Pupu Love -mekko

Miksi jotkut kuosit ovat ihania ja toiset voi sivuuttaa olankohautuksella? Jollekin toiselle käy juuri päinvastoin. Tämä Hennin Kimperille suunnittelema Pupu Love on minulle tuo ensimmäinen. Oranssi ei sovi väreihini tippaakaan, mutta ainoana vaihtoehtona sitä piti saada silti. Osaankohan käyttää? Pakko opetella.

Näyttävä väri ja hauska kuosi pyysivät seurakseen simppelin mallin. Pitkähihainen tissiskaava ilman etuosan kietaisua oli kerrasta sopiva. Ylipitkät hihat pussitin kuminauhakujilla. Mätsäävä resori on Kestovaippakaupan 112 R appelsiini. 

Jotain puuttuu. Ehkä lisään jonain päivänä vaikka nappeja tuohon resorikaitaleeseen. Kattoo ny.

Jääköön tämä mekko historiaan hoitovapaani viimeisenä ompeluksena. Henkireikä oli tarpeen näinä vuosina. Joskus väsytti ompelemisenkin takia, mutta useammin pysyin virkeänä harrastukseni ansiosta. Lopeta en koskaan, mutta tahtia hiljennän varmasti. Kiitos ja kumarrus kommenteista ja seurasta. 

Farkut kiertoon

Jälleen annoin saksien heilua rikkinäisten farkkujen lahkeissa. Tuloksena n. 92 cm Saimi-kaavaiset (OB 1/2009) pehmofarkut. Tasku näyttää hurjan isolta, mutten alkanut kantata sitä resorilla laiskuuttani. Menköön noin.

On sitä ihminen pienenä pieni, kun kerran housuihin riittää naisen farkut polvesta alaspäin. On sitä ihminen suurena suuri, kun ei enää mikään riitä.

Onnellinen ompelija?

Kaunis kirja, kivoja malleja, hyvää inspiraatiota. Nyt en silti keksi mitään pakko-tehdä-tätä, joten otan tänne muutaman kuvan talteen muistutukseksi.

Marimekkoa äidille ja tyttärelle

Valitaan ystäväksi sentilleen samanpersuinen naishenkilö. Otetaan pätkä Marimekon Lumimarja-kangasta. Heitetään päälle oma ei-laaksoa-ei-kukkulaa-hame. Niksnaks ja surrur.

Todetaan kangas ihan vähän liian lyhyeksi. Tehdään sivuun kiila. Ehkä aina ei kannata korostaa sitä, mitä ei voi häivyttää.

Ommellaan vetoketju ihan törkeän siististi. Saa aplodeerata!

Näytän nurjaltakin. Salaisuus piilee ylöspäin nousevissa saumanvaroissa. Ilman niitä jää reuna repsottamaan vinonauhan alta.

Mietitään uuden Suuri Käsityön (7/2013) kangaskassin ohjetta. Piirretään kaava ja leikataan kankaasta suunnilleen sellainen. Vähän pienennetään, koska kangas loppuu. Jatketaan toiselta ystävältä saadulla ex-kantoliinalla. Tehdään tasku. Surrur taas.

Tällä välin 6-vuotias poikani teki rannekorun. Ihan vähän autoin muistivaijerin päiden taivuttamisessa. Huomenna osaa jo itsekin.

Jotain myös ensimmäisen ystävän tyttärelle. SK 10/08 juhlamekon kaava on saanut toimia jo monessa: silkkimekot ja oranssi kukkaruutumekko. Tänään kokona oli 128 cm ja kankaana Marimekon Satula. Tästäkin jäi niin kassin kokoiset palat, että surautin olkalaukun akkojen yhteiskäyttöön.

Ai niin, kavensin helman kaavaa 10 cm sivusta. Ja siis tämä kun lähtee jokaisesta reunasta, on kavennus yhteensä 40 cm helman ympärysmitasta. Mikäs siinä, jos tykkää sateenvarjoista.

Ompelin kapeaa vinonauhaa kaksinkerroin vyötärölle. Edessä on kiinni, muualla irti. Sillä sitten saa hienosäätää uuman kiristystä. Harmi, että takahelmaan jäi ainoa vaalea kohta. Mahtaa siinä olla ruohonvihreä läntti heti ensipyllähdyksen jälkeen. Luota pinkkiin - sano hyvästit tahroille.

Asia, johon oikeasti tässä elämässä luotan, on Anna Gavalda. Mikään muu kirja ei tunnu niin omalta kuin tämä. Suosittelen.

Ylläolevaa mekkoa viimeistellessä soi radiossa Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Siihen oli hyvä lopettaa. Hyvä mieli jäi musiikista, rakkaasta harrastuksesta ja tärkeiden ihmisten ilahduttamisesta.

Vain pakki puuttuu

Jossain blogissa näin Majapuun polkupyöräneulosta miehen hupparina ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Krooninen kuosiähky vaivaa blogisurffaajaa, mutta tuo oli tarpeeksi selkeä. Klikiti-klik sanoi hiiri. 

Jättipallohameen innoittamana tein supersimppelin Jopo-hameen kuminauhavyötäröllä. 60 cm palasta jäi vielä just pipon kokoinen soiro, joten pakkohan sekin oli surauttaa. Tykkään!

Kokeiltavaksi jää, kuinka neulos kestää tuolihinkutusta. Kirjaan kokemuksia tuonnempana. 

Velouria nenässä

Onko se kesäflunssa? Onko se allergiaa? Ei, se on velouria. Imuripäivä kannattaa ajoittaa velourin ompelun jälkeiseen aikaan.

Tilasin Kankaiden yönä Hannan kankaasta mustaa tarjousvelouria ja nyt tein siitä tissiksen kaavaa hyödyntäen pitkähihaisen tunikamekkosen. Pituutta on niin paljon, että voi käyttää sukkiksienkin kanssa. Hihat on Joka tyypin kaavakirjan t-paidasta 5 cm pidennettynä ja vähän hihansuusta levennettynä. Saisi olla ehkä enemmänkin pussia. Josko joskus vaihdan pitkät resorit kuminauhakujien tilalle.

Takana on poikkisauma. Helmakappale on n. 3 cm leveämpi ja keskeltä rypytetty poimutuslangoilla.

Kaulukseen sain idean Made for Apesilta. Kaapista löytyi sentilleen sopivan kokoinen pala tähtivelouria, joten leikkasin pääntien sen mittojen mukaan. Laiskottelin ja ompelin nappien tilalle vetoketjun, enkä edes jatkanut halkiota miehustakappaleelle. Toimii noinkin. Ihanaa, että onnistuin tekemään tosi siistin vetoketjuompelun. Hyvä minä! Vanhakin kettu oppii.

Tähtivelouria jäi juuri taskunsuun verran, joten sekin tilkku löysi paikkansa.

Syksyn viimoja vastaan taistelen pystykauluksella. On muuten velouria nenään asti.

Saa sen pooloksikin. Ei suosikkejani.

Saa nähdä, alkaako peräpeili paistaa, kun tuntikausia istun tällä mekolla työtuolissa. Joissain veloureissa kun tuntuu nukka kuluvan nopeasti pois. Pian se selviää.

Pihtejä ja paitoja Sepänaukiolta

Tein viikonloppuna pikakierroksen Sepänaukiolla. Myyjiä ja ostajia oli tosi paljon, joten piti tehdä vain pari täsmäiskua houkuttelevien kuosien luo.

Tässä ensimmäinen. Kietaisumekko 3 eurolla. Kädentien sauma roikkui pari senttiä liian alhaalla, mutta sepä oli äkkiä saumuroitu ylemmäs. Enää häiritsee vain niskalappu: Classic woman by Ellos. Mikä hiivatin classic woman minä nyt yhtäkkiä olen?? Haluan olla riehakas nuori tytönheitukka.

Innokas kuvaaja ikuisti itsensäkin mukaan ;)

Seuraava kuosibongaus oli tämä. En vain voinut jättää sitä. Kotimainen ja tosi hyväkuntoinen retropaita ei todennäköisesti saa uutta kotia vaatekaapistani, mutta josko tekisin siitä jotain ihan muuta.

Samalta myyjältä lähti 1,50 eurolla neppipihdit ja kasa neppareita. Testataan.

Reissullani poikkesin myös Eurokankaassa ja ostin joustopitsillä lisäikää mustalle lempitopille. Minkä ihmeen takia paidat lyhenevät kaapissa?? Minähän en levene. Koskaan.

Jonkun pitäisi viedä koneet huoltoon. Hypyti hyp. Savolaisen Martin luo tieni käy. Saumurikin voisi käydä visiitillä 6 vuoden käytön jäljiltä.

Samalla matkalla kävin myös hakemassa Kimperistä nettiostokseni. Hihihiiii, Hennin suunnittelema Pupu Love on ihanaa!!! Oli tosi hyvässä alennuksessakin nyt. Sakset suihkivat jo, mutta vielä resoria ja ompeluaikaa uupuu. 

Nurinoikein eli raitamekko

Tänään näin.

Huomenna toisinpäin.

Tissiksen kaavaa hyödynsin taas kerran. Holkkihihat ja venepääntien tein tähän kolttuun. Korotin helmakappaletta noin 10 cm suoraan ylöspäin, koska jätin vyötärökaitaleen pois. Tarkempi ihminen ehkä sellaista kaipaisi, koska raidat eivät kohdistu MILLÄÄN joka kohdassa. Mitään muuta vaatetta en ole näin kauaa leikannut. Yritin ajatella raidat oikein, mutta ei. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa. En vaan ymmärrä, miten olisin saanut sivusaumat mätsäämään. Hupsahti eri kulmaankin raidat. Samapa tuo.

Ihana ihana ihana raitatrikoo löytyi Kestovaippakaupasta. Oli muuten alessa ainakin vielä hetki sitten. Ei kiertynyt yhtään esipesussa! 1,5 metrin palasta jäi vielä keskeltä puolimetrinen vinoraitainen soiro. Mitähän siitä keksisi...

Niskaa vielä mietin, josko sinne laittaisi nauhat. Tosin sitten ei voisi käyttää edessä v-aukkona. Eikä tuo mitään naruja kaipaa tuen takia.

Trööt.

Ai niin. Tästä se ajatus sitten lähti.

Jättipallotoppi

Enpä heitäkään kirvestä kaivoon näiden pallojen kanssa. Vihreästä puoliskosta tuli lopulta lempparihame ja valkoisesta aika hauska toppi. Kaava on sama kuin soulbirdissä, mutta ilman takakappaleen poikkisaumaa. Enemmänkin pitäisi muistaa käyttää "väärän" värisiä kanttauksia.

Muistutus vielä itselle: madalla kolmioita edessä, jolloin pelkkää narua on enemmän näkyvissä.  

Pipoissa soulbird ja tähdet

Fabriinasta tilasin Kankaiden yönä turkoosia trikoota ja moniväritähtitrikoota. Hyvin mätsäsi värit yhteen. Niistä tuli pipo ja tuubihuivi.

Miltei loput Soulbirdin jämät käytin pipoon. Vielä jäi tilkkuja esim. peittoja koristamaan. 1,5 metristä kangasta tuli pitkähihainen tissis, toppi ja tämä pipo. Ei paha.

Lakujeti ja sienisiili peiton nurkassa

Taas tein peiton. Nyt silppusin joustofroteetilkkukassista kaikki ne palat, joista ei saa edes taskuja tai muita pikkujuttuja. Tällä kertaa tilkkuja oli 6x8 ja koko jälleen n. 10x10 cm. Voih, kuinka osaa olla herkkuja kuoseja!!

Taakse collegekangasta jäänteenä Bohemian-tunikasta. Tikkauksia sinne tänne joka puolelle peittoa.

Aiemmat peitot: 

pinkki

turkoosiruskea ja nukkekokoiset

punamusta

Soulbird-toppi

Harvoin rakastun kankaaseen niin, että sitä on pakko saada ihan jopa normaalihinnalla. Ikasyrilta tilasin talvella Soulbird-luomujerseytä pitkähihaista tunikaa varten. Pieni pala jäi pyörimään kaappiin. Vihdoin älysin piirtää lempitopistani kaavat ja käyttää niitä tuohon palaan. Selkään ei riittänyt lintuja, joten musta kirppistoppi sai luvan mennä palasiksi. Leikkaussaumaan surautin framilonia ja tuli vallan hyvä. Kainaloista on vähän ahdas, mutta resorikanttaus antanee periksi ajan mittaan.

Kaljapullohartiat kaunistavat joka naista. Deletoin aika monta kuvaa sen takia. Ostoslistalle: ryhti.

Lökähousut ostin muuten Pohjois-Savon pikkukylän kirppikseltä. Hintaa 50 senttiä.

Omasta maasta

Kauniita ja kitkeriä. Retiisejä riittää joka lähtöön. Mitä niistä tekisi?

Tästä ollaan ylpeitä. Serkkuja on poimittu jo moooonta lisää.

Myyntiin vai omaan käyttöön? Kaupan tillit ja persiljat kukoistavat niin, että lykkään osan pakastimeen.

Vauvanpeitto, osa 7

Taas tilkkuja. Jo alkaa näkyä laatikon vajenemisena tämä peittoprojekti. Takana mustaa trikoota, löytö SPR:ltä.

Kuinka voikaan uusi kangas näyttää kuvassa noin haalistuneelta ja nukkaiselta? Onneksi ei ole sellaista livenä.