Ompelujumista eroon kertaheitolla

Luin KonMarin ja päätin olla hamstraamatta kankaitani yhtään tämän enempää. Tuottaako ihana Pehemiän maatuskamerinovilla iloa enemmän tekemättömänä työnä kangaslaatikossa vai valmiina huivina? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.

Check. Sitten pikkupikku tilaustyön pariin. Yksi tuttinauha ja neuvolakorttikannet. Oho. Lapasesta lähti, mutta check.

Tässä osa 1 lähempää, jos joku vaikka sattuisi tarvitsemaan. Saa kysellä.

Ja tässä osa 2.

Kannet meni jo.

Jemmaaja hyökkäsi saksineen myös pilkkujen kimppuun. Pitsinauhainen meni käyttöön, toinen on pieni. Se joutaa jonkun muun päähän (n. 50 cm). Kerrankin sai tytär jotain söpöä päiväkotiin.

Heppatrikoota jäi soiro (ks. tunika alla), josta sai pipon ja pannan. 

Toisesta soirosta tein tuubin. On kuulemma huono eikä jätkä aio käyttää ikinä. Tänks.

Tälle tyypille onneksi kelpaa vielä ompelukset. Kaava on SK 8/2009, koko 122 cm. Kavensin vähän etuhelman yläosaa ja hyvin riittää silti poimut. On aika nafti koko, koska typy on alle 115 cm pitkä ja on just hyvä jo nyt. 

Pehemiän Jääkukka-joustofroteeta jäi juuri liivimekon kokoiset palat omasta paidasta. Kaava vanhasta mekosta, pitsiä pääntielle ja nappeja myös.

Viime kesästä marinoitunut Jyväskylän kangaskaupan viskoositrikoo ja SK 2/2013 kohtasivat. Kauluksesta tuli surkean pieni, koska unohdin leikata sen ajoissa ja ehdin jo pidentää hihoja liikaakin eikä kangasta enää riittänyt. Koskaan en ole ommellut.

Mutta juu, mielettömän ihana on kangas laadultaan ja väriltään. Superhelppoa ommella, jämäkkää ja laskeutuvaa, pehmeää ja viileää. Keskiyön kuvat eivät tee oikeutta, mutta onpahan joku muistijälki tästäkin. Tein koon 38 eli pari kokoa pienemmän kuin normaalisti. Hyvin riitti näinkin ja taisin kaventaa siitäkin sivusaumoista. Kuminauhasaumaa laskin kolmisen senttiä alaspäin.

Lopuksi kokeilin kaavaa (SK 11-12/2013), jota olen katsellut moneen kertaan. Omituinen kulma tulee eteen ja omituiselta se näyttikin päällä. Pienensin sitä monta senttiä ja pyöristin kulmaa. Kangas saisi olla laskeutuvampaa, ettei jäisi töröttämään. No, tulipahan testattua ja laitettua sitten lehti kiertoon.

Ai niin, tulihan tilaus myös nallelta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kuulemma pihalla haalaria.

Nalle sai myös housut. Ne on nuo pienet. Toiset on Saimit, OB 1/09, 122 cm. Kankaana paksu joustofrotee.

Huono äiti ei leiki, vaan tekee koruja lapsensa kanssa. Turkoosi on itselle, musta lahjaksi. Tykkään kuminauhasta puuhelmien kanssa kovasti kyl.

Ihan ihan lopuksi vielä kirjapäivitykset. "Missä olet Bernadette?" houkutteli kansikuvansa väreillä. Luin sen niin yhtä soittoa kuin perheen kera on mahdollista. Erilainen, mielenkiintoinen, hauska, suosittelen.

Yritän innostua säännöllisestä liikunnasta. Ajatuksen tasolla olen hyvin liikunnallinen ja toimelias ihminen, mutta käytäntö tuppaa olemaan toinen. Lainasin kasan urheilukirjoja ja ainakin tämä ensimmäinen sai aikaan olon, että lenkille oli lähdettävä. Kaikenmaailman hulluja sitä onkin. Tyyppi juoksee 320 km ja sen päälle maratonin. Jep jep. Tossua toisen eteen vaan, sanoi mummo lumessa.

Massakoruja

Kermit? Ei, se on se Muppet-show'n sammakko. Cernit? Olikohan massa sen nimistä... Joka tapauksessa muovailtiin nelivuotiaan kanssa koruja vuosia vanhoista massoista. Kovaa oli ja hauis kasvoi. 

Pallo, kaulin, kädellä taputtelu, virkattu perhonen päälle ja kevyt kaulinta. Reikä sukkapuikolla ja mitalit uuniin muhimaan. 

Typy teki tuijottavan plektran itselleen. 

Mimmitaulut

Mimmit-kangas huuteli Kodin Ykkösellä tyttäreni nimeä enkä voinut ohittaa kutsua. Nap, nap, nap, nap. Ikean kiilakehykset saivat tuntea jälleen kerran niittipyssyn voiman. 

Kirjan viemää

Elämä on liian lyhyt raskaiden kirjojen lukemiseen. Kevyissäkin on ollut viime aikoina juuri sitä iloa ja ajatusta, jota olen kaivannut arjen keskelle. 

Ensin luin Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Alku oli ihan hömppää, mutta sitten päästiin asiaan. Yksinäisyys, naiseus, vaikka mikä. Hyvä yhdistelmä Anna-Leena Härköstä ja Bridget Jonesia. Pilates-luvussa hytkyin pidätetystä naurusta niin, että vieruskaveri meinasi tipahtaa bussinpenkiltä. Sori siitä. (Kukahan muuten aloitti pilateksen joulun jälkeen?? Osui ja upposi.)

Sitten luin Bea Uusman Naparetken. Olipahan matka. Nappaskengissä napajäätikölle. Onneksi oli sentään hakuteokset ja muut tarvittavat välineet mukana! Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten joku on niin sisällä niin vanhassa tapahtumassa. Kaikkea sitä.

 

Tämän jälkeen palasin taas hihittelyn äärelle. Ikisuosikkini Heli Laaksosen uusin kirja Lähtisiks föli? on ihanaa luettavaa. Vedet silmissä nauroin ääneen moooonessa kohdassa. Mainio tunnelma, hyvä mieli, rento olo. Tavallinen elämä on parasta, arjen kauneudesta kannattaa nauttia, monesta hetkestä voi saada iloa.

Tämä ei ole silti vitsikirja. Hyvään mieleen ei tarvita aina naurua. 

Voih. On se taitava. Kysypä seuraksi, jos huomaat Helin tulevan keikalle lähimaastoon! Veska on jo pakattuna eteisessä.

Ai niin. Luin Kuutamollankin. (Miten nämä sanat taivutetaan??) Leffasta tykkäsin silloin joskus puoli elämää sitten tosi paljon ja muistan yhä vuorosanat ulkoa. Kirja oli myös hyvä, mutta lempikohtaukset oli tietysti tehty väärin. Onkohan mikään ikinä toiminut kirjana ja elokuvana yhtä hyvin? No, kirjassa oli onneksi monta uuttakin kohtausta.  

Nyt on yöpöydällä kesken pari vuotta vanha Me Naiset. Saa nähdä, miten viiltävää analyysia siitä irtoaa. Heheh.

Kokkipuuhia

Ruuanlaitto ja leipominen ovat kotoilua, eivät kotitöitä. Kotoilu on harrastus. Lasten kanssa voi harrastaa kotoilua eikä jokapäiväinen keittiöarki ole pahasta.

Psyykkaan itseäni tähän ajatusmalliin. Pakkopullasta kohti vapauden tunnetta.

Tehtiin aika hyviä sämpylöitä. Pakastimesta löytyi myskikurpitsasosetta purkillinen, jäänne risotosta. Ihme lierua oli, mutta leipätaikinaan teki hauskan värin ja hyvän maun.

Tokaluokkalainen on innostunut kovasti keittiöpuuhista. Huraa! Eräänä iltana syntyi suomalaisen perinneruoan mukaelma: kinkku-ananas-aurajuusto-pannari. Pellillinen hävisi suitsait. Kuulemma isoveljen kokkailut maistuu paremmalta kuin äidin. Kiitti.

Tekstit alkavat näemmä muuttua kässäilystä kotoiluksi. Muuttukoon. Loisteputkivalotetut ruokakuvat vaan ovat niin sysirumia, että niitä ei kukaan halua nähdä.

Minipyykkipussi

Ihan kuin olisin joskus eläissäni jotain tehnyt, mutta nyt ei tunnu siltä. Missä on kaikki aika, energia ja tekemisen palo? Odottamassa uutta tulemistaan. Olen tietoisesti koittanut harrastaa asioita, jotka vähentävät selkäjumia. Ompelu ja neulominen eivät valitettavasti kuulu siihen sakkiin.

Käynti ihanan ystävän kauniissa maalaisromanttisessa kodissa sai sentään aikaan ihan pienen ompelukipinän. Pakko saada jotain pitsiä ja seesteistä omaan kotiin!

Kestovanulaput meinasivat jo päätyä tuhon tielle ruman pesupussinsa kera, mutta nyt nekin saivat uuden elämän. Tuonne vaan törkkään käytetyt ja sitten koko pussukka pyykkikoneeseen. Hyvin pysyy kiinni ja helppo on käyttää, koska sisällä on kuminauha:

Joskus ihan pienestä kauniista asiasta saa paljon iloa arkeensa. Ja arkihan on tunnetusti ihmiselon parasta aikaa.

Joulun lämpöisiä paketteja

 *****

*****

*****

*****

Nyt ei jaksa kirjoittaa. Syke laskee, hymyily on helppoa, sohva kutsuu. Joululoma.

Sukkendaalit

7 veljestä, 3 ja puolikkaat puikot, 48 s varressa ja lörpötyksen takia 44 s jalkaterässä. Joka kolmas kerros oikein, muuten nurjaa ja silmukannostoja.

Ei mulla muuta. Lahjaksi menivät.