Naisväen seikkailutunikat

Koska naisen mieli on heikko eikä kehonkaan vahvuus päätä huimaa, pääsi Pehemiän Seikkailu-joustocollege niskan päälle. Kankaiden Yönä olin juuri sulkemaisillani koneen, kun ruudulle napsahti huima salamatarjous. Klikuti klik! Naputi nap!

Joustocollari on ihanaaaa. Pehmeää, joustavaa, jämäkämpää kuin trikoo. Saisipa sitä kaikissa kuoseissa ilmaiseksi kotiovelle toimitettuna. Pyydänkö liikaa? 

Pätkästä riitti minulle ja miniminulle. Sille pienemmälle tein tunikan just sen kokoisena kuin kangasta oli. Niskaan piti improvisoida kaarroke, koska vähän jäi uupumaan. Leggareiden raitatrikoo on Kestovaippakaupasta ja sekin ison mekon jämiä. Raukkapieni ei koskaan saa mitään omaa... 

Sitten se isompi tapaus. Kaavana on vanha tuttu oma sekoitus. Tein vähän väljempänä helmasta ja laitoin kuminauhan kujaan. Ei pussita paljoa, mutta onpahan jotain jekkua. Muuten alkaa näyttää jo liiankin tutulta. Mitä uutta keksisin?

KAM-nepit hihansuuresoreissa, takkivetskari kauluksessa, musta joustofrotee kauluksen sisäpuolella. Muuten tuli vallan kiva, mutta kaulus ärsyttää. Vetoketju on liian jäykkä ja sojottaa suljettuna. Ei ollut jemmassa ohuempaa ja nyt saan kärsiä kärsimättömyydestäni. Taidan leikata kauluksen ja vetskarin irti ja tehdä uudelleen vaikka neppareilla. Kattoo ny. Joustofroteekin tuntuu inhan paksulta näin kesällä. Olen varmaan syksyllä eri mieltä. Aina ei voi onnistua.

 

(Ulkokuvat: Katja Räsänen)

Kestovanulaput

Mikä on ohut, pyöreä ja valkoinen?

Kaksi kerrosta flanellia, koko juomalasista, saumurilla ympäri.

Lahjapussi, pussilahja

Vielä kerran lapselliset housut

Kolmen viikon päästä ensimmäisen päiväkotielämä päättyy. Havainnosta häkeltyneenä oli pakko ommella perushousuihin jotain ihan lapsekasta.

Kaava Saimi (OB 1/2009), musta joustofrotee Kestovaippakaupan alemyynnistä (jatkuu vielä...), koko 140 cm + 10 cm lisämittaa lahkeisiin ja 12 cm pitkät raitaresorit.

En halunnut kokomustia housuja alunperinkään ja tähän se ajatus sitten johti.

En kommentoi.

Seeprapäivä

Ihastuin vallan tähän paitamalliin. Kerrankin käsityölehden (Burda Style 01/2014) kaavoittaja tai mikälie mallimestari on tehnyt työtään eikä piirtänyt lehdestä toiseen samoja laatikkomalleja. Halusin ehdottomasti toteuttaa tämän mallin. Sittenpä puski Kankaiden yö eli saumurisurahtaneiden akkojen kokoontumisajot parhaasta päästä. Kestovaippakauppa tarjosi tätä omaa raitatrikootaan ihmeen edullisesti ja minähän klikkasin sormet verillä. 

Kaava-arvioni: 

- Sopii kuin nenä päähän tähän kroppaan! Istuva, sopiva, mukava, ei liian tiukka. En tiedä parhaiden puolien korostamisesta, mutta mitoitus on just eikä melkein tälle nelikymppiselle. Ja se EI ole ikä. 

- Kivaa ommella vaatetta, jota joutuu ajattelemaankin. 

- Kerrankin pitkät hihat. 

- Raglanrypytyksen kohdalle piti silittää Vlie... Vsiel... Vsile... tukinauhaa. Mulla mitään sellaista ollut, eikä täällä ennenkään olla trikoota tuettu. Ihan hyvä tuli pelkällä poimutuslangalla, saumurilla ja framilonilla. Seuraavasta saattaisin jättää poimutuslangatkin pois ja tehdä pelkällä framilonilla. Ei trikoo ole niin justiinsa. Ehkä en myöskään rypyttäisi lantiolta noin paljoa. Saisi olla vino helma. 

- Yksivärisenä kokeilen seuraavaksi. Saatan tehdä vallan mekoksi asti, niin voi käyttää leggareiden kanssa. Farkkujen kanssa maha pönköttää. Ja sehän on vain ja ainoastaan farkkujen vika. Vappumunkeilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
(Kivempi on pidempänä: http://violettia.blogspot.fi/2014/02/uusi-lempipaitani.html)

Sitten kangasarvioita: 

- Mielettömän leveää. Yhdestä leveydestä tuli koko paita, vaikka oli tällainen vinkura. Normipaita tulisi varmasti ja jäisi tilkkujakin eikä kangaspölyä kuten nyt. 

- Hinta-laatu huipussaan, etenkin nyt kun on edelleen tarjouksessa, vink vink ;) 

- Vähän paksumpaa ja pehmeämpää kuin se tavallinen raita, valkoinen raita vähän leveämpi

- Rullautuu enemmän hulpio- ja leikkuureunasta kuin yllämainittu. Hermo ei kuitenkaan suuremmin mene, koska on aika paksua.

- Yhden päivän käytön jälkeen ei näy ryppyjä, venymiä, nöyhtää, mitään. Lurutrikoot jääköön alelaareihin, koska tämä se on ihanaa!! Jokainen itse tehty vaate ansaitsee kunnon kankaat. 

Kiitos vielä kerran hauskasta kuvaussessiosta Räsäsen Katjalle! Hupaisia ilmeitä tulee, kun nauraa ja puhuu koko ajan ;) 

Vappua, pipoja, mitä lie

Vappu. Onneksi isommallekin uppoaa vielä tämä kotikutoinen tyyli. Chima-tyylinen viitta jätkän itsensä leikkaamana ja ompelemana sekä naamari samoista näpeistä. Ensi vuonna naamiaisia vietetään jo koulussa, huh huh.

Sille toiselle ehdottelin kissa-asua. Ehdotus hyväksyttiin, kunnes kahta päivää ennen keksi haluavansa olla rinsessa. Pinkki rinsessa. Fak. Vanha risa Indiskan salsahameeni sai tuta nahoissaan tämän.  

Mekko?

Äh, liikaa vääntöä yläosaan. Trikookaitale vyötäröresoriksi ja valmista tuli. Tosin armas työkaverini pelasti tilanteen ja toi ihan oikean Ruususen mekon. Tekokuituinen Disney-aikakausi alkakoon!

Taas siksakkia. Itselle ei jäänyt puolen metrin päästä muuta kuin 40 sentin pätkä. Jotain pantaa siitä voisi vielä vääntää, jos jollekin kelpaa. 

KAM-nepit puristelin koristeeksi.

Sitten sitä nolousosastoa. Koko perheen tekninen kauluri vähän käytetystä urheilupaidasta. Korkea kirahvikauluri kummalle tahansa mukelolle.

Kaksinkertainen joka puolelta, ettei reuna rullaudu.

Jaa että mikä on niin noloa? No TÄMÄ!! Suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä. Tällaisessa jätkä on kulkenut vuosikaudet... Miten ihmeessä niitä kaikkein eniten käytettyjä vaatekappaleita ei tule uusittua? En ymmärrä. Olkoon tämä kuva muistutuksena minulle siitä, että pojallakin saa ja pitää olla kauniita, ehjiä vaatteita, vaikka ne olisivatkin koko ajan hiessä, ravassa ja kurassa.

Pussukoita. Johan ne ehtivät varmaan vuoden lojua leikattuna.

Lumimarja-vahakankaasta uimahallipussukoita. Mieli tekisi silittää, mutta järki sanoo ei.

Minä en osaa piirtää. En keksi mitään aihetta, jonka ehkä osaisin. Katuliidut - paholaisen keksintö. Kunnes: hei Muumit!! Helppoja tyyppejä, jotka lapsikin tunnistaa. Vanhakin oppii!