Kappas vaan, pitsi sekä villa, kahdestaan ompi hippasilla.

Kaavoihin kangistunut? Sama kaava kuin aina. Sama väri kuin viimeksi.

Tissiksen kaavalla leikkasin niin perusliivimekon, ettei tylsempää olla voi. Kangas on ihanan väristä joustavaa villafleeceä Kestovaippakaupasta ja se ansaitsi parempaa. Monen kuukauden pölyttymisen jälkeen nappasin kaariviivottimen ja sakset käteen.

Poikki ja pinoon etu- ja takakappaleiden keskeltä. Sama linja pääntielle.

Pään- ja kädenteille sekä helmaan leikkasin parin sentin levyistä kaitaletta ja surautin suoralla senkin kiinni. Repsahduksen pelossa kiristin yläosassa kaitaleita lähes resorityyppisesti, mutta helman tein samanmittaisena kuin alkuperäinen.

Lumihiutaleen ohje on Kotivinkistä. Muita virkkuuohjeita googlettelin vaikka mistä enkä muista tarkempia koordinaatteja enää. Vielä en ommellut kukkeroita paikalleen, koska melkein jo luovuin niistä. Sitten huomasin kuitenkin takana keskellä likaläntin kankaassa ja pakkohan se on jollain peittää. Vielä mietin, että käytänkö nurjaa vai oikeaa puolta kankaan päällipuolena ja päädyin tähän likaläikkäiseen. Hyvä mina.

Mikä siinä on, että silitysrauta on melkein yhtä vaivalloinen ottaa esille kuin hammaslanka? 

***
Vielä lopuksi iloitsen väreistä ja etenkin valosta, joka saa ne loistamaan. Mieliala kohenee samaa vauhtia auringon kanssa. Kiitos kevät, kun tulit jo nyt! En olisi jaksanut harmautta enää yhtään.

Tyynyliinakangas Eurokankaasta ja napit mistä lie. Jaksoin tehdä napinläpiä!! Lokakuun pimeydessä en olisi kyennyt urotekoon.