Pinkeitä huppareita

Keuhkotauti estää liikunnan, mutta onneksi ompelua voi harrastaa ihan kotioloissa ja melko rauhassa. Kaivoin saumurin naftaliinista ja painoin tallan pohjaan!

Lähipiirissä on alkanut pyöriä alta ovenripaisia tyttöjä, joille surauttelin parit paidat. 

Ensimmäisenä True Friends, OB 4/2014, koko n. 128 cm tunikoitetulla helmalla. Trikoo alkujaan Pehemiältä.  

Toisena Fearless Eagle, OB 4/2014, 116 cm. Hiippahupun leikkasin kaavasta poiketen. Joustofrotee kirpparilta, muu kauppatavaraa.

Kolmaskin on True Friends, koko n. 128-134 cm. Näyttää leveältä ja lyhyeltä, joten päätynee vielä kavennettavaksi ja helmaresoroitavaksi. Niin se taisi alkuperäisessä kaavassakin olla, joten tällä kertaa soveltaminen ei olisi ollut suotavaa. Kankaiden alkuperää en tiedä, paitsi että omassa kaapissa ne nyt oli.

Kaiken tämän pinkin söpöyden päättää maailmankaikkeuden karsein askarteluni. Ei nukuta enää, ei. Toivokaamme vähemmän sadetta ja enemmän ulkoilua, jotta nämä eivät lisäänny.

Pakkolepo.

Keuhkokuumeessa on kaksi hyvää asiaa. Downton Abbey ja puikot.

Ensin valmistui Cookie A:n Kai-Mei. Monesti olen kuviota käyttänyt, mutta nyt noudatin koko sukan ohjetta orjallisesti. Vihdoin löytyi oikea malli ja jalat kauniille Zauberball-langalle.

Kevään seminaarissa aloitin lapaset ja kesän taudissa lopetin. Yllättävän monta neuletta saa viimeisteltyä loppuun sohvan pohjalla, kun aikaa on kerrankin riittävästi ja on pakko olla aloillaan.

Sitten tein Drops Fabelista superkauniin turkoosit villasukat. 52 silmukkaa, 2 puolosen puikot. Jalkaterässä 54 krs kavennusten välillä ja tuli just sopiva omaan jalkaan. Lahjakasaan yritin, mutta näköjään muuttavat omaan kaappiini. Kuvion ohje on pala Karoteenia.

Piirakkasukat seiskaveikasta. Ohje Lankahelvetistä. 

Valjunväriset villasukat. Nalle-lanka, nostettuja silmukoita. Alussa 54 s, nilkassa pois pari silmukkaa. Jalkaterä 50 silmukalla. Kolmosen puikot, lörppä käsiala. Fabel voittaa kyllä Nallen sata-nolla.

Tähän ikään piti ehtiä ennen kuin maltoin opetella raidoitusniksin. Apu siistimpään värinvaihtoon löytyy Lankahelvetistä. Näiden kanssa en vielä käyttänyt, mutta seuraavissa sitten. Tyydyin nostelemaan harmaita silmukoita joka toisella kerroksella, muistaakseni. Kuumehoureissa en kirjannut mitään muistiin. Seiskaveikkaa on, muusta ei mitään hajua.

Seuraavat odottavat kuvausta ja sitä seuraavat ovat puikoilla. Eräs projekti alkaa olla puolivälissä.

Pitsiä heppamekon selässä

Trikoo Pehemiältä alkujaan, kaava vanhasta topista levennettynä ja pidennettynä. Pitsi omasta päästä, ajatus Oma kopasta.

Ihan kiva, mutta helmassa on jotain vikaa. Kuminauhapussitus? Kavennus? Jotain vaatii. Musta pitsiliina??? Pitääpä testata.

Loppuun vielä samikset :) Pinkki versio löytyy täältä.

Sateesta ja tuiskusta pääsin takaisin viime viikon kesätunnelmiin näiden isoveljen ottamien kuvien myötä. Voi noita meidän pieniä. 

Maximekko: Nanso-tapaus

Trikoo Nansolta, kaava lainassa ja mekko jatkuvasti päällä tai pesussa. Ihana ihana ihana!! Kiitos kaavan lainaajalle ja kankaan myyjälle. 

Mustavalkoinen tilkkutäkki

Ikuisuusprojekti valmistui. Tai no, ikuisuus ja ikuisuus. Neuletöistä ei nyt puhuta. Niissä ikuisuus on vielä äärettömämpi.

Jotain mustaa, jotain valkoista, jotain harmaata, ripaus punaista. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain vaihdettua.

Lyhyet sivut rullautuvat. On aika soimata itseään. Velour venyi joka suuntaan. Ennen olen onnistunut liiankin hyvin. Tietty tajusin katsoa tämän vasta sinne tänne tehtyjen tikkausten jälkeen. Ehkä korjaan joskus. Ehkä en.

Pitkät sivut ovat onneksi nätit. Kyllä joskus onnistunkin. Pääasia kai on, että alle mahtuu pötköttelemään pari-kolme tyyppiä, jos sopu antaa sijaa.

Saumurin poljin pohjassa

Trikookamoja valmistui kotiin ja naapuriin.

Ensin etanainen Jyväskylän kangaskaupasta. Kaava piirretty Me & I -tunikasta, 110/116 cm.

Toisena raglanpaita 128 cm, kangas Ikasyriltä aikapäivää sitten.

Mekkotehtaan Orelma 110/116 cm, kangas muistaakseni Pehemiältä alkujaan. Kavensin keskeltä taitteelta pari senttiä ja sivusaumoista kainaloista alaspäin kiilana. Edelleen on iso kuin mikä, mutta mieleinen. Hattaraväritys iskee käyttäjään, mutta ompelijan silmiä särkee.

Kisupaitakin vielä omalle. Etanatunikan kaava katkaistu ja siksi tuli vahingossa vähän leveä. Välttää.

16 cm ohutta kuminauhaa hihansuussa toimii mainiosti.

Jyväskylän kangaskaupan joustocollarista Ropina-leggarit, 122 cm.

Saimit pätkäistynä naapuriin, 128 cm.

Tilkusta tuli vielä lenkkipanta. Kaksi saumaa, sur.

Kauniita ja hyviä.

"Äiti, sä onnistuit kerrankin tekemään sekä hyviä että kauniita leipomuksia!!"

Ohje Kodin Kuvalehdestä 6/2016. Alla kaakkupohjaa, välissä lemon curdia, päällä rahkahyydykettä. Näitä voisi tehdä toistekin.

Juipin farkkutakki

Harvoin teen enää isommalle lapselle mitään ja hyvä niin. Kommentit olivat murskaavan flegmaattiset.

Joka tapauksessa tein kaupunkitakin ihan just 9-vuotiaalle. Kaava on SK 9/2012, koko S eli noin 170 cm. Lyhensin hihoja ja helmaa nelisen senttiä. Nyt menee toivottavasti pari kevättä ja syksyä ennen kuin jää pieneksi.

Päällinen on vähän joustavaa farkkua, kirppislöytö. Vuorena on vihreää puuvillaa ja hihoissa liukasta verkkaria, lahjoituksena saatuja molemmat. Hintaa tuli koko takille nelisen euroa.