Hellehepeniä

Ihmeellinen kesä. Vuorotellen tarvitaan villasukkia ja hellevaatteita. Viime päivinä syntyi sitä jälkimmäistä osastoa. 

Kaava piirretty vanhasta paidasta ja jatkettu mekoksi, koko n. 104 cm. Kangas jostain loppuunmyynnistä puoli-ilmaiseksi. 

Samaan tarpeeseen eli olkapäitä suojaamaan valmistui Peilisali-mekon (OB 6/2012) mukaelma. Kaapista löytyi valmiina 128 cm kaava. Leikkasin puolen sentin saumanvaroilla sekä kavensin etu- ja takahelmaa 5 cm keskeltä. Kaarrokkeistakin taisi lähteä pari senttiä pois keskeltä. Tuli lopulta aika samankokoinen kuin bambimekosta. Mutta mitä ihmettä?? Mittasin pituuden oikein mittanauhan kanssa ja nyt pylly vilkkuu. Piti tulla tunikamittainen, että menisi vielä ensi kesänäkin. En ymmärrä. Pitänee ommella jatkopala vaikka pilkkukankaasta sitten joskus. 

Sitten vielä leveälierinen Bouquet-hattu (OB 3/2011), koko 54 cm. Kerrasta sopiva, hyvä minä! Seuraavan saa tehdä vähän matalammalla kuvulla, ettei mene ihan niin alas otsalle. Lieriin silitin kaksi paksua tukikangasta ja vaikuttaa sopivalta. Ei olisi pahitteeksi, jos vielä olisi joku ohut tukikangas lisänä. 

Ruskea sydänpussilakana hyppäsi koriin kirppiskierroksella. Hintaa 1,50 euroa ja siitähän riittää vielä vaikka mihin. Vuorina on anopin vanha pussilakana sekin. Mahdoton inspiraatio iski näistä pehmeäksi kuluneista, viileistä puuvilloista. Pläräsin kässälehdet läpi ja on monta mekkokaavaa nyt jonossa. Osto- ja myynti-ilmoitus: Otetaan vastaan aikaa ja terve selkä. Yst. tarj. allekirj.

Ai niin, olihan vielä pikkutuunaus. Tylsääkin tylsempi aikuisen naisen lompakko tuli jostain tänne pyörimään. Kuumaliimalla tälläsin siihen nappeja ja johan piristyi. Tosin napit irtosivat yhtä lukuunottamatta parin päivän päästä... Höh. Onko jollain vinkkejä, miten lompakkoa voisi tuunata kestävämmin?