Neulottu torkkupeitto

Vilukissa valmistui samaan aikaan kuin hänen peittonsa. Kelikin muuttui sopivan hyiseksi kevään helteiden jälkeen. Onni on neuloa ihmiselle, jonka toivoo ja melkein tietääkin ilahtuvan paketista. Jokainen silmukka on ilo.

Tein jokaisesta tilkusta erilaisen, noin 30 cm kanttiinsa. Viikonloppuna syntyi kuvioita, arki-iltana ainaoikeaa. Virkattu kukkaneliö (kukkia juhlan kunniaksi), kissa (allergiakotiin), nimikirjaimet (sää ja mää), lehtiä, raitoja, möykkyjä. Tein tilkkuja neljä pötköä. Yhdistin virkkaamalla ja tein reunoihin pylväät ja kiinteät kerrokset. Pesukoneen villaohjelma ja ronski pyykkitelinevenytys sai mutkat suoriksi.

Kesäkassi virkaten

Oma koppa innoitti jälleen virkkauspuuhiin. Olipa rentouttavaa tehdä helppoa ja aikataulutonta käsityötä kesälomaa odotellessa.

Kappas, täällä olisi ollut ohje vielä kivempaan malliin:
http://omakoppa.blogspot.com/2012/02/virkatut-kassit-ohje.html.

Tuhti Riine-mekko

Mekkotehtaan mallit loppuvat 128 senttiin, mutta leveyttä riittää rippikouluikään asti. Tämän unohdin autuaasti, kun levensin sentin-pari yläosaa Riine-mekkoon. Kursin napilla kasaan takaa, mutta edelleen kolttu miltei tipahtaa harteilta. Kunhan laiskuus joskus hellittää, saatan jopa purkaa ja kaventaa kaarrokkeet sopiviksi.

Hihoja pienensin surutta, mutta edelleen ne ovat kovin töröttävät.

Joskus menee nappiin. Joskus ei.

Kankaat ovat anoppilan hurmaavia kätköjä, joten hintaa tuli nolla euroa.

Virkattu kori

... vai onko näin pieni vielä kori? Pussukka. Hässäkkä. Paikka, jossa säilyy vanulaput käden ulottuvilla.

Olipa kiva pieni iltapuhde. Puuvillalangoille ei meinaa löytyä käyttöä, mutta näitä voisin tehtailla enemmänkin.

Railway Stripes taas

Luulin ompelevani kaverisynttärilahjoja, mutta kaikki häipyi oman tyypin kaappiin. Kiva kun kelpaa.

Taas on kaavana Railway Stripes, 140 cm, OB 6/2016. Tämä malli sopii joka kangassoiroon, joko hihoilla tai ilman ja lyhyempänä tai pidempänä..