Olipa kerran taidokas rouva, joka kutoi itse villakankaan. Siitä hän ompeli itselleen hameen. Rouva siirtyi sinne, missä hameita ei enää tarvita. Siskonsa toivoi hameesta käyttökelpoisen muiston tuosta rouvasta. Toivottavasti teen kunniaa.
Lyhensin, kavensin, oikaisin, koristelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti