Ketturouvan talvitakki

Ompeluharrastukselle tyypillistä on, että alkuidea, tekovaihe ja lopputulos sisältävät hyvin eritasoisia ilon, tuskan, epätoivon, innostuksen ja tukanrepimisen tunteita. Joskus ompelu sujuu, mutta lopputulos on silti täyttä kuraa. Sitten on näitä tekeleitä, joissa epävarmuus vaivaa kaikkina muina hetkinä paitsi silloin, kun anoppi vetäisee valmiin takin päälleen ja hymy leviää molempien kasvoille. Valmista tuli ikuisuusprojektistakin, huraaaaa!!!

Kaava on Perfect Autumnin ja Luxurious Flowersin yhdistelmä Ottobre Designin 5/2012-lehdestä. Ihana oranssi joustava villafleece on peräisin Kestovaippakaupasta ja harmaa tikkivuori Jättirätistä Kaarinasta. Kaava oli melko hyvä sellaisenaan, mitä nyt olalta nappasin senttikaupalla sisään. Huppua taitoin etureunasta hupun sisälle n. 8 cm, koska se oli ihan törkeän iso. Nyörin kun olisin laittanut reunaan, niin "Oh my God, they killed Kenny". 

Jotain ekstraa piti takkiin saada. Ateljee Iinassa tehtiin brodeeraus hihaan... 

... ja helmaan. Palvelu oli mukavaa ja sujuvaa eikä hintakaan pyörryttänyt. Ei pöllömpi idea uudistaa vaikka vanhaakin villakangastakkia, eihän?

Hihansuihin laitoin kuminauhat, koska olivat aika laajat ja tuuli olisi ulissut niistä sisään. Yhtenä syynä oli myös se, että pelkäsin vuoren ja päällisen alkavan pussittaa suuntaan jos toiseenkin... Hyvän ompelijan tunnistaa siitä, että osaa paikata puutteensa ja mokansa. Tai siis huonon. 

Helmaan en silittänyt tiukkaa taitetta, jotta se sopii paremmin hihansuiden pyöreään muotoon. Niin ja vielä puuttuu se kettu. Vaihdoin retroketjuun vetimeksi pätkän kuvionauhaa. On mistä nyhtää rukkasetkin kädessä. 

Loppukevennys:

"Retusoi. Poista virhe osoittamalla sitä tai vetämällä sen ylitse." Ja minä se pokkana poistin virheen, joka sattui olemaan anoppini pärstä.