Tilkkuhuppari vol. 2 ja jamekset tu(u)narin tytölle

Keltasävyinen tilkkuhuppari alkaa kiristää ja nyt tein uuden vetoketjuversiona. Aiemmin keväällä pinkki oli The Väri, mutta näemmä loma-aika sai päiväkodin joukkopaineen unohtumaan ja kaikki muut värit lueteltiin ensin lempiväriä kysyttäessä... No, tykkäsi typy tästä takista väristä huolimatta tai sen takia. Olkoon tämä takki hyvityksenä siitä, että sivuutan pinkit prinsessakengät surutta marketissa ;) 

Kaava on sama Funny Fox (OB 4/2012) ja koko 110 cm + 3 cm keskelle eteen ja taakse. Hihoihinkin leikkasin vähän väljyyttä lisää. Fleecevuori vie ihmeen paljon tilaa.

Hah, siisti vetoketju!! Kierrätysfleece ei sitten ollutkaan niin sileää kuin iltasilmillä katsoin... No, nyppääntyy se käytössä kuitenkin.

10 sentin trikootilkkuja jäi aimo kasa serkun/kummitytön tilkkupeittoprojektista ja lisää leikkasin pienistä paidoista. Kummasti tuo kolmevuotiaskin muistaa omia vaatteitaan ja ilahtuu löytäessään tuttuja kankaita omasta "uudesta" takistaan.

Takille ompelin pikasurautuksena pariksi lökäfarkut. Omat kirppisfarkut olivat aina vaan yhtä rumat ja epäpukevat, joten saivat kyytiä. Saimi (OB 1/2009) 122-senttinen kaava ilman saumanvaroja ja resorin verran madalletulla vyötäröllä. Raitaresori on Pehemiältä. Kyllä, tunnustaudun laiskaksi kaavojen piirtäjäksi... Siksi käytän ihan mitä sattuu kokoja ja kavennan tai levennän niitä tarpeen mukaan... Onpahan kasvunvaraa metriselle emännälle!

(Toim. huom.: Tervetuloa uudet lukijat! Saa tänne kommentoidakin, kun ohi kulkee ;) Kirjoita vaikka "Ei jumatsuikula sentään, kaikkeen hölömöön sinäkin aikasi käytät.")

Kukkatuubi

Työkaveri jäi eläkkeelle, mutta muistaa minua silti ihanilla vuosikertaylläreillä. Ohut, lämmittävä, kuohkea ja raikas kangas surahti tuubihuiviksi.

Juhannusmekko

Lempimekko värjäytyi aurinkorasvasta, joten se sai tuntea sakset nahoissaan ja päätyä summamutikkakaavoiksi. Anopin pussilakana huuteli juhannuksen alla kaapissa ja tässä on tulos. Räps!

Bonanza-osasto ahdisti. Ompelin lisäsoirot neppikaitaleiksi. 

Juhannuksena kukkamekko sai jäädä kaappiin. Mökille lähti mukaan villa-, fleece- ja tuulitakki. 

Hellehepeniä

Ihmeellinen kesä. Vuorotellen tarvitaan villasukkia ja hellevaatteita. Viime päivinä syntyi sitä jälkimmäistä osastoa. 

Kaava piirretty vanhasta paidasta ja jatkettu mekoksi, koko n. 104 cm. Kangas jostain loppuunmyynnistä puoli-ilmaiseksi. 

Samaan tarpeeseen eli olkapäitä suojaamaan valmistui Peilisali-mekon (OB 6/2012) mukaelma. Kaapista löytyi valmiina 128 cm kaava. Leikkasin puolen sentin saumanvaroilla sekä kavensin etu- ja takahelmaa 5 cm keskeltä. Kaarrokkeistakin taisi lähteä pari senttiä pois keskeltä. Tuli lopulta aika samankokoinen kuin bambimekosta. Mutta mitä ihmettä?? Mittasin pituuden oikein mittanauhan kanssa ja nyt pylly vilkkuu. Piti tulla tunikamittainen, että menisi vielä ensi kesänäkin. En ymmärrä. Pitänee ommella jatkopala vaikka pilkkukankaasta sitten joskus. 

Sitten vielä leveälierinen Bouquet-hattu (OB 3/2011), koko 54 cm. Kerrasta sopiva, hyvä minä! Seuraavan saa tehdä vähän matalammalla kuvulla, ettei mene ihan niin alas otsalle. Lieriin silitin kaksi paksua tukikangasta ja vaikuttaa sopivalta. Ei olisi pahitteeksi, jos vielä olisi joku ohut tukikangas lisänä. 

Ruskea sydänpussilakana hyppäsi koriin kirppiskierroksella. Hintaa 1,50 euroa ja siitähän riittää vielä vaikka mihin. Vuorina on anopin vanha pussilakana sekin. Mahdoton inspiraatio iski näistä pehmeäksi kuluneista, viileistä puuvilloista. Pläräsin kässälehdet läpi ja on monta mekkokaavaa nyt jonossa. Osto- ja myynti-ilmoitus: Otetaan vastaan aikaa ja terve selkä. Yst. tarj. allekirj.

Ai niin, olihan vielä pikkutuunaus. Tylsääkin tylsempi aikuisen naisen lompakko tuli jostain tänne pyörimään. Kuumaliimalla tälläsin siihen nappeja ja johan piristyi. Tosin napit irtosivat yhtä lukuunottamatta parin päivän päästä... Höh. Onko jollain vinkkejä, miten lompakkoa voisi tuunata kestävämmin?