Koiran takkeja taas

Koiran sadetakki sai vedenpitävän päällisen ja fleecevuoren. 

Teräskoiran viitassa on tuplana fleeceä.

Erinomaisen mukavaa on tällaisia ommella. Helppo leikata ja ommella, siirtyy suoraan käyttöön eikä käyttäjäkään valita yhtään.  

Vieläkään en saanut aikaiseksi tehdä kaavaa. Käytin mallina samaa Lidlin takkia kuin edellisessä versiossa. Milloinkohan pentu sanoo, että pilkut alkaa jo riittää? 

Pilkkuja minulle

Lempikuosi.

Miksi käytän rumia, vaikka voisin tehdä kauniita? 

Saatanpa tehdä vielä valkoisen tupsun pipoon, mikäli ihan villiksi yllyn.

Dinohousut

 Kuinkahan monet Saimi-housut (Ottobre Design 1/09) olen tehnyt? Taas yhdet.

Koiran takki

Pentu kasvaa hurjaa kyytiä. Otin takkiin kaavamallia Lidlin vastaavasta, mutta en hoksannut paksumman materiaalin vaativan lisää mittaa uumalle. Piti purkaa pitkä heijastin pois, jotta fleece ja villa pääsivät joustamaan. Siitäpä tulikin paljon kivempi näin. 

Hihnan reikä saisi olla pidemmälle auki. Nyt ei oikein yllä valjaiden kiinnitysrenkaaseen asti. Kohtapa saa tehdä isomman vastaavan, niin tuunataan sitten siihen.

Heijastinlapaset

Lakkasiko Prisma myymästä Novitan Hohde-heijastinlankaa siksi, että saa kaupaksi karseaa House-akryylilankaansa? Narisee sormissa, tuntuu pahalta. Siksi ei edes kovin paljoa haittaa, että lapaset katosivat jo ekalla viikolla koulussa.

Laitoin mukaan harmaata Nallea, että lämmittäisi edes vähän. 

Koiran villapaita

Meille tuli vauva. Erittäin paleleva ja pimeässä pomppiva vauva. Teinpä siis valkoisesta Hohde-heijastinlangasta kurasyksyyn vaatteen, joka ei ole enää valkoinen. Heijastusominaisuudet ovat kyllä mainiot tuossa langassa eikä käyttäjä muutenkaan ole valitellut. 

Ohje: Meillä kotona, lyhennetty muutama sentti kauluksesta

Koko: 3-5 kg koira

Trikoohaalari

Jos kirppiksellä löydät jotain kivaa, älä nyt hyvä ihminen jää miettimään. Saatat menettää yöunesi. Toisaalta voit myös tehdä suunnilleen samanlaisen itse mielikuvan perusteella, ja samalla kaappi tyhjenee yhden kangaspalan verran. 

Näyttää kuulemma vanhanajan miesten uikkarilta. 

Kaava: toppi ja lökähousut, pituutta tasan kankaan riittävyyden verran

Kangas: Jyväskylän kangaskaupan ihanan valuva ja silti jämäkkä viskoositrikoo

Tilkkupeitto kesäillassa

Kasan tilkkuja oli ompelijatar ehtinyt leikata valmiiksi ennen kuin ei enää jaksanut. Täydensin loput. Ei tuntunut vuosien paino vaan keveys. Sukupolvien jatkumo, suvun haarat, elämän kulku. Taidot, jotka tahdon siirtää eteenpäin. Ilo tekemisestä, vanhan hyödyntämisestä uudeksi. Kauneus otetaan käyttöön eikä laiteta kaappiin odottamaan hetkeä, jota ei ehkä tule.

Kesäilta ja pyykkinaru ovat parhaita yhdistelmiä, jotka tiedän. 

Mekkotehtaan leggarit

Aiemminkin hehkutin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjaa. Nyt piirreltiin sieltä leggarikaava ja tässä tulos. Jyväskylän Kangaskaupan eläintrikoo on kankaana. Aika söpöä.

Mekkotehtaan Huippu-takki

Sain kasan siniharmaata villaneulosta. Mukana oli myös hakasia. Nuukana ihmisenä yhdistin ne. Villaa jäi pari sentin soiroa eli hyvin riitti. Hihat piti leikata väärään suuntaan, jotta mahtui. Kaavana on Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Huippu-takki, 158 cm. On sen verran ribbaavaa tuo kangas, että mahtuupa sitten M-kokoiselle naiselle. Olkoon lapsi ilman villatakkiaan, vaikka itse piirsi kaavat ja leikkasi kankaat. 

Etureunat saatiin hulpioista. Helman saumuroin ja käänsin. Hihansuut ja pääntien kanttasin hulpioreunasta leikatulla kaitaleella.

Aika kiva on tuo kirja muutenkin. Sieltä on otettu jo leggarin kaava ja rennon t-paidan meinasin myös piirrellä. Monia hyviä perusvaatteita löytyi yksistä kansista ja kokoskaala oli iso. 

Retrolakanoista vaatetta

Joku siinä vaan on, että kesä kun tulee niin kukkalakanat hyppäävät kangaskaapista lattialle. Monenmoista olen niistä tehnyt ja paljon tykännyt. Vanhaksi en myönnä tulleeni, mutta kukkakuosi näyttää nykyään aika kivalta.

Hippihame alkoi kiinnostaa. Hulmuhelma, soiroja miten sattuu. Ei ollut kaavaa. Alhaalta leveämpiä, ylhäältä kapeampia. Lopetetaan soirojen leikkaaminen, kun alkaa mahtua päälle muttei tipu. Vetskari, vinonauha, neppi. Monta kertaa ehtinyt jo päälle näillä helteillä.

Sitten tein kesäpöksyt vaikka pyjamaksi jos ei muuten tule pidettyä. Koko on jotain 146 cm paikkeilla, pidennetty shortsikaavasta.

Reilun kokoiset Saimit (140 cm, Ottobre Design 1/2009, herranen aika miten vanha vaikka vastahan se oli!), jotta mahtuu joustamattomanakin päälle. Näyttää hassun pitkältä, katsotaan millaiset on jalassa. 

Itselleni meinasin tehdä kesälökäcaprit. Kaavan tyyppisenä lökärihousukaava reiluilla saumanvaroilla. Eipä nekään riittänyt, kun ompelin sitten etukappaleista toisen lahkeen ja takakappaleista toisen. Ei näin. Leikkasin saumat irti ja totesin ahtaaksi jätskireisille. Pienensin vähän lisää ja tein tyttärelle uudet lempparit.

Aika paljon kivempaa tehdä tällaisia kesäkäsitöitä kuin esim. villamekkoa. Joskus on niinkin käynyt kesähelteillä. 

Ruosteiset Laitiset

Niina Laitinen on kyllä velho sukkasuunnittelijana. Nyt tein hänen pitsineuleiset villasukkansa mallilla Alla koivupuun. Tein ihan ohjeen mukaan Nalle-langasta, 3 mm puikoilla. Mittaa kertyi 44 kerrosta ennen kärkikavennuksia.

Pussukkaprojekti

Aina nämä lähtee lapasesta. Yhden meinasin tehdä, mutta tilkkuja penkoessa tulee leikattua vielä yksi ja toinen ja kolmas. Tästä vuori, tästä päällinen. No vielä jäi palanen, tehdään pieni. Itsensäkin tässä vallan yllättää rakastumalla kukkakuoseihin. Kaikkea sitä.

Villahameen tuunaus

Olipa kerran taidokas rouva, joka kutoi itse villakankaan. Siitä hän ompeli itselleen hameen. Rouva siirtyi sinne, missä hameita ei enää tarvita. Siskonsa toivoi hameesta käyttökelpoisen muiston tuosta rouvasta. Toivottavasti teen kunniaa.

Lyhensin, kavensin, oikaisin, koristelin.