Hulluna lapasiin

Petroolista mekosta jäi vähän yli joustavaa villafleeceä. (En muuten laittanut pitsejä mekkoon kiinni. Olkoon simppelinä ja tahraisena.) Oikein keskityin saadakseni itselleni täydelliset lapaset. On bambua sisällä ja on vaikka mitä. Hah. Ekasta nivelestä pitäisi katkaista sormet, jotta mahtuisivat käteen. No, mieleeni tuli pienikätinen työkaverini, jonka sisällä kasvaa ihme. Siitä sain innoituksen neulahuovutuskuvioon. Tuleeko muille samoja mielleyhtymiä? Lahjoja on mukavaa antaa odottamatta ja "väärään" aikaan.

Muistojen tilkkutäkistä jäi palanen Marimekkoa, jota en raaskinut käyttää omiin tuherruksiini. Tein siitä samaan perheeseen pienet lapaset. Päällä velour ja vuorena trikoo. Muistiin itselle: kavenna!

Omalle typylle surautin tosi näppärät rukkaset. Tänä keväänä on ollut paljon päiviä, jolloin lapasilla ei tarkene tai ne kastuvat, kurarukkaset ovat liioittelua, välikausirukkasia ei löydy. Sisällä on villaneulos, jonka pesin 60 asteessa ennen ompelua. Eipähän sitten kutistu enää jatkopesuissa ja käytössä. Päällä safari-PUL. Hurrrjan oranssia resoria olen hutiostanut aikapäivää sitten. Kuluipa edes osa.

Lopuksi piste iin päälle. Onnistuin!! Ennätyspitkiin sormiini sopivat lapaset!! Nippanappa riitti villafleeceä näihinkin, kun leikkasin vaakaan. Parempikin on ehkä näin, että joustaa pituussuunnassa. Resorikanttaus lörpsähti, mutta minähän en pura.

Täydellisen lapaskaavan metsästys jatkuu ikuisesti. Isorakka (OB 5/12) on kärkipaikalla, mutta kun..... Jokainen kangas käyttäytyy eri tavalla, joskus saumanvarat lipsahtavat kapeammaksi, joskus kangasta on niukalti ja siksi palaset ovat mitä sattuu. Ehkä siis teen jatkossakin summamutikkakaavalla.