Iloinen kihlataskuinen hame

Tunnustan olevani höhlä. En uskalla käyttää kalliita vaatteita, astioita, mitään. En halua omistaa mitään, minkä sössiminen tekisi merkittävän loven lompakkoon tai hermostoon. 

Sain loppuunajetun Marimekon iloisen mekon (vai kihlataskun?) käsiini saatesanoilla "tee sille jotain". Jännitti ja innosti hitsisti. 

Samana iltana jo visio iski. Oletin lopputuloksen olevan ruma mutta ehjä. Voisihan sen myydä jollekin tuunattuna. Ei oikein umpirisaa mekkoa viitsisi kaupitella.

Mutta kuinkas kävikään. Rakastuin ensi sovituksella. Ihana tuntu, pituus sekä sopivuus omaan vaatekaappiin ja joka keliin ja puuhaan. Tällä on jo poimittu vattuja, kyläilty ja reissattu kylttyyrin perässä.

Edestä.

Takaa.

Mietin, että laittaisin kuminauhan kujaan vyötärölle, mutta keksinkin vielä hauskemman ja istuvamman. En halunnut leikata senttiäkään pois, joten piilotin väljyyden säätöneppareihin. Laitoin vielä lisää neppejä myöhemmin, niin hame istuu erilaisten turvotusten tiloissa. Helmassa säilyi tila ja ilmavuus, mutta lantiolta istuu näpsäkästi.

Vahvistin yläreunan muotokaitaleella. 

Paikkasin etureunan repeämän kaitaleella ja häivytin lisätaskulla. Hihkututti näpertää näitä.

Tästä se lähti. Hyvä kun lähti. Vielä jäi hiha, vähän yläselkää ja muutama nappi, jos iskee uusi pikkuvisio. Hei, mites vaikka vyölaukku, pyöreäreunaisena. Pohditaanpa.

Mandalahame

Ostin ihanan kankaan kirpparilta. Meinasin tehdä taulun tai haalarin tai jotain ihanaa. Pesin. Värit jäivät sille tielle. Leikkasin reiän keskelle, laitoin resorin, tasoitin helman. Myin heti pois. Tulipahan tehtyä. Kiva, kai.

Kahdesta mekosta puolitoista

Euron kirppismekko puristi ylhäältä. 

Euron kirppismekko purkautui ja repeytyi poimutuksesta. Leikkasin pois.

Aikuiselle pieni on lapselle hyvä. 

Jäi aikuisellekin vielä kesähame. Loppui se puristaminen.

Retrolakanoista vaatetta

Joku siinä vaan on, että kesä kun tulee niin kukkalakanat hyppäävät kangaskaapista lattialle. Monenmoista olen niistä tehnyt ja paljon tykännyt. Vanhaksi en myönnä tulleeni, mutta kukkakuosi näyttää nykyään aika kivalta.

Hippihame alkoi kiinnostaa. Hulmuhelma, soiroja miten sattuu. Ei ollut kaavaa. Alhaalta leveämpiä, ylhäältä kapeampia. Lopetetaan soirojen leikkaaminen, kun alkaa mahtua päälle muttei tipu. Vetskari, vinonauha, neppi. Monta kertaa ehtinyt jo päälle näillä helteillä.

Sitten tein kesäpöksyt vaikka pyjamaksi jos ei muuten tule pidettyä. Koko on jotain 146 cm paikkeilla, pidennetty shortsikaavasta.

Reilun kokoiset Saimit (140 cm, Ottobre Design 1/2009, herranen aika miten vanha vaikka vastahan se oli!), jotta mahtuu joustamattomanakin päälle. Näyttää hassun pitkältä, katsotaan millaiset on jalassa. 

Itselleni meinasin tehdä kesälökäcaprit. Kaavan tyyppisenä lökärihousukaava reiluilla saumanvaroilla. Eipä nekään riittänyt, kun ompelin sitten etukappaleista toisen lahkeen ja takakappaleista toisen. Ei näin. Leikkasin saumat irti ja totesin ahtaaksi jätskireisille. Pienensin vähän lisää ja tein tyttärelle uudet lempparit.

Aika paljon kivempaa tehdä tällaisia kesäkäsitöitä kuin esim. villamekkoa. Joskus on niinkin käynyt kesähelteillä. 

Villahameen tuunaus

Olipa kerran taidokas rouva, joka kutoi itse villakankaan. Siitä hän ompeli itselleen hameen. Rouva siirtyi sinne, missä hameita ei enää tarvita. Siskonsa toivoi hameesta käyttökelpoisen muiston tuosta rouvasta. Toivottavasti teen kunniaa.

Lyhensin, kavensin, oikaisin, koristelin.

Turkoosin velourin tuho

Pala pehmeyttä, marinerad för liian monta vuotta. Nips naps, sur rur.

Mysteerihame ja -tilkkutakki

Ikuisuusprojektit siirtyivät ystävän kaapista omaani. Valmiiksi leikattuja paloja surruuttelin yhteen ja kivat tuli. Hame on just sopiva ja takillekin löytyy varmasti joku iloinen käyttäjä. Kiitos leikkaajalle ja kaavan piirtäjälle! Takin vuori on ihanan värikäs, mutta siitä ei nyt kuvaa saatu, koska näppi jäätyi pakkasessa miltei irti.

Ompelen, olen olemassa.

Pienelle ihmiselle on kivaa ommella. Vähäinenkin kankaanpala riittää ja vastaanotto on innokas ja lämmin. Nautin niin kauan kuin tätä kestää.

Railway Stripes (OB 6/2016), 140 cm

Sama homma, ilman hihoja.

Hyvä leggarikaava 134 cm, taas OB joku numero ja vuosi :D Päivitän joskus kun jaksan. 

Aurinkoiselle tytölle sopiva pipo. Kaava omasta päästä, mutta puristavana.

Tuubihuivin ompelu pelastaa arki-illan. Aikaa kuluu muutama minuutti ja valmista syntyy iso kasa.

Jottei perä palelisi. Jotta olisi taas yksi tekosyy vähemmän olla juoksematta pakkasilla. Juoksuhame kuulostaa hassulta, mutta on ihan paras juoksutrikoiden päällä.

Lisää peräpään lämmikettä, tällä kertaa nuotioreissuille.

Ks. yllä ajatus tuubihuivin ompelusta. Pätee myös pantoihin.

Mentaaliapua

Sur. Päänsisäinen pakko ommella välillä, vaikka pitäisi tehdä muuta.

Toive lastenhuoneesta. Kaavapohjana 128-senttiseksi kasvatettu Me&I-tunika. Pitänee joskus piirtää sopivia kaavojakin, mutta nyt mennään näppituntumalla.

Lahjakassi. Pilkut on vaan niin ihania.

Lahjapöksyt. Joka suuntaan kasvatetut Ropinat (OB 6/2012), alkujaan 128 cm.

Lahjahame. Kellottava soiro trikoota, pätkä resoria.

Trikootyyny tytölle ja virkattu takki nallelle.

Pipohan tuo.

Ja toinen. 

Kolmas. Eiku se onkin tuubi.

Havaittavissa ideointiajan ja unen puutetta. Tarve on silti saada jotain valmiiksi. Näillä mennään.

Viisivuotias haikaili leluosastolla ompelukoneiden perään. En ostanut. Kaasupoljin kuuluu vielä minulle, mutta muun saa hoitaa itse.

Maajussin morsiamen traktorihame

Paitsi ettei ole, vaan minun. Pohjana oma ei-laaksoa-ei-kukkulaa-hamekaava. Kavensin nelisen senttiä ympäryksestä kauttaaltaan verrattuna lakanakankaisiin versioihin. 

Kankaan alkuperä ei ole tiedossa. Ihanaa joustocollegea on laadultaan. Vielä kun joku viitsisi silittää. Anyone?