tiistai 9. helmikuuta 2016

Massakoruja

Kermit? Ei, se on se Muppet-show'n sammakko. Cernit? Olikohan massa sen nimistä... Joka tapauksessa muovailtiin nelivuotiaan kanssa koruja vuosia vanhoista massoista. Kovaa oli ja hauis kasvoi. 

Pallo, kaulin, kädellä taputtelu, virkattu perhonen päälle ja kevyt kaulinta. Reikä sukkapuikolla ja mitalit uuniin muhimaan. 


Typy teki tuijottavan plektran itselleen. 


Mimmitaulut

Mimmit-kangas huuteli Kodin Ykkösellä tyttäreni nimeä enkä voinut ohittaa kutsua. Nap, nap, nap, nap. Ikean kiilakehykset saivat tuntea jälleen kerran niittipyssyn voiman. 



Kirjan viemää

Elämä on liian lyhyt raskaiden kirjojen lukemiseen. Kevyissäkin on ollut viime aikoina juuri sitä iloa ja ajatusta, jota olen kaivannut arjen keskelle. 

Ensin luin Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Alku oli ihan hömppää, mutta sitten päästiin asiaan. Yksinäisyys, naiseus, vaikka mikä. Hyvä yhdistelmä Anna-Leena Härköstä ja Bridget Jonesia. Pilates-luvussa hytkyin pidätetystä naurusta niin, että vieruskaveri meinasi tipahtaa bussinpenkiltä. Sori siitä. (Kukahan muuten aloitti pilateksen joulun jälkeen?? Osui ja upposi.)


Sitten luin Bea Uusman Naparetken. Olipahan matka. Nappaskengissä napajäätikölle. Onneksi oli sentään hakuteokset ja muut tarvittavat välineet mukana! Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten joku on niin sisällä niin vanhassa tapahtumassa. Kaikkea sitä.
 

Tämän jälkeen palasin taas hihittelyn äärelle. Ikisuosikkini Heli Laaksosen uusin kirja Lähtisiks föli? on ihanaa luettavaa. Vedet silmissä nauroin ääneen moooonessa kohdassa. Mainio tunnelma, hyvä mieli, rento olo. Tavallinen elämä on parasta, arjen kauneudesta kannattaa nauttia, monesta hetkestä voi saada iloa.


Tämä ei ole silti vitsikirja. Hyvään mieleen ei tarvita aina naurua. 


Voih. On se taitava. Kysypä seuraksi, jos huomaat Helin tulevan keikalle lähimaastoon! Veska on jo pakattuna eteisessä.

Ai niin. Luin Kuutamollankin. (Miten nämä sanat taivutetaan??) Leffasta tykkäsin silloin joskus puoli elämää sitten tosi paljon ja muistan yhä vuorosanat ulkoa. Kirja oli myös hyvä, mutta lempikohtaukset oli tietysti tehty väärin. Onkohan mikään ikinä toiminut kirjana ja elokuvana yhtä hyvin? No, kirjassa oli onneksi monta uuttakin kohtausta.  


Nyt on yöpöydällä kesken pari vuotta vanha Me Naiset. Saa nähdä, miten viiltävää analyysia siitä irtoaa. Heheh.

Kokkipuuhia

Ruuanlaitto ja leipominen ovat kotoilua, eivät kotitöitä. Kotoilu on harrastus. Lasten kanssa voi harrastaa kotoilua eikä jokapäiväinen keittiöarki ole pahasta.

Psyykkaan itseäni tähän ajatusmalliin. Pakkopullasta kohti vapauden tunnetta.

Tehtiin aika hyviä sämpylöitä. Pakastimesta löytyi myskikurpitsasosetta purkillinen, jäänne risotosta. Ihme lierua oli, mutta leipätaikinaan teki hauskan värin ja hyvän maun.


Tokaluokkalainen on innostunut kovasti keittiöpuuhista. Huraa! Eräänä iltana syntyi suomalaisen perinneruoan mukaelma: kinkku-ananas-aurajuusto-pannari. Pellillinen hävisi suitsait. Kuulemma isoveljen kokkailut maistuu paremmalta kuin äidin. Kiitti.


Tekstit alkavat näemmä muuttua kässäilystä kotoiluksi. Muuttukoon. Loisteputkivalotetut ruokakuvat vaan ovat niin sysirumia, että niitä ei kukaan halua nähdä.

Minipyykkipussi

Ihan kuin olisin joskus eläissäni jotain tehnyt, mutta nyt ei tunnu siltä. Missä on kaikki aika, energia ja tekemisen palo? Odottamassa uutta tulemistaan. Olen tietoisesti koittanut harrastaa asioita, jotka vähentävät selkäjumia. Ompelu ja neulominen eivät valitettavasti kuulu siihen sakkiin.

Käynti ihanan ystävän kauniissa maalaisromanttisessa kodissa sai sentään aikaan ihan pienen ompelukipinän. Pakko saada jotain pitsiä ja seesteistä omaan kotiin!


Kestovanulaput meinasivat jo päätyä tuhon tielle ruman pesupussinsa kera, mutta nyt nekin saivat uuden elämän. Tuonne vaan törkkään käytetyt ja sitten koko pussukka pyykkikoneeseen. Hyvin pysyy kiinni ja helppo on käyttää, koska sisällä on kuminauha:


Joskus ihan pienestä kauniista asiasta saa paljon iloa arkeensa. Ja arkihan on tunnetusti ihmiselon parasta aikaa.