maanantai 23. helmikuuta 2026

Noukin Minihuljamekko

Suuri Käsityö on ihana lehti. Olin vallan unohtanut ompelemisen ja koko kässäilyn maailman, kunnes lainasin vuosikertatolkulla lehtiä kirjastosta. Ihanaa selailla ja miettiä, mitä tekisi ja mitä ei ainakaan. 

Nouki-designerkaava Minihuljamekko (SK 5/24) kiinnosti heti kun näin sen jonkun muun lukijan tekemänä. Tykkään tehdä kokeiluversiotkin käyttökelpoiseksi, etten synnyttäisi turhaa tekstiilijätettä omalla harrastuksellani. Vanha lakana taipui tällä kertaa mekoksi. Hihat on tosi kivat. Pääntie istuu hyvin, niskarusetti saisi olla isompi. Ohjeessa oli nappi, korvasin nauhoilla. Ei takerru niskavilloihin. Vähän turhan väljä on torsosta. Voisi tehdä puolen sentin saumanvaroilla sen oikean version.




 

Ommeltuja lapasia

 



Beige neulepaita, Never too late

Niin, ei kai koskaan ole liian myöhäistä alkaa haikailla luonnollisten, huomaamattomien värien perään. Onkohan tämä se hetki elämästä, jolloin ei oikeastaan tahdo vetää suurta vaan ennemminkin pientä valikoitua huomiota puoleensa.  

Laine 26. neulelehdessä Irina Shaarin Never too late -malli jäi kutkuttelemaan. Olin ostanut beiget langat johonkin ihan muuhun projektiin, joka ei koskaan käynnistynyt. Tähän ohjeeseen sain ne mätsäämään tekoälyn ystävällisellä avustuksella. Oli kiinnostavaa ja antoisaa pohtia sen kanssa, miten saisin koon ja istuvuuden toimimaan vähän liian ohuella langalla. Päädyin tekemään koon 7 eli kolmisen kokoa normaalia isomman. Puikot 3 mm. Lanka Dropsin Flora, 65 % villaa ja 35 % alpakkaa, väri 07.

Oli hyvä malli. Paljon sileää, tarpeeksi usein kiinnostavaa ja silti helppoa kuviota. Sai olla tarkkana ja rentoutua samaan aikaan. 






Toinenkin kimonoaamutakki pussilakanasta

Jostain otin kaavan. Ei ole Vallila eikä Eurokangas, mutta niillä ainakin näkyy olevan ilmaiskaavoja. Laitoin etukappaleelle enemmän päällekkäinmenoa kuin aiempaan versioon. Siihen olin näemmä tehnyt jotkut kaitaleetkin etureunaan. Harvoin olen näin kuutamolla käytetyistä kaavoista tai malleista. 

Kangas on vanhaa Finlaysonin pussilakanaa. Kahdesta pussilakanasta riittää vaikka mihin, vaikka pitäisi vältellä isojakin kuluneita alueita. Pyjamahousutkin tein. Ehkä niistä tulee joskus kuva, jos viitsin silittää pesun jälkeen. Oikein ihanat ovat, pehmeät kuin uni.