Täydellisen takkikaavan metsästys: Marimekko-versio

Nytkö se on löytynyt? Se juuri minulle sopiva takkikaava? Lähellä ollaan.

Pilkoin haalistuneen henkkamaukkatakin palasiksi ja piirsin kaavat. Muistin jopa merkitä hakkeja, saumanvaroja sun muita merkityksettömiä detaljeja silpomisvaiheessa. Vanhakin koira oppii. Kokoamisohje on peräisin Tosimummolta. Tosin nykyään se löytyy jo omasta päästäkin. 

Sain ystävältäni tahraisen Marimekon valkoisen Bottna-pöytäliinan, jonka pesin Vanishilla ja kuivatin auringossa. Suurimmat läntit lähtivät, mutta osa jäi. Takiksi se huuteli haluavansa läikistä huolimatta. No, ostin Dylonin intensive violettia pesukoneväriä paketin ja tuommoinen siitä tuli. Osa tahroista tuli enemmän näkyviin, mutta sain väisteltyä pahimpia leikkuuvaiheessa.

Musta vuoritikki olisi ollut hienompi, mutta jos kaapissa on jo valmiiksi pari metriä paksua vastaavaa, ei luonto anna periksi ostaa uutta. Ikean pallopuuvilla sai vaalean vuorin ja mustavioletin päällikankaan yhdistymään edes jollain tavalla. Välttää minulle. 

Tasku lörpöttää. Tukikangas olisi varmaan ollut poikaa taustapuolelle. Laitetaan seuraavaan. Sisäpuolelle tein povitaskun puhelinta varten, koska eihän tuohon palluraan mahdu mitään. 

Jälleen kerran annan todisteen huimista photoshoppaustaidoistani. Taidan olla kuitenkin taitavampi kangasshoppauksissa. Vielä tosin täytyy kehittyä vetoketjuostajana, että olisi tarpeeksi pitkiä kaapissa...