Vappu. Onneksi isommallekin uppoaa vielä tämä kotikutoinen tyyli. Chima-tyylinen viitta jätkän itsensä leikkaamana ja ompelemana sekä naamari samoista näpeistä. Ensi vuonna naamiaisia vietetään jo koulussa, huh huh.
Sille toiselle ehdottelin kissa-asua. Ehdotus hyväksyttiin, kunnes kahta päivää ennen keksi haluavansa olla rinsessa. Pinkki rinsessa. Fak. Vanha risa Indiskan salsahameeni sai tuta nahoissaan tämän.
Mekko?
Äh, liikaa vääntöä yläosaan. Trikookaitale vyötäröresoriksi ja valmista tuli. Tosin armas työkaverini pelasti tilanteen ja toi ihan oikean Ruususen mekon. Tekokuituinen Disney-aikakausi alkakoon!
Taas siksakkia. Itselle ei jäänyt puolen metrin päästä muuta kuin 40 sentin pätkä. Jotain pantaa siitä voisi vielä vääntää, jos jollekin kelpaa.
KAM-nepit puristelin koristeeksi.
Sitten sitä nolousosastoa. Koko perheen tekninen kauluri vähän käytetystä urheilupaidasta. Korkea kirahvikauluri kummalle tahansa mukelolle.
Kaksinkertainen joka puolelta, ettei reuna rullaudu.
Jaa että mikä on niin noloa? No TÄMÄ!! Suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä. Tällaisessa jätkä on kulkenut vuosikaudet... Miten ihmeessä niitä kaikkein eniten käytettyjä vaatekappaleita ei tule uusittua? En ymmärrä. Olkoon tämä kuva muistutuksena minulle siitä, että pojallakin saa ja pitää olla kauniita, ehjiä vaatteita, vaikka ne olisivatkin koko ajan hiessä, ravassa ja kurassa.
Pussukoita. Johan ne ehtivät varmaan vuoden lojua leikattuna.
Lumimarja-vahakankaasta uimahallipussukoita. Mieli tekisi silittää, mutta järki sanoo ei.
Minä en osaa piirtää. En keksi mitään aihetta, jonka ehkä osaisin. Katuliidut - paholaisen keksintö. Kunnes: hei Muumit!! Helppoja tyyppejä, jotka lapsikin tunnistaa. Vanhakin oppii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti