lauantai 28. tammikuuta 2017

Nappivillikset

Vähän ohjetta, paljon omaa päätä. Nalle. 61 s varressa tasona. 6+6 s päällekkäin ennen kantapäätä. 48 silmukalla terä.

torstai 26. tammikuuta 2017

Geenit

Ysivee teki hernepussin, viisvee ompeli merkin kiinni. Omppu on taas lähellä puuta.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Villasukkia ainiaan

Kerrankin oli ihan ohje. Meni yhtä mönkään kuin aina ohjeen mukaan tekemäni keittiökokeilut. Yläreunaan mahtuisi pohkeen lisäksi paketillinen suklaakonvehteja. Mutta väritys on tosi kiva. Taidan tehdä toiset itselle ja antaa nämä jollekin pahaa-aavistamattomalle kaverille, kjäh kjäh. Tai pidän itse, jos kuminauha parantaa tilanteen.  


Polvisukkien ohjeessa luki näin: 

- 7 veljestä ja 3,5 mm puikot
- 64 silmukkaa *)
- 10 krs joustinta
- 30 krs sileää
- kavenna takana kerroksen alussa ja lopussa 1 s eli yhteensä 2 s/krs
- 5 välikerrosta
- kavenna 2 s
- 4 välikerrosta
- kavenna 2 s
- 3 välikerrosta
- kavenna 2 s
- toista kolmea välikerrosta ja kavennuksia, kunnes on jäljellä 44 s (tämä on se oma sopivaksi todettu silmukkamäärä naisen sukkiin. Ohjeessa oli joku isompi lukema.)

Sitten vain kantapään ja terän tekoon normaalisti. 

*) Ihan liikaa oli tälle käsialalle 64 s. Ensi kerralla riittänee 56 s. Voisi myös tehdä kaksinkertaisen yläreunan ja pujottaa kuminauhan kujaan. Lisään ohjekuvan, kunhan löydän. 


Monta vuotta jemmasin lempilankaa (7 veljestä, 44 s, 3,5 mm puikot). Oli niin ihanat värit, etten raaskinut käyttää. Nyt lähti sitten lapasesta eiku sukasta, kun vallan toisetkin tein.



Tummansinistä ehkä-seiskaveikkaa ystävän äidin ja kyläläisen jemmoista. On isot, joten toivottavasti sopivat lahjansaajalle. 48 s, mieskoko.




perjantai 20. tammikuuta 2017

Villasukkaparaati

Meditaationeulontaa. 

Aina seiskaveikkaa, 3,5 mm puikot, naisille 44 s ja miehille 48, lörppä käsiala.

Sinappiraitasukat laitoin laatikkoon odottamaan kevättä.



Partiopomo näyttää tontulta ja teki siksi lahjasukkien värin valinnasta helppoa.



Melkein asialliset sukat sai hän, joka saa ajatukset rullaamaan uusille urille ja auttaa uralla pysymisessä.



Kämppikselle kiitos nauruista, asennekasvatuksesta ja keskusteluista. Ovat kuulemma kivat lapaset.


Jokohan riittää? Ei vielä. Uudet on jo puikoilla.

Joulupallot ja Dymo <:)

Syksyn ja talven teemana on ollut harvahkolukuisissa käsitöissä aivottomuus. Ei uusia malleja, tekniikoita tai ajatuksia. Ommm, zennn. 

Tehtiin muksujen kanssa neulahuovuttamalla (ja koneessa tiivistämällä) joulukoristeita omaan ja naapurin kuuseen. Tähänkin voisi jäädä koukkuun.




Sain itseltäni joululahjaksi Dymon. Rakkautta ensi painalluksella.


Hesarin ohje. Kannattaa tehdä alkuun kuusinkertaisena ja sitten vielä tuplata, jotta riittää lahjaksi asti.


Mentaaliapua

Sur. Päänsisäinen pakko ommella välillä, vaikka pitäisi tehdä muuta.

Toive lastenhuoneesta. Kaavapohjana 128-senttiseksi kasvatettu Me&I-tunika. Pitänee joskus piirtää sopivia kaavojakin, mutta nyt mennään näppituntumalla.


Lahjakassi. Pilkut on vaan niin ihania.


Lahjapöksyt. Joka suuntaan kasvatetut Ropinat (OB 6/2012), alkujaan 128 cm.


Lahjahame. Kellottava soiro trikoota, pätkä resoria.


Trikootyyny tytölle ja virkattu takki nallelle.


Pipohan tuo.


Ja toinen. 


Kolmas. Eiku se onkin tuubi.


Havaittavissa ideointiajan ja unen puutetta. Tarve on silti saada jotain valmiiksi. Näillä mennään.





Viisivuotias haikaili leluosastolla ompelukoneiden perään. En ostanut. Kaasupoljin kuuluu vielä minulle, mutta muun saa hoitaa itse.


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Villatakin pitsipaikat

Mihin voi enää luottaa? Vasta 15 vuotta sitten halvalla ostin ja jo on reikä kyynärpäässä.  

Ehjäsin.