Päivätorkkujan tilkkutäkki

Kasa värittömiä puuvillaisia lahjoituskankaita ja vanhoja tilkkuja. 15x15 cm pahvikaava suklaarasian kannesta. Sakset. Punainen fleecepeitto kaverin jemmoista. 

Eipä sitten muuta tarvitakaan. 9 tilkkua vaakasuuntaan, 14 pystypäin. Toisella puolella on täysileveitä kangassuikaleita. Pitäisi sopia isompikin pötköttelijä tämän täkin alle.

Huolellisempi ihminen saisi kulmat natsaamaan, mutta olen armelias omille virheilleni. 

Niitä nimittäin riittää. Oho, jatkosauma tupsahti etupuolelle. 

Oho, punainen välikerros paistaa vaaleista tilkuista läpi. 

Päiväunien sikeyteen näillä seikoilla ei onneksi ole suurempaa merkitystä. 

Krooh pyyh. 

Hullu ei huomaa...

... ja viisas ei virka. Se on vain uusi kopterimalli, joka osaa lentää ylösalaisin.

Autumn Stripes (OB 7/2013 ehkä) ja koko 152 cm. Oikein hyvä malli ja sopivasti kasvunvaraa 140-senttiselle tyypille.

Helikopteritrikoo on Kestovaippakaupasta ja vihreä omasta makkarankuoripaidastani. Molemmista riitti nippanappa kangasta tällä kokoonpanolla.

Feikkituplahihat tein niin, että surruutin hihassa olevan sauman kiinni ja tikkasin päältä niin, että lyhyt hiha jäi pienelle vekille. Näyttää enemmän t-paidalta.

(Pata)kintaat

Vuosia sitten ihastuin Tallinnan pienessä lankapuodissa näihin värikkäisiin ja edullisiin hahtuviin. YKSIsäikeisiin hahtuviin. Voiko yksisäikeistä käyttää muuhun kuin hermojen menettämiseen? Nyt päätin kokeilla ottaa ulkoa ja sisältä säikeet ja johan luisti. Pelkäsin värien mössääntymistä, mutta turhaan.

Paha vaan, että valitsin Ullan hahtuvalapasten ohjeen, jolla lapasista tuli hervooooootoman isot. Nelosen puikkoja ihmettelin jo aluksi, mutta päätin antaa ohjelle mahdollisuuden. Yleensähän käytetään 8 mm:n puikkoja huovutustöissä. Mitä opimme tästä? Luota itseesi, jos tuntuu väärältä. Älä luota isoihin villalapasiin. Niistä ei tule kuin sutta ja sekundaa.

Varsi on seiskaveikkaa ja siinäkin 4 mm puikot. 44 silmukkaa on liikaa. Alkaa lörpöttää, kun pesee monta kertaa kuumissa vesissä. Jälkiviisaana olisin valinnut mustan langan punaisen tilalle, mutta milläpä sitä enää vaihtamaan. Ensi kerralla sitten.

Toinen lapanen huopui kauniisti, mutta toinen oli aina vaan leveä kuin leipälapio. Molemmat kävivät ensin 40 asteen kirjopesussa, sitten 60 asteessa ja isompi vielä kerran 40 asteessa. On aika tuhtia tavaraa. Sormet verillä puskin kanavaneulaa pinnasta läpi. Oliko se sitten sitä kuuluisaa sydänverta? Lapasten saajalla ainakin on paikka sydämessäni.

Karttakeppi viuhuu

Jos anoppi on opettaja, on miniän syytä olla ihmisiksi. Viimeksi en ollut.

Metsolan Kauno-joustofroteen löysin postilaatikosta eräänä marraskuun aamuna. Kiitos ihanalle Ommellisen Liisalle, joka on auttanut monessa mutkassa! Myös pitsivetoketju saapui samasta osoitteesta.

Tunikalle ei ole enää kaavaa, vaan leikkelen mittanauhan kanssa summamutikassa. Tuttu kohde auttaa vaatteen istuvuuteen. Kaulukseksi leikkasin suorakaiteen muotoisen palan, joka on kooltaan 27x60 cm, sis. saumanvarat. Samankokoinen kirppispaitatrikoo vielä sisäpuoleksi ja siinäpä se. Vetoketju olisi kivempi, jos se jatkuisi raglansaumassa, mutta en milllllään jaksanut alkaa muokata "kaavaa". Toimii näinkin.

Kuinka sopivaa voikaan olla kangas juuri opettajalle! Innostuin tekemään tilkuista vielä sukat Made for Apesin ohjeen mukaan ja jälleen kerran Modan (7/2012) ruttupipon.

 ***

viuhtoi

kuusenhavuja ja huusi: 

- Onneksi ihan pian on

joulu!

Hmm. Loppusointua jäin kaipaamaan. Nyt ei syki se suoni. 

Kokin puntissa

Toivon rentouttavaa joulua ystäville, tuttaville, lukijoille, perheilleni ja itselleni. Tulkoon joulu, valmista on.

Pipoja ja koruja pienille ja isoille

Kestovaippakaupan työkonetrikoosta surautin pari peruspipoa. Toinen on pieni (n. 52 cm), toinen isompi. Ehkä jäävät oman väen käyttöön, ehkä lähtevät muualle. Ihanan tuntuista trikoota on tuo: pehmeää, napakkaa, sileää ja joustavaa.

Iltapuhteena syntyi taas pari rannekorua. Tämän tein lahjaksi aikuiselle...

... ja tämän omalle 2,5-vuotiaalle elohopealleni. Hän valitsi helmet itse ja ojenteli niitä suurella tarkkaavaisuudella. Laatutesti tehtiin samantien. Jos muistivaijeria suoristaa 400 000 kertaa tunnissa, se ei jaksa vetäytyä enää takaisin yhtä pieneksi kuin uutena. Ylläri.

Taas hyvällä asialla

Kylläpä näitä tulee ripotellen. Jälleen tein Kestovaippakaupan lahjoittamasta villafleecestä ja kässäkerhokaverin antamasta trikoosta vaatesetin Baby Born -nukelle.

Melli EcoDesign lähetti kässäkerhollemme kasan tilkkuja ja tuloksena on nukenpeittoja. Kiitos lahjoituksista! Sairaalan lastenosastolle lähtee toimitus keväämmällä.

Pipo päässä, järki homeessa

Vielä yksi pipo pukkiosastoon. Kangas on vanhasta joustofroteehameesta ja farkkunauha kaverin äitiyshousuista... Hamsterin kaapeissa on monenmoista. Kaava on suunnilleen Baggy jostain viime vuoden OB-lehdestä.

Nukenvaatteita hyvään tarkoitukseen

Oman kylän kässäkerhossa leikkelin lisää nukenvaatteita ja kotona surruuttelin kasaan. Toimitetaan sairaalalle sitten joskus, kunhan on enemmänkin vietävää. Kankaat saimme lahjoituksena eräältä kerholaiselta ja Kestovaippakaupasta.

Ikimuistoisia rannekoruja

Muistivaijeri on näppärä keksintö. Helmiä pujo-pujo-pujo, lenkit päihin pyöröpihdeillä ja taas on valmista. Sopii kenen tahansa ranteeseen eikä tarvi miettiä oikeaa pituutta ja väljyyttä ja ties mitä. Nämä tein 2-vuotiaan pyöriessä ympärillä omissa helmihommissaan, joten eivät vaadi kummoisempaa keskittymiskykyä.

Pitsipipo ja -tuubihuivi

Modan ruttupipo (7/2012) taitaa nousta omaksi suosikikseni. Koskaan ennen en ole käyttänyt pipokaavaa, mutta nyt palaan tuohon yhtenään. Aikas kivalta tuntuu päässäkin ja sehän se on pääasia. (Ai miten niin kuiva sanaleikki??)

Vartissa tuli valmista ja taas on pukinkontti vähän täydempi. Joku valmistautuu jouluun siivoamalla astiakaappeja, kun minä teen sen tyhjentämällä kangasvarastoja.

Täydellisen takkikaavan metsästys: Marimekko-versio

Nytkö se on löytynyt? Se juuri minulle sopiva takkikaava? Lähellä ollaan.

Pilkoin haalistuneen henkkamaukkatakin palasiksi ja piirsin kaavat. Muistin jopa merkitä hakkeja, saumanvaroja sun muita merkityksettömiä detaljeja silpomisvaiheessa. Vanhakin koira oppii. Kokoamisohje on peräisin Tosimummolta. Tosin nykyään se löytyy jo omasta päästäkin. 

Sain ystävältäni tahraisen Marimekon valkoisen Bottna-pöytäliinan, jonka pesin Vanishilla ja kuivatin auringossa. Suurimmat läntit lähtivät, mutta osa jäi. Takiksi se huuteli haluavansa läikistä huolimatta. No, ostin Dylonin intensive violettia pesukoneväriä paketin ja tuommoinen siitä tuli. Osa tahroista tuli enemmän näkyviin, mutta sain väisteltyä pahimpia leikkuuvaiheessa.

Musta vuoritikki olisi ollut hienompi, mutta jos kaapissa on jo valmiiksi pari metriä paksua vastaavaa, ei luonto anna periksi ostaa uutta. Ikean pallopuuvilla sai vaalean vuorin ja mustavioletin päällikankaan yhdistymään edes jollain tavalla. Välttää minulle. 

Tasku lörpöttää. Tukikangas olisi varmaan ollut poikaa taustapuolelle. Laitetaan seuraavaan. Sisäpuolelle tein povitaskun puhelinta varten, koska eihän tuohon palluraan mahdu mitään. 

Jälleen kerran annan todisteen huimista photoshoppaustaidoistani. Taidan olla kuitenkin taitavampi kangasshoppauksissa. Vielä tosin täytyy kehittyä vetoketjuostajana, että olisi tarpeeksi pitkiä kaapissa... 

Ketturouvan talvitakki

Ompeluharrastukselle tyypillistä on, että alkuidea, tekovaihe ja lopputulos sisältävät hyvin eritasoisia ilon, tuskan, epätoivon, innostuksen ja tukanrepimisen tunteita. Joskus ompelu sujuu, mutta lopputulos on silti täyttä kuraa. Sitten on näitä tekeleitä, joissa epävarmuus vaivaa kaikkina muina hetkinä paitsi silloin, kun anoppi vetäisee valmiin takin päälleen ja hymy leviää molempien kasvoille. Valmista tuli ikuisuusprojektistakin, huraaaaa!!!

Kaava on Perfect Autumnin ja Luxurious Flowersin yhdistelmä Ottobre Designin 5/2012-lehdestä. Ihana oranssi joustava villafleece on peräisin Kestovaippakaupasta ja harmaa tikkivuori Jättirätistä Kaarinasta. Kaava oli melko hyvä sellaisenaan, mitä nyt olalta nappasin senttikaupalla sisään. Huppua taitoin etureunasta hupun sisälle n. 8 cm, koska se oli ihan törkeän iso. Nyörin kun olisin laittanut reunaan, niin "Oh my God, they killed Kenny". 

Jotain ekstraa piti takkiin saada. Ateljee Iinassa tehtiin brodeeraus hihaan... 

... ja helmaan. Palvelu oli mukavaa ja sujuvaa eikä hintakaan pyörryttänyt. Ei pöllömpi idea uudistaa vaikka vanhaakin villakangastakkia, eihän?

Hihansuihin laitoin kuminauhat, koska olivat aika laajat ja tuuli olisi ulissut niistä sisään. Yhtenä syynä oli myös se, että pelkäsin vuoren ja päällisen alkavan pussittaa suuntaan jos toiseenkin... Hyvän ompelijan tunnistaa siitä, että osaa paikata puutteensa ja mokansa. Tai siis huonon. 

Helmaan en silittänyt tiukkaa taitetta, jotta se sopii paremmin hihansuiden pyöreään muotoon. Niin ja vielä puuttuu se kettu. Vaihdoin retroketjuun vetimeksi pätkän kuvionauhaa. On mistä nyhtää rukkasetkin kädessä. 

Loppukevennys:

"Retusoi. Poista virhe osoittamalla sitä tai vetämällä sen ylitse." Ja minä se pokkana poistin virheen, joka sattui olemaan anoppini pärstä. 

Pipoparaati

Ruttua, myttyä, suoraa, vinoa. Kankaat jäänteitä omista ja kavereiden varastoista sekä vaatekaapeista. Tein sen kokoisia kuin kankaita oli. Osa lähti jo anoppilaan, mutta osa odottaa vielä Sitä Oikeaa Päätä.