Auringonkukkapaita

Sain pikkupätkän Ommellisen auringonkukkatrikoota. Kyllä on laadukas kangas, tukeva, joustava ja viileä. 

Siitä riitti kuin riittikin boximaiseen t-paitaan, kun tein taakse sauman ja käänsin langansuunnan väärinpäin toisessa takakappaleessa. Näin tasokas kangas ja mielenkiintoinen printti kestää kikkailuakin. Kaavana toimi loistavan mallinen Nanson retropaita.

Onnistuin tekemään ilahduttavan siistit käänteet reunoihin. Miten ihmeessä en ole ennen silittänyt käänteitä ennen ompelemista? Nyt silitin ja sen kyllä huomaa. Kiva tuli. 

Pallobambipussukka

Pussukkakankaat odottivat vuosia kaapissa leikattuna. Odotteluaika sai päättyä. Vetoketju oli lyhyt, joten tein vekkejä yläreunaan. Aika söpö. 

Kardemummapaita rusetilla

Suuri käsityö -lehdessä parasta on lukijoiden lähettämät kuvat omista tekeleistään. Niissä paljastuu kivan oloisten mallien toimivuus tai toimimattomuus tavisten päällä. 

Kardemummapaita (SK 9/24) näytti kivalta ja päätin kokeilla. Onneksi googlailin tovin ja hoksasin mallin olevan superiso. Tein S-koon, vaikka taulukon mukaan L olisi oikeampi. Hurja ero. Joustocollegea oli nippanappa riittävästi kaapissa. Helmaan olisi voinut laittaa muutaman lisäsentin, mutta ei ollut. Hihansuut tein resorista. Niskaan leikkasin reiän ja ompelin satiininauhan virkistykseksi. Tuli kiva peruspaita twistillä.

Tuolinpäällisestä pikkukassi

Sain vanhat tuolinpäälliset, joissa näkyi elämän ja peppujen jälki. Kangas oli kuitenkin nättiä ja laadukasta, varmaan villaa. 

Leikkasin juuri sen kokoisen kassin, mihin siistiä pintaa riitti. 

Ilahduin kun keksin taittaa pyöreään pohjaan vekit, joilla kassi saa lisää muotoa ja tilaa. 

Sangat ovat vanhaa vinonauhaa, kaksi vastakkain. 

Iloinen kihlataskuinen hame

Tunnustan olevani höhlä. En uskalla käyttää kalliita vaatteita, astioita, mitään. En halua omistaa mitään, minkä sössiminen tekisi merkittävän loven lompakkoon tai hermostoon. 

Sain loppuunajetun Marimekon iloisen mekon (vai kihlataskun?) käsiini saatesanoilla "tee sille jotain". Jännitti ja innosti hitsisti. 

Samana iltana jo visio iski. Oletin lopputuloksen olevan ruma mutta ehjä. Voisihan sen myydä jollekin tuunattuna. Ei oikein umpirisaa mekkoa viitsisi kaupitella.

Mutta kuinkas kävikään. Rakastuin ensi sovituksella. Ihana tuntu, pituus sekä sopivuus omaan vaatekaappiin ja joka keliin ja puuhaan. Tällä on jo poimittu vattuja, kyläilty ja reissattu kylttyyrin perässä.

Edestä.

Takaa.

Mietin, että laittaisin kuminauhan kujaan vyötärölle, mutta keksinkin vielä hauskemman ja istuvamman. En halunnut leikata senttiäkään pois, joten piilotin väljyyden säätöneppareihin. Laitoin vielä lisää neppejä myöhemmin, niin hame istuu erilaisten turvotusten tiloissa. Helmassa säilyi tila ja ilmavuus, mutta lantiolta istuu näpsäkästi.

Vahvistin yläreunan muotokaitaleella. 

Paikkasin etureunan repeämän kaitaleella ja häivytin lisätaskulla. Hihkututti näpertää näitä.

Tästä se lähti. Hyvä kun lähti. Vielä jäi hiha, vähän yläselkää ja muutama nappi, jos iskee uusi pikkuvisio. Hei, mites vaikka vyölaukku, pyöreäreunaisena. Pohditaanpa.

Trenssin lyhennysprojekti

Onko tuo edes trenssi? Joku takki. Varmaan millenium-ajalta, SPR:stä. Tämä takki kutkutti tuunaajan mieltä ja silmää. Olin kaivannut muuta kuin farkkutakkia niihin hetkiin kun kerrankin on joku muu kuin lenkkimeno. Nahkatakki on liian kuuma ja kuoritakki liian ruma. 

Tästä lähdettiin. Outo pituus. Minkä kanssa tuollaista voi pitää?

Lyhensin helmaa 25 cm. Purin vuorin saumaa ja kaivoin koko helman sieltä reiästä ulos. Silitin tukikankaankin sinne jonnekin alareunaan kaiken söhrön keskelle.Välillä meinasi loppua usko, mutta tsemppasin 35 vuoden ompelukokemuksen voimin. Välillä tarvittiin hengitystauko. Taskut piti uhrata miltei kokonaan. Siirsin nappeja pari senttiä keskelle, jotta sain laatikkomaisemman istuvuuden. 

Tähän päästiin. Tykkään! Hyvä kun en luovuttanut. Ei ole ammattilaisen jälkeä, mutta amatöörille kelpaa.

Leikkokukkainen Minihuljamekko eli paita

Ostin kerrankin ihan uutta trikoota, leikkokukkia Jyväskylän kangaskaupasta. Laatu on hyvä, ulkomuoto samaten, mutta silti jokin arvelutti. Kaikilla aikuisilla naisilla on isokukkaisia paitoja, joten kai minullakin täytyy olla.

Paitsi että tuli visio tehdä mekko. 

Tein Noukin Minihuljamekon (SK 5/24) kaavalla leikkuut. Mitään en oppinut, kun tein edellisen version lakanakankaasta. Jos se oli jo iso, niin mikä järki oli tehdä trikoosta samankokoinen? Ei mikään. 

Jouduin leikkaamaan kappaleet irti ja kaventamaan miehustaa reippahasti. Taakse tein sauman, johon upposi hervoton 10 cm extraväljyys.

Hihat on kivat. Nyt selän istuvuus oli kiva. Ainoa vaan, että helma on liian lyhyt. Kangasta kun oli paitaan eikä mekkoon. Muutenkin tuntui jotenkin pöhköltä. Vilauttelevalta tädiltä. Kankaan raportti ehti toistua liian monesti ja symmetrisesti etukappaleen mitalla. 

Ärsytti koko mekko. Leikkasin poikki paidaksi ja tein helmakaitaleen. Nyt ei enää pöhkö mekko huutele kaapissa, vaan paita odottaa siellä rauhassa lämpimämpää päivää. Tässä mallissa saisi olla vähän enemmän väljyyttä selässä, että pussittaisi paremmin, mutta tällä mennään kun ei muuta ole. Tulipahan tehtyä.