen kaupungissa, jossa myös vanha nainen kertoo tarinaansa nuoremmalle, mutta silti tuntui tarpeeksi erilaiselta eikä sekoittunut mielessä.
- Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six. Parissa päivässä vetäisin tämän tosi erilaisen kirjan kuin mitä yleensä luen. Jotain ihan muuta kuin Evelyn Hugo. Ihanaa kun voi lukea peräkanaa saman kirjailijan teoksia eikä yhtään mössäänny. Miten tarina soljuikaan eteenpäin, eri ihmisten muistelemana, eri näkökulmista katsoen, eri tunnetiloissa eläen. En ollut kuullut tästä bändistä aiemmin, mutta olipa kiinnostavaa lukea sen syntytarinaa ja kuunnella samalla heidän musiikkiaan. Monesti harmittaa kun kiinnostavat kirjat ja bändit ovatkin fiktiota, mutta tämä ei ole.
- Roope Lipasti: Aviotärähdys. Kolumneja olen häneltä lueskellut ja tämä oli eka kirja. Tykkäsin kun tavallisuuden keskelle tärähti vinksahtanutta synkkyyttä. Jos miettii, että voiko tälle nauraa, niin silloin pitää nauraa, tai ainakin hymähtää. Sitä kai kutsutaan elämäksi. Sitä että eletään vaan vaikkei olekaan sellaista kuin joskus kuvitteli. Että löydetään oma ilo pienestä.
Kishwar Desai: Postimyyntilapset. Ihmisen keho on kauppatavaraa. Tai oikeastaan koko ihminen voi olla kaupan jo ennen syntymäänsä, kun lapsi tuotetaan sijaissynnyttäjän kohdussa. Mielenkiintoinen aihe ja ihan ok kirjana. Jotenkin dekkarimainen ote muttei kuitenkaan.
Aura Koivisto, Risto Sauso: Olipa kerran saari. Muistoja Viron Vormsilta. Syke laski, mieli rauhoittui. Ei tarvitse olla sievää maalaisromanttista tai tanskalaista designia. Voi myös olla ihan tavallisia kuvia ja muistoja rauhaisasta elämästä Viron saarella.
Kesken:
Merja Mäki: Ennen lintuja. Hyvin kirjoitettu, hyvin etenee. Nyt en vaan jaksa sotaa yhtään enempää kuin on pakko.
Heath Fogg Davis: Beyond Trans - Does Gender Matter? Jokaisen tulisi lukea tämä. Minäkin luulin olevani ajatteleva, ymmärtävä ja järkevä, mutta luulin väärin. Kuinka monessa paikassa sukupuolelle annetaan määritelmä, arvo ja merkitys, vaikka sillä ei tulisi olla niistä mitään. Kenellä on oikeus määritellä? Kenellä on velvollisuus jaotella? Kuka määritellä jaottelut? Kuka puuttuu asioihin joihin ei tarvitsisi puuttua?
Laura Kolbe: Keho. Alkoi kiinnostavasti, mutta lässähti yhden ihmisen turinoinniksi. Jotain samaa kuin Ainoa kotini -kirjassa, josta myöskään en jaksanut innostua. Taidan jättää pysyvästi kesken. Äänikirjoissa on sama vika kuin musiikin suoratoistossa. Pomppiminen on liian helppoa. Vai onko se vain hyvää ajankäyttöä ja elämästä nauttimista?
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. Miksi tässä on vain tähtitiedettä?
Juha Hurme: Tiu tau tilhi.
Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus
Mirjami Haimelin ja Satu Rämö: Kynä - kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Ehkä sopii paremmin ihmiselle, joka oikeasti meinaa kirjoittaakirjoittaa, mutta innostaa myös kaltaistani, joka pitää kirjoittamisesta, tietää sen helpottavan vaikutuksen, tahtoisi kirjoittaa enemmän, muttei löydä aikaa. Oivallus: Voin ajatella pitäväni kirjoittamisesta, oli muoto mikä hyvänsä. Voisiko ahdistava inbox olla vähemmän ahdistava jatkossa? Sehän on vain virtuaalinen laatikko täynnä kirjekavereiden vastaamattomia kirjeitä.
Richard Powers: Ikipuut. Ihana, tämä saa ehdottomasti jatkua kunhan on aikaa lukemiselle enemmän.
Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani. Menee sekaisin aiheen takia Ikipuiden kanssa, eikä ole niin hyvä. Ehkä jatkan toiste sammaltutkija-Alman tarinaa. Ei jotenkaan innosta kuten saman tekijän Tyttöjen kaupunki.
Minna Miao: Prokrastinaatio. Heh, kesken.
Wilhelm Schmid: Tyyneys. Heh, tämäkin kesken.
