Toinen Lempivaatteita-tunika ja -pöksyt

Lempivaatteita-kirjan valkoinen kaavatestimekko oli kesän mittaan monessa käytössä. Vanhasta Anttila-puuvillasta tein toisen, ilman etuhalkiota. Taisin leikata vain puolen sentin saumanvaroilla ja siinä meni vähän pieleen. Joustamaton kangas ei jousta, ylläri. 

Taskukaveri.

Muistutus itselle: laita aina tukikangasta muotokaitaleisiin. Aina. Aina!

Ja tässä pöksyt. Levensin polven kohdalta kaavaa ja tuli aika kivat. Näyttävät kuulemma pyjamalta, mutta olen käyttänyt sujuvasti unien lisäksi mökillä, pihatöissä, työtöissä ja ties missä. Kangas on ikivanhaa lakanaa. 

Lempivaatteita-kirjan tunika ja jättikassi

Lempivaatteita. Onpa kaunis kirja. Vanha lakana. Ihan vaan kaavaa testaamassa tässä. Aika kiva. Teen loppuun. Vähän pientä kokoa, koska  L lisäsaumanvaroilla oli just sopiva. Yleensä M menee yläosasta, tai ainakin joskus ennen vanhaan meni. Selkä pussitti niin laitan narut sivusaumoihin. Etuhalkio olikin erittäin antelias, joten koristelin ja kuroin brodyyrillä sen. Helmaankin riitti. 

Jättikassin tein hyvästä Ikea-puuvillasta. Kesän kirppisreissut ja uimarannat kutsuvat. Puhelimelle ja avaimille lisäsin taskun ja lenksun.

Tein myös samasta kirjasta housut, mutta ne katosivat lapsen kaappiin eikä niitä koskaan enää nähty. Niissä L oli liian pieni, kun tein ilman lisäsaumanvaroja. 

Lumous

Ommellisen huikea Lumous-joustocollege. Kuinka pehmeää, kaunista ja ihanaa se onkaan. Tuntuu yöpaidalta ja näyttää ihan erilaiselta kuin mikään muu. 

Twig-kaava (OB 5/2015). Väljä malli, saa tehdä yhtä kokoa pienempänä. 

Mentaaliapua

Sur. Päänsisäinen pakko ommella välillä, vaikka pitäisi tehdä muuta.

Toive lastenhuoneesta. Kaavapohjana 128-senttiseksi kasvatettu Me&I-tunika. Pitänee joskus piirtää sopivia kaavojakin, mutta nyt mennään näppituntumalla.

Lahjakassi. Pilkut on vaan niin ihania.

Lahjapöksyt. Joka suuntaan kasvatetut Ropinat (OB 6/2012), alkujaan 128 cm.

Lahjahame. Kellottava soiro trikoota, pätkä resoria.

Trikootyyny tytölle ja virkattu takki nallelle.

Pipohan tuo.

Ja toinen. 

Kolmas. Eiku se onkin tuubi.

Havaittavissa ideointiajan ja unen puutetta. Tarve on silti saada jotain valmiiksi. Näillä mennään.

Viisivuotias haikaili leluosastolla ompelukoneiden perään. En ostanut. Kaasupoljin kuuluu vielä minulle, mutta muun saa hoitaa itse.

Trikoosurinaa

Naapuriin lähti Ropina-leggarit 110 cm, OB 6/2012. Olipas kiva kangas ommella ja katsella. 

Oma tilasi ponikankaasta pyjaman ja vetäisi sen päälleen salamana. Ihanaa, kun vielä saan ommella edes toiselle pienelleni. (Housut Ropina 128 cm ja paita joku raglan 122 cm kunnon saumanvaroilla ja levennettynä plus pidennettynä.)

Oranssi Pioni ja maatuska

Verson Puodin Pioni-joustofrotee kohtasi sen oikean ihmisen. Kaavan otin sen ihmisen vanhasta lempparitunikasta ja mittailin kanttauksia parhaan taitoni mukaan. Jyväskylän Kangaskaupan joustokantti on hirmunäppärää, suosittelen! Itse venytin vähän liikaa, mutta toivotaan lievää lörpähdystä ajan mittaan.

Oranssia teemaa jatkavat kauppakassit, jotka vein töihin kahdelle aurinkoiselle. Ohjeen ja mitat kirjoittelin aiemmin.

Ja vielä oranssia. Maatuskasta tuli tuuberoinen.

Pinkeitä huppareita

Keuhkotauti estää liikunnan, mutta onneksi ompelua voi harrastaa ihan kotioloissa ja melko rauhassa. Kaivoin saumurin naftaliinista ja painoin tallan pohjaan!

Lähipiirissä on alkanut pyöriä alta ovenripaisia tyttöjä, joille surauttelin parit paidat. 

Ensimmäisenä True Friends, OB 4/2014, koko n. 128 cm tunikoitetulla helmalla. Trikoo alkujaan Pehemiältä.  

Toisena Fearless Eagle, OB 4/2014, 116 cm. Hiippahupun leikkasin kaavasta poiketen. Joustofrotee kirpparilta, muu kauppatavaraa.

Kolmaskin on True Friends, koko n. 128-134 cm. Näyttää leveältä ja lyhyeltä, joten päätynee vielä kavennettavaksi ja helmaresoroitavaksi. Niin se taisi alkuperäisessä kaavassakin olla, joten tällä kertaa soveltaminen ei olisi ollut suotavaa. Kankaiden alkuperää en tiedä, paitsi että omassa kaapissa ne nyt oli.

Kaiken tämän pinkin söpöyden päättää maailmankaikkeuden karsein askarteluni. Ei nukuta enää, ei. Toivokaamme vähemmän sadetta ja enemmän ulkoilua, jotta nämä eivät lisäänny.

Ompelujumista eroon kertaheitolla

Luin KonMarin ja päätin olla hamstraamatta kankaitani yhtään tämän enempää. Tuottaako ihana Pehemiän maatuskamerinovilla iloa enemmän tekemättömänä työnä kangaslaatikossa vai valmiina huivina? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.

Check. Sitten pikkupikku tilaustyön pariin. Yksi tuttinauha ja neuvolakorttikannet. Oho. Lapasesta lähti, mutta check.

Tässä osa 1 lähempää, jos joku vaikka sattuisi tarvitsemaan. Saa kysellä.

Ja tässä osa 2.

Kannet meni jo.

Jemmaaja hyökkäsi saksineen myös pilkkujen kimppuun. Pitsinauhainen meni käyttöön, toinen on pieni. Se joutaa jonkun muun päähän (n. 50 cm). Kerrankin sai tytär jotain söpöä päiväkotiin.

Heppatrikoota jäi soiro (ks. tunika alla), josta sai pipon ja pannan. 

Toisesta soirosta tein tuubin. On kuulemma huono eikä jätkä aio käyttää ikinä. Tänks.

Tälle tyypille onneksi kelpaa vielä ompelukset. Kaava on SK 8/2009, koko 122 cm. Kavensin vähän etuhelman yläosaa ja hyvin riittää silti poimut. On aika nafti koko, koska typy on alle 115 cm pitkä ja on just hyvä jo nyt. 

Pehemiän Jääkukka-joustofroteeta jäi juuri liivimekon kokoiset palat omasta paidasta. Kaava vanhasta mekosta, pitsiä pääntielle ja nappeja myös.

Viime kesästä marinoitunut Jyväskylän kangaskaupan viskoositrikoo ja SK 2/2013 kohtasivat. Kauluksesta tuli surkean pieni, koska unohdin leikata sen ajoissa ja ehdin jo pidentää hihoja liikaakin eikä kangasta enää riittänyt. Koskaan en ole ommellut.

Mutta juu, mielettömän ihana on kangas laadultaan ja väriltään. Superhelppoa ommella, jämäkkää ja laskeutuvaa, pehmeää ja viileää. Keskiyön kuvat eivät tee oikeutta, mutta onpahan joku muistijälki tästäkin. Tein koon 38 eli pari kokoa pienemmän kuin normaalisti. Hyvin riitti näinkin ja taisin kaventaa siitäkin sivusaumoista. Kuminauhasaumaa laskin kolmisen senttiä alaspäin.

Lopuksi kokeilin kaavaa (SK 11-12/2013), jota olen katsellut moneen kertaan. Omituinen kulma tulee eteen ja omituiselta se näyttikin päällä. Pienensin sitä monta senttiä ja pyöristin kulmaa. Kangas saisi olla laskeutuvampaa, ettei jäisi töröttämään. No, tulipahan testattua ja laitettua sitten lehti kiertoon.

Ai niin, tulihan tilaus myös nallelta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kuulemma pihalla haalaria.

Nalle sai myös housut. Ne on nuo pienet. Toiset on Saimit, OB 1/09, 122 cm. Kankaana paksu joustofrotee.

Huono äiti ei leiki, vaan tekee koruja lapsensa kanssa. Turkoosi on itselle, musta lahjaksi. Tykkään kuminauhasta puuhelmien kanssa kovasti kyl.

Ihan ihan lopuksi vielä kirjapäivitykset. "Missä olet Bernadette?" houkutteli kansikuvansa väreillä. Luin sen niin yhtä soittoa kuin perheen kera on mahdollista. Erilainen, mielenkiintoinen, hauska, suosittelen.

Yritän innostua säännöllisestä liikunnasta. Ajatuksen tasolla olen hyvin liikunnallinen ja toimelias ihminen, mutta käytäntö tuppaa olemaan toinen. Lainasin kasan urheilukirjoja ja ainakin tämä ensimmäinen sai aikaan olon, että lenkille oli lähdettävä. Kaikenmaailman hulluja sitä onkin. Tyyppi juoksee 320 km ja sen päälle maratonin. Jep jep. Tossua toisen eteen vaan, sanoi mummo lumessa.