sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Nimettömät

Muut niitä tehtailee ja on niin sujuvaa ja nopeaa ja strömssöötä että. Täällä ei.

Muut tekee pikkareita tilkuista. Ei tälle perälle. Tai ehkä minun tilkkuni ovat Muiden mielestä roskakokoa. Vain skootterikangasta oli riittävästi omaan testiversioon. Piirsin kaavan lempimummoalkkareista.


Ihan hirveä homma oli saada kapea kuminauha pysymään paikoillaan trikoon reunassa. Meni ikä ja terveys. Rentouttava harrastus? My ass.

Vähän kireätkin ovat reidestä. Jätski ampuu näköjään suoraan kinkkuun. Tai sitten kuminauhaa ei totisesti saa venyttää juuri yhtään ommellessa. En uskonut.

No entä jos yritän uudelleen. Ilmaisnettikaava Tanttarallalta, 110/116 cm. KVK:n punaraitatrikoo palasiksi. Vyötärökuminauha kiinni nurjalta puolelta -> hermoja kului vähemmän kuin oikealta ommellessa, mutta paljon silti. Reisikuminauhat ompelin ensin saumurilla kiinni ja tikkasin oikealta. Helpommin sujui, mutta tuli aika paksut pökkelöt.


Miten ihmeessä sain leikattua toisesta reisikuminauhasta monta senttiä lyhyemmän kuin toisesta?? Ihan vinot pökät.


En tee enää ikinä. Mitään.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Jämälankakolttu

Kuinka olenkaan viimeisten vuosien aikana inspiroitunut ja ihastunut Virpi Siiran kopan parissa. Siinä on nainen, jolla on ideoita, tehokkuutta, silmää, aikaa ja energiaa.

Yli vuosi sitten hän toteutti sen, mitä olen pitkään suunnitellut: jämälankamekon. Ei mitään krumeluureja, ihan vain sitä itseään.

Talvella löysin Ulla-neulelehdestä vihdoin ohjeen, joka voisi toimia. Tein ässän, vaikka olen ämmä. Kuvissa näytti väljältä mallilta, mutta halusin niukan ja sellaisen sainkin. Muuten noudatin ohjeita, mutta ylälantion seutuvilla aloitin 2+2-levennykset 8-10 kerroksen välein. Tässä tulos. Niin ja kävi tässä lopulta samoin kuin Siirallekin: mustaa ostin jo heti alkuun pari kerää ja helmaan vielä violettia ja petroolia, koska alkoi näyttää puuduttavalta. Muuten menin koko mekon vanhoilla Nalle- ja Wool-jämillä. Nyt tietty alkoi kutkuttaa samanmoinen mekko pelkistä lempiväreistä... Petroolia, vihreää, mustaa, oranssia, violettia - aijaijai! Tasaraitaisuus olisi myös kiva kokeilla. Nyt joutui yhtenään vaihtamaan lankaa ja katkaisemaan ajatuksensa.

Jee, se on valmis! Saa tuulettaa!!!



Ihanaa saada raidat täsmäämään ilman yhtäkään tuskaisaa neulesauman ompelua!


Hihansuiden kasarihenkinen pussitus vähän häiritsee. Päällä ei näy noin selvästi, mutta ehkä vielä joskus puran, teen raitoja alas asti ja jätän suoraksi helman tyylillä.


Kylläpäs rehvakas käsialani oikeni, kun pesin mekon heti villapesuohjelmalla koneessa. Minähän en pingota (paitsi aviomieheni mielestä), joten levitin kosteana pyykkitelineen päälle ja nyhdin suunnilleen muotoonsa. Helma ja pääntiekään ei enää rullaa pesun jäljiltä.


Helmassa pari kertaa vuorotellen 2 krs oikein ja toiset kaksi nurin.



Langanpätkiä oli lopulta noin 150. Rattoisasti meni futiksen finaalipeli niitä näprätessä.


torstai 10. heinäkuuta 2014

Pussukat ensimmäiselle ja viimeiselle puhelimelle

Toinen aloittaa kohta koulutiensä ja kulkee pitkin kylää kavereiden kanssa perintöpuhelin mukanaan. Tarvitaan vedenkestävä pul-päällinen, pehmeä fleecevuori, turvalukko niskaan, lenkki ihkaensimmäiselle avaimelle. Ulkonäkö on sivuseikka, toimivuus pääosassa. Pieni vetoketju on helppo avata näppärillä sormilla.


Toisen elämä on jo ehtoopuolella. Puhelin kulkee silti aina mukana pyörätuolissakin. Oman kodin avainta ei enää tarvita. Pehmusteista ei olisi kuin haittaa äänenvaimentimena. Tarran saa auki heikommillakin sormilla. Toimivuus on tässäkin pussukassa pääosassa, mutta lisäksi toivon värien piristävän.



Käyttäjien ikäero on suuri, mutta molemmille on yhtä tärkeää pitää yhteyttä omiin läheisiin. Soitellaan!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Sudesta sopivaksi

Olipa kerran eräs Susi-merkkinen huppari. Edes korjailujen jälkeen pää ei vain mahtunut kunnolla läpi. Hiki tuli pukijalle ja auttajalle. Tänä iltana vihdoin sain aikaiseksi leikata hupun pois ja surauttaa tilkuista tilalle reippaaaaasti tilavammat systeemit. On kyllä hyvä ja tukeva kangas: vetoketju kiinnittyi tosi nätisti ilman tukikankaitakin. Tai sitten minä vain olen erityisen taitava, buahahaa.


Jos ei nyt mahdu, niin ei sitten ikinä.


No jos NYT ei, niin jo on ihme!


Seuraksi vielä pipa. Minkähän takia tänä vuonna pipo-ompelus heinäkuussa ei tunnu kummalliselta?


Ja hei settiinhän sopii jälleen yhdet Saimit (OB 1/2009), koko 140 cm plus lahkeita niin paljon kuin kangasta riitti. Ruskea joustofrotee jälleen kerran Kestovaippakaupasta. (Myös vihreäraitainen on sieltä.)




PS. Tämän taustaprojektin valmistuttua olen entistä parempi lankojen päättelijä. Kuvia tulee oikealtakin puolelta, kunhan päättelypuuhat joskus loppuvat.


torstai 3. heinäkuuta 2014

Retromekko räntäsateeseen

En luovu toivosta. Joskus vielä tulee kesä. Jos ei tänä vuonna, niin sitten seuraavana.

Moda 4/2014 innosti vain tällä yhdellä mallilla. Sitäkin rukkasin aika paljon... Vyötärösauma ylöspäin, hankala kuminauhakuja pois, kapeampi helma. Pituuttakin lähti, koska anopin vuosikertapussilakana loppui kesken.


Yläosan vuoritin juhannusmekon kaavana käytetyllä vanhalla mekolla. Pääntien reuna vähän lörpöttää ohuiden kankaiden takia. Pujotan ohuen kuminauhan, jos käytössä siltä tuntuu.


Olkakurttuihin silkkinauhat. Oranssit olisivat kivemmat, mutta näillä mennään. Hyvä tuli!