Toinenkin kimonoaamutakki pussilakanasta

Jostain otin kaavan. Ei ole Vallila eikä Eurokangas, mutta niillä ainakin näkyy olevan ilmaiskaavoja. Laitoin etukappaleelle enemmän päällekkäinmenoa kuin aiempaan versioon. Siihen olin näemmä tehnyt jotkut kaitaleetkin etureunaan. Harvoin olen näin kuutamolla käytetyistä kaavoista tai malleista. 

Kangas on vanhaa Finlaysonin pussilakanaa. Kahdesta pussilakanasta riittää vaikka mihin, vaikka pitäisi vältellä isojakin kuluneita alueita. Pyjamahousutkin tein. Ehkä niistä tulee joskus kuva, jos viitsin silittää pesun jälkeen. Oikein ihanat ovat, pehmeät kuin uni. 

 

 

Kimonoaamutakki pussilakanasta

 

Rikkinäisestä pehmeästä pussilakanasta riitti kimonomalliseen aamutakkiin. Kaava löytyi internetskistä, ei mitään hajua mistä. Kun olisi tajunnut, olisi etukappaleista tehnyt leveämmät niin menisi enemmän päällekkäin. Nyt tuli tuommoinen. 

Alpakka-Kyllikki

Veera Välimäen Raidat-kirjan malli Kyllikki. Koko 3, paitsi hihojen ympärys ja pyöriö koon 6 mukaan. Puikot kokoa 3 mm muualla, 2,5 joustimissa. Drops Alpaca-lankaa sen verran kuin sitä oli kaapissa, 420 grammaa.

Eka nappilista ikinä nurjalta

ja oikealta.

Kylpytakki joustofroteesta

Yritäpä talvella pimeässä kuvata raikkaan hattaran väristä kangasta. Lohi, kelmeä iho, kasaripersikka, you name it. 

Joustofrotee Jyväskylän kangaskaupasta, kaava Ottobre 6/2011 Ju-do-ka-ko, 158 cm ilman saumanvaroja. Hiippahupun lisäsin jonkun perushupparin kaavalla. Niin ja etulärpäkkeet jätin pois ja korvasin neppareilla.

Sininen retrotakki

Aiemminkin onnistuin ja nyt taas! Muhittelin ihanaa retropuuvillaa odotellen tätä hetkeä. Oma kaava on edelleen sopiva, kun vaan muistaa tehdä himpun verran reiluilla saumanvaroilla.

Päällikankaan sain ystävältä, tikkivuorin jostain muualta, ikivanhan vetoketjun myös. 

Resori hupun reunassa suojaa tuulelta. Hihansuutkin huolittelin resorikaitaleilla. 

Elämäni kauneimmat taskut! Ihan omasta päästä puuhastelin.

Takaa. 

Oi kuinka muotolaskos osuu ihan keskellä kuviota. Aijaijai.

Aloittelijan mokia tapahtui monta. Ratkojalla selvittiin ja mitäpä tuosta. Hyvä minä!

Mekkotehtaan Huippu-takki

Sain kasan siniharmaata villaneulosta. Mukana oli myös hakasia. Nuukana ihmisenä yhdistin ne. Villaa jäi pari sentin soiroa eli hyvin riitti. Hihat piti leikata väärään suuntaan, jotta mahtui. Kaavana on Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Huippu-takki, 158 cm. On sen verran ribbaavaa tuo kangas, että mahtuupa sitten M-kokoiselle naiselle. Olkoon lapsi ilman villatakkiaan, vaikka itse piirsi kaavat ja leikkasi kankaat. 

Etureunat saatiin hulpioista. Helman saumuroin ja käänsin. Hihansuut ja pääntien kanttasin hulpioreunasta leikatulla kaitaleella.

Aika kiva on tuo kirja muutenkin. Sieltä on otettu jo leggarin kaava ja rennon t-paidan meinasin myös piirrellä. Monia hyviä perusvaatteita löytyi yksistä kansista ja kokoskaala oli iso. 

Mysteerihame ja -tilkkutakki

Ikuisuusprojektit siirtyivät ystävän kaapista omaani. Valmiiksi leikattuja paloja surruuttelin yhteen ja kivat tuli. Hame on just sopiva ja takillekin löytyy varmasti joku iloinen käyttäjä. Kiitos leikkaajalle ja kaavan piirtäjälle! Takin vuori on ihanan värikäs, mutta siitä ei nyt kuvaa saatu, koska näppi jäätyi pakkasessa miltei irti.

Kukkahupparitakki ihan itselle

Ommellisen ihana joustocollege muutti jo vuosi sitten kaappiin odottamaan sitä oikeaa mallia. Rentoilutakin nähdessäni tiesin sen löytäneeni. Suotta tekisin lisää tunikoita ja mekkoja, kun vanhatkaan eivät päädy tarpeeksi usein käyttöön. Plagioin siis suvereenisti ajatuksen ja tein Joka tyypin kaavakirjan t-paidan kaavalla takin itselleni. Pidensin helmaa, otin huppukaavan toisesta mallista ja leikkasin miehustan auki, alavaroilla lisäten. 

Olin kerrankin huolellinen ja viitseliäs, mistä kiitän itseäni paljon. Leikkasin alavarat huppuun ja etureunaan sekä silitin tukikankaat niihin. Tekee kummasti jämäkkyyttä vaatteeseen.

Ei meinaa mahtua kuvaan koko komeus!

Tasku. En älynnyt laittaa toista reunaa sivusaumaan, kuten originellissa.

Eteen napsuttelin kolme KAM-nepparia.

Valmis!

Aika ihana villatakki

Mistä sanonnat saavat alkunsa? "Aika kiva, vaikka itse sanonkin." Miksen sanoisi? Miksi ylipäätään tekisin jotain mielestäni tosi rumaa? Kieltämättä joskus niinkin käy, mutta enimmäkseen tykkään tekosistani. Hyvä minä, hyvin mä vedän!

Jämälankoja. Liian suloisia värejä omaan makuun. Isoäidinneliöt on aina kivoja. Nalle-lanka, kolmosen koukku. Karvanopat omaan autoon? Liian isot, ei näe ikkunasta ulos. Pitää hankkia isompi auto tai keksiä neliöille muuta käyttöä. Virkkasin pari neliötä lisää. Muutaman vielä. Mallailin 140 cm peruspaitaan. Tasan menee, hyvä hyvä. Pari isompaa neliötä vielä. Pylväitä isojen reunaan. Ommellen yhteen. Pylväillä ympäri ympäri.

Nepit eteen.

Tueksi kanttinauhaa.

Takana alhaalla neljä rinnan, ylhäällä kolme.

Kainalossa pieni lisäkolmio kahta puolen. Muut muokkaukset hoitui venyttämällä kosteana mittoihin ja muotoihin. Kaikki palat ovat neliöitä, mutta olalla tein lisäpylväät.

Aamulla sain halauksen, kiitoksen ja onnellisen hymyn. Kiitos niistä <3 

Tyttöhuppari

On kankaita, joita kuuluu saada paininjalan alle. Kuinka ihanaa onkaan ommella omalle tytölle näin suloisesta velourista pehmeää ja lämmintä vaatetta. Voih.

Funny Fox (OB 4/2012), koko 128 cm.

Leijonaa mä metsästän, tahdon saada hupparin

Olipa kerran hupsu poika, joka ärjyi kuin leijona. 

Jotta hänen elämästään hupparin omistajana ei tulisi liian helppoa, satuin ompelemaan vahingossa ihan käsittämättömän vetoketjun. Mitä ihmettä??? Mikä vika on normaalissa lukituksessa? Miksi tehdä helposta vaikeaa?

Kaava OB 4/2012, Born to run 134 cm. Helmaa pidennetty 3 cm ja ihan turhaan. Vähän leveä malli, sopii paksumpaan neulokseen ihan hyvin. Trikooseen kannattaa käyttää esim. Funny Foxia samasta lehdestä.

Juipin farkkutakki

Harvoin teen enää isommalle lapselle mitään ja hyvä niin. Kommentit olivat murskaavan flegmaattiset.

Joka tapauksessa tein kaupunkitakin ihan just 9-vuotiaalle. Kaava on SK 9/2012, koko S eli noin 170 cm. Lyhensin hihoja ja helmaa nelisen senttiä. Nyt menee toivottavasti pari kevättä ja syksyä ennen kuin jää pieneksi.

Päällinen on vähän joustavaa farkkua, kirppislöytö. Vuorena on vihreää puuvillaa ja hihoissa liukasta verkkaria, lahjoituksena saatuja molemmat. Hintaa tuli koko takille nelisen euroa.

Täydellisen sopiva takki!!!

Kolmas kerta toden sanoo. Olen tehnyt aiemmin itselleni kaksi takkia ja kovassa käytössä nekin ovat olleet. Nyt tuli kuitenkin ihan parhaiten istuva ja sopiva. Jee!

Kaava on omasta takista, kuten tässä talviversiossakin. Nyt leikkelin ihan vähän reilut saumanvarat, mutten niin paljoa kuin tikkivuoren kanssa. Mustavalkoisen Revviva-kankaan nappasin minuutin harkinta-ajalla Ikeasta. Keltaisen vuorikankaan ostin vuosia sitten kirpparilta ja vielä jäi mooonta metriä. Hupussa on vanhoista ompeluksista jäänyttä Ikea-pallokangasta. Koko takin hinnaksi tuli noin 20 euroa. Ei paha.

Takakappaleelle en tehnyt keskitakasaumaa vaan muotolaskoksen. Kuviolliseen kankaaseen jää ikäviä katkoja leikkaussaumojen takia. Pitäisi vielä löytää isoista kappaleista tehty kaava, joka sopisi paremmin näin kuviolliseen kankaaseen.

Hihansuut huolittelin ja samalla vähän pussitin resorilla.

Huppu.

 

Eka kertaa eläissäni jätin vuorikankaan helmasta irti. Keltainen lurusatiini ei millään asettunut tasamittaiseksi, joten tein oman käänteen siihenkin. Ärsyttävää oli kyllä ommella tuo valuva liukas lurulörökangas, grrr. Saumurin teräkin kaipaa taas näemmä huoltoa.

Taskut tein vapaalla kädellä sivusaumoihin. Sisäkankaina on palloa ja keltaista puuvillaa.

 

Sitten vielä se perinteinen piiskakooste. Keltainen vuorikangas paistaa vähän läpi yllättävän ohuesta päällikankaasta. Leikkaussaumojen kohdistaminen olisi saanut mätsätä paremmin. Vetskari onnistui täydellisesti, hyvä minä! Tällä kaavalla teen vielä monta takkia ja nyt taas osaan paremmin.

Muita aiemmin valmistuneita takkeja löytyy takit-tunnistetta klikkaamalla oikeasta reunasta.