Vanhalle ompelukonepöydälle seerumia

 Mun oma mummonurkkaus. Ai jai jai. Ai ja jai jai. 

Kierrätyskeskuksesta löysin ainaisesti kaipaamani vanhan ompelukoneen. 23 euroa ja kiitos kaupoista. Pinta oli päässyt himppasen kuivahtamaan. Tutkailin ja mietiskelin. Antaisiko patinan näkyä vai tekisikö tälle jotain? Entä jos menee ylikuntoon? Jos lähtee fiilis? 

No hitsi, kokeillaan. Uusi paras kaverini, heti ruuvinvääntimen jälkeen, on hiomakone. Surrur vaan ja vanhat lakat poistui pölynä ilmaan. Kaapista löytyi ikivanhaa petsilakkaa (mitä lie sekin). "Ohenna lakkabensiinillä." Ei oo, laitan raakana. Vähän siirappimaista mutta olkoon. 

Oi!!!! Kertakäsittely teki jo superhienon. Yleensä en pidä kiiltävästä, mutta tähän kaunottareen se sopii kuin inkivääri ihan mihin tahansa.

Tunteeko joku Leskisen Vaajakoskelta? 

Uudenkarhea.

Oho, valahti tokalla kerroksella löröjä. Huomio tästä: ohennettuna leviää ihanan helposti, mutta valuu helpommin. Ylläri.  

Ilta-auringossa punoittavat pöytä ja tuunaajan posket. 

Heh. Pakko oli.

Projekti jatkuu vielä myöhemmin. Pitää keksiä millä hiivatilla klaffipöydän saa kauemmas, jotta tukikepakko mahtuu paikalleen.