Jostain se ajatus sitten lähti, että haluan virkata virkata virkata virkata kunnes nallevahvuiset langat loppuvat. Osa oli ohuempia, osa vähän paksumpia, osa omia, osa muualta. Koko kesän oli koukku kädessä. Pyrin tekemään kolmioviivoittimen kokoisia, josko sitten asettuisivat. 10 palaa vaakaan, 17 pystyyn. Tuli aika pitkä, suhde olisi saanut olla eri. Kolmosen koukku.
Sommittelin roiskimalla. En edes yrittänyt saada mätsäämään mitään. Päättelemistä oli aikas paljon. Kiinnitin ompelemalla. Reunustin vielä ympäri kiinteillä silmukoilla. Nakkasin pyykkikoneeseen, missä tapahtui jokakertainen siistiytymisen ihme.
Tuli aikas ihana. Lämmin, värikäs, joustava. Ihan kuin käyttäjänsäkin.
Ennen-kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti