Ainakin 30 vuotta on kulunut puukässätunneista ja sen kyllä huomaa. Vasaran tunnistan, juuri muuta en. Tänä kesänä rakastuin ruuvinvääntimeen. Oi kuinka taikaa sillä saakaan aikaan, vaikka käyttää ihan mitä sattuu ruuveja!
Menetin hermoni jälleen kerran ahtaassa tuulikaapissa seilaaviin kenkiin, jotka eivät mahtuneet rimpulatelineisiin korkeudestaan, pituudestaan tai laiskuudestaan. Mittasin, piirtelin, löysin jemmalautoja. Sahasin, mittailin taas, liimasin, surauttelin. Löysin vanhaa seinämaalia varastosta. Nollabudjetilla alusta loppuun. Lopputulos on vähän vino, mutta paljon tukevampi ja suorempi kuin olisin ikinä uskonut. Yleensä puukässät laitan lopuksi halkopinoon.
Tähän päädyin:
Parit makupalat matkalta:
Pakko laittaa vielä loppuun vertailukohteena, että yleensä kovien materiaalien kässään olen käyttänyt enintään kuumaliimaa... Vielä olisi reilu sata minikokoista metallista leivosvuokaa. Jotain ihanaa niistä voisi keksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti