Ompelujumista eroon kertaheitolla

Luin KonMarin ja päätin olla hamstraamatta kankaitani yhtään tämän enempää. Tuottaako ihana Pehemiän maatuskamerinovilla iloa enemmän tekemättömänä työnä kangaslaatikossa vai valmiina huivina? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.

Check. Sitten pikkupikku tilaustyön pariin. Yksi tuttinauha ja neuvolakorttikannet. Oho. Lapasesta lähti, mutta check.

Tässä osa 1 lähempää, jos joku vaikka sattuisi tarvitsemaan. Saa kysellä.

Ja tässä osa 2.

Kannet meni jo.

Jemmaaja hyökkäsi saksineen myös pilkkujen kimppuun. Pitsinauhainen meni käyttöön, toinen on pieni. Se joutaa jonkun muun päähän (n. 50 cm). Kerrankin sai tytär jotain söpöä päiväkotiin.

Heppatrikoota jäi soiro (ks. tunika alla), josta sai pipon ja pannan. 

Toisesta soirosta tein tuubin. On kuulemma huono eikä jätkä aio käyttää ikinä. Tänks.

Tälle tyypille onneksi kelpaa vielä ompelukset. Kaava on SK 8/2009, koko 122 cm. Kavensin vähän etuhelman yläosaa ja hyvin riittää silti poimut. On aika nafti koko, koska typy on alle 115 cm pitkä ja on just hyvä jo nyt. 

Pehemiän Jääkukka-joustofroteeta jäi juuri liivimekon kokoiset palat omasta paidasta. Kaava vanhasta mekosta, pitsiä pääntielle ja nappeja myös.

Viime kesästä marinoitunut Jyväskylän kangaskaupan viskoositrikoo ja SK 2/2013 kohtasivat. Kauluksesta tuli surkean pieni, koska unohdin leikata sen ajoissa ja ehdin jo pidentää hihoja liikaakin eikä kangasta enää riittänyt. Koskaan en ole ommellut.

Mutta juu, mielettömän ihana on kangas laadultaan ja väriltään. Superhelppoa ommella, jämäkkää ja laskeutuvaa, pehmeää ja viileää. Keskiyön kuvat eivät tee oikeutta, mutta onpahan joku muistijälki tästäkin. Tein koon 38 eli pari kokoa pienemmän kuin normaalisti. Hyvin riitti näinkin ja taisin kaventaa siitäkin sivusaumoista. Kuminauhasaumaa laskin kolmisen senttiä alaspäin.

Lopuksi kokeilin kaavaa (SK 11-12/2013), jota olen katsellut moneen kertaan. Omituinen kulma tulee eteen ja omituiselta se näyttikin päällä. Pienensin sitä monta senttiä ja pyöristin kulmaa. Kangas saisi olla laskeutuvampaa, ettei jäisi töröttämään. No, tulipahan testattua ja laitettua sitten lehti kiertoon.

Ai niin, tulihan tilaus myös nallelta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kuulemma pihalla haalaria.

Nalle sai myös housut. Ne on nuo pienet. Toiset on Saimit, OB 1/09, 122 cm. Kankaana paksu joustofrotee.

Huono äiti ei leiki, vaan tekee koruja lapsensa kanssa. Turkoosi on itselle, musta lahjaksi. Tykkään kuminauhasta puuhelmien kanssa kovasti kyl.

Ihan ihan lopuksi vielä kirjapäivitykset. "Missä olet Bernadette?" houkutteli kansikuvansa väreillä. Luin sen niin yhtä soittoa kuin perheen kera on mahdollista. Erilainen, mielenkiintoinen, hauska, suosittelen.

Yritän innostua säännöllisestä liikunnasta. Ajatuksen tasolla olen hyvin liikunnallinen ja toimelias ihminen, mutta käytäntö tuppaa olemaan toinen. Lainasin kasan urheilukirjoja ja ainakin tämä ensimmäinen sai aikaan olon, että lenkille oli lähdettävä. Kaikenmaailman hulluja sitä onkin. Tyyppi juoksee 320 km ja sen päälle maratonin. Jep jep. Tossua toisen eteen vaan, sanoi mummo lumessa.

Joustofroteehupparit ja parit pussukat

Syyslomalla nautin muksujen kanssa anopin harvinaislaatuisesta seurasta. Kaasun painoin pohjaan ja valmistakin tuli.

Ensin huppari omalle pojalle. Hyvä, paksu joustofrotee ja kirahvitrikoo Kestovaippakaupasta. Kaava jostain vanhasta Suuri Käsityöstä fleecehupparina ja koko n. 140 cm.

Muuten hyvä, mutta pää ei mahtunut. Lisäsin jatkopalan resorista, kun ei ollut froteeta mukana. Ruma tuli, mutta onpa valmis. Parempi sekin. Hupun reuna vähän lörpöttää tikkauksen jälkeen. Hyvin mä vedän. Ai niin, kengurutaskunkin leikkasin, mutta unohdin ommella helmaresorin yhteydessä. Susi jo syntyessään.

Käyttäjäkommentti: "Jaa. No on toi merkki ihan hieno." Miten se sanonta kiittämättömyydestä ja palkasta menikään...?

Sitten pienempi versio. Kaava Funny Fox 110 cm (OB 4/2012) ja apilajoustofrotee KVK:n omaa mallistoa. Violetti lurutrikoo on peräisin kierrätyspaidasta. Lisäsin resorin helmaan ja tuli älyttömän pitkä. Normaalisti ajatteleva ihminen olisi sen voinut päätellä jo etukäteenkin. Tässäkin hupun reuna lörpöttää, prkl. Pitänee laittaa aina resoria jatkossa.

Tasku onnistui likimain täydellisesti. Vetoketjukin on suorassa eikä kupruile yhtään!!! Tässä kohdassa mietin toista sanontaa, johon liittyy sokea kana ja jyvä. Vielä kun joku silittäisi taskupussikankaan, niin olisi nätimpi.

Yhden piponkin tein. Kaavaa ei ollut. Kunhan vaan leikkelin vähän korkean pussin ja kurttasin saumanvaraan kuminauhaa. Kiinnitin kurttua pitsillä ja napeilla. Toivottavasti mahtuu saajalleen päähän. Todennäköisesti ei, mikäli aiempien ompelusten linja säilyy.

Ai niin, tulihan raitajoustofroteesta kaulurikin. Tein vuorellisena, ettei ala reuna repsottaa.

Sitten vielä pikasurautuksena muutamat pussukat ja neuvolankorttikannet.

Kansia

Parit neuvolakorttikannet sain vihdoin valmiiksi. Taisivat olla pari kuukautta leikattuna... Ompelukset tärkeysjärjestykseen.

Peppi Bloom -tunika

Sampsukka-kaupasta lölytyi Lillestoffin Peppi Bloom -trikoo (oli sentään alessa). Mallikin oli jo mielessä ennen kankaan tilaamista. Yleensä suunta muuttuu matkan varrella, mutta nyt säilyi visio ennallaan. 90 cm ei tosin juuri muuhun riitäkään.

Vähän ryttyä tuohon noooin. Ohuella kuminauhalla rypytin ensin trikoon ja sehän jäi tökkimään kanttausta saumuroidessa. Olkoon.

Itselle muistutuksia:
- hupputunikan kaava oli näin ja kaventaa piti. Tee siis normisaumanvaroilla ensi kerralla.
- osta ensi kerralla metri ja saat mekon. Pitäisiköhän vielä avata helmapäärme ja vaihtaa resorikanttaus tilalle...

Vielä parit neuvolakorttikannet. Autopuuvilla Eurokankaasta, punaiset mistälie.

Neuvolakorttikansia ja tuttinauhoja

Näitä tuli vähän liikaa. Onpahan jemmassa, kun niitä ajoittain tarvitaan lahjapussiin.

Retrokannet

Vuorikangas vanhaa Finlaysonin pöytäliinaa (hiippatakin jämiä), päällinen aina yhtä ihanaa vakosamettia Katriinan kirppikseltä ja napit kiilakorkokengistäni ajalta, jolloin ne olivat edellisen (tai sitä edellisen) kerran muodissa.

Puikkorulla, ruikkopulla

Puikkokotelo kuuluu jokanaisen vakiovarusteisiin. Kauan siitä haaveilin ja tänään toteutin. Ikean kankaan sain joululahjaksi. Sitä oli liikaa pikkujuttuun ja liian vähän isompaan, mutta tähän oli juuri sopivasti. Vinonauha Katriinan kirppikseltä ja ohje täältä.

Samalla tuli inventoitua puikot. Miksi jotain sukkapuikkokokoa on 15 kpl ja toista ei taas yhtään? Minen ymmärrä. Aika monia on tuplat, koska bambuiset on vaan niin paljon paremmat kuin metalliset.

Joskus muinoin tein anopille peurakuvioisen kotelon. Ohje oli Stitch 'N Bitch -kirjassa. Eurokangas jäi yli mukelon verhoista ja printtisabluunan nappasin Ottobren sivuilta. Tässä on parempi tuo yläläppä, koska se jää rullatessa hyvin alas. Tuotekehityksen paikka siis mahdolliseen kolmanteen versioon.

Sivutuotteena surahti taas tuttinauha ja neuvolakortin kannet.

PS. Sananmuunnokset on aina yhtä hitti kotiväen keskuudessa. Tiedän, että taannun yhä enemmän ja enemmän.

PS2. Aiemmin säilytin puikkojani näin viehättävästi. Kuminauhoilla puikot yhteen ja kylkiäispenaaliin. Iiihanaa.